Eläinsuojelulain
uudistuksen tässä vaiheessa on hyvä tarkastella sekä mennyttä että tulevaa.
Asenteet ja eläinsuojelun arki ovat erilaisia kuin vuonna 1996, kun nykyinen eläinsuojelulaki
tuli voimaan. Yksi merkittävistä muutoksista on, että lainvalmistelun avoimuus
on lisääntynyt.
20
vuodessa on moni asia muuttunut eläinten hyvinvoinnissa ja eläinsuojelutehtävissä.
Kaikille suomalaisille on, ja pitääkin olla, itsestään selvää, että eläimiä
tulee kohdella hyvin, nykyisen lain hengen mukaisesti "aiheuttamatta
kipua, tuskaa tai kärsimystä".
Maatalouden
rakennemuutos on ollut Suomessa nopeaa ja suuri muutos on tapahtunut myös
asenteissa. Ne molemmat vaikuttavat nyt työn alla olevan eläinsuojelulain
kokonaisuudistustyöhön monella tavoin. Pelkkä tarpeettoman kivun estäminen ei
todellakaan enää riitä lain perimmäiseksi tarkoitukseksi.
Lain
vaikutuksista laajasti selvityksiä
Kuten
kaikki mittavat lainsäädäntöhankkeet, on eläinsuojelulain valmistelukin suuri
ja vaativa kokonaisuus. Tieteellisen tutkimuksen hyödyntäminen edellyttää
lukuisia selvityksiä
ja yhteenvetoja, joita on tehty koko lainvalmistelun ajan ja lisää on vielä
lähiaikoina tulossa.
Lainsäädäntötyön
keskiössä ovat vaikutusten arvioinnit eli sen selvittäminen, miten uusi säädös
vaikuttaa käytännössä. Tähän kuuluvat ns. substanssivaikutusten rinnalla aina
myös säädöksen taloudelliset vaikutukset.
Eläinsuojelulain
osalta merkittävä molempiin vaikutuksiin liittyvä kokonaisuus on
eläinsuojeluvalvonnan kokonaisuus ja kansallinen työnjako. Tässäkin
vaihtoehtojen vertailussa asiaan kuuluu selvittää millaisia ratkaisuja on tehty
muissa valtioissa, erityisesti naapurimaissamme.
Kansalaisen
ääni kuuluu
Eläinsuojelulain
valmistelu ei sinällään eroa muiden laajojen hallituksen esitysten
valmistelusta. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen on Suomessa
itsestään selvää. Eläinsuojelulain valmistelussa on kuultu ja kuullaan kansalaisia ja asiantuntijoita
– avoimesti ja laajasti.
Julkisuudessa
on tänä vuonna pohdittu eläinsuojelulain valmisteluun käytettävien
henkilöresurssien riittävyyttä. Käytännössä työ ja sen resurssit eivät poikkea
muusta lainsäädäntötyöstä. Valmistelevat virkamiehet joutuvat osallistumaan ja
mielestäni heidän tuleekin osallistua myös muuhun työhön, kuten EU-asioiden
valmisteluun ja vaikuttamiseen, mutta työ lakihankkeen eteen säilyy toki
prioriteettina.
Käytännön
mahdollisuudet lisävirkamiesten saamiseksi lainsäädäntötyöhön lienevät tässä
taloustilanteessa kaikkialla mahdottomia. Käytännössä julkisen sektorin, siis
myös ministeriöiden virkamiesten, määrää on vähennetty ja vähennetään edelleen.
Näin tapahtuu myös MMM:ssä ja sen alaisissa virastoissa.
Yhteistyötä
tehokkaasti
Resurssien
vähetessä on syytä tarkastella myös toimintatapoja. Työryhmät ovat sangen
tavallisia suomalaisessa hallinnossa ja niitä on ollut todella paljon. Monien
mielestä aivan liikaa. Poikkihallinnollista ja sidosryhmien välistä yhteistyötä
voidaan hoitaa myös muilla tavoin.
Eläinsuojelulain
valmistelun osalta olemme tätä myös pohtineet. Hyväksi linjausfoorumiksi
koettua ohjausryhmätyötä jatketaan siihen asti, kuin on tarpeen. Muuta
työryhmää, joka veisi valmistelijoiden arvokasta aikaa esimerkiksi
kokouspöytäkirjojen kirjoittamiseen ei tarvita.
Kevään
2015 vaalien vuoksi lakiesitys voidaan joka tapauksessa antaa vasta syksyllä. Kaikkien
etu on, että valmistelemme huolella uudelle eduskunnalle annettavaksi hyvän
kokonaisuuden, jonka pohjalta työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi voi
jatkua parhaalla mahdollisella tavalla.
Eläinsuojelulain valmistelun pöytäkirjat löytyvät täältä.
Teksti:
Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: MMM arkisto / Leena Seppä, Kati Leppälahti
Kuvat: MMM arkisto / Leena Seppä, Kati Leppälahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti