Miten Namibian pääkaupunki Windhoek, simpukat ja Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka liittyvät yhteen? Vastaus on Itämeren ravinnekuormituksen vähentäminen ja sitä kautta koko meren pelastaminen.
 | |
| Kuva: MMM / arkisto |
EU-komission Suomen edustusto kokosi viime viikolla liudan asiantuntijoita ja kansalaisia pohtimaan yhteisen maatalouspolitiikan roolia Itämeren suojelussa. Maatalouden rooli meren hajakuormittajana on tunnettu.
Itämeren pieni koko ja mataluus yhdistettynä suureen valuma-alueeseen tekevätkin sen suojelusta haastavaa. Puhumattakaan Itämeren sisäisestä kuormituksesta, jossa pohjasedimenttien ravinteet vapautuvat takaisin veteen.
Tilaisuudessa puhunut Itämeren suojelukomission HELCOM:n asiantuntija Mihail Durkin korosti, että vaikka paljon on jo tehty, ei ole syytä jäädä laakereille lepäämään. Itämeren happikato on edelleen vakavalla tasolla, joten tehtävää riittää.
Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka yhdessä muun muassa vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin kanssa tarjoavat välineitä Itämeren suojeluun. Tätä korostivat seminaarin puhujat komission ohjelmapäällikkö Kai Heikkilä ja maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Juha Palonen puheenvuoroissaan.
Palosen mukaan uuden kauden maaseudun kehittämisohjelmat tarjoavat monia ratkaisuja. Ympäristöohjelmat ovat aiempaa kohdennetumpia ja sitoumuksen perustana on tilatason ravinteiden käyttö. Myös suorien tukien viherryttäminen auttaa, sillä jokainen viljelijä osallistuu ympäristötoimenpiteisiin Heikkilän mukaan investointituella voitaisiin rahoittaa muun muassa ravinteiden kierrätykseen liittyviä innovaatioita.
Durkin mainitsi tähän liittyen simpukkaviljelmien käytön Itämeren puhdistamisessa. Meren suojelu voi siis luoda työpaikkoja.
Yhdyskunnan jätevedet hyötykäyttöön
Elävä Itämeri -säätiön puheenjohtaja Ilkka Herlin korosti ravinteiden kierrätyksen tärkeyttä. Hänen mukaansa on tärkeää pyrkiä suljettuun kiertoon. Ongelma ei ole yksinomaan Itämeren vaan ravinnekuormituksen kanssa painitaan muuallakin maailmassa. Herlinin mukaan suomalaisten olisi syytä hakea mallia vaikka Namibian Windhoekista, jossa yhdyskuntajätevedet kierrätetään todella fiksulla tavalla.
Seminaarissa heräsi kuitenkin kysymys, voidaanko yhdyskuntien jätevedestä hyödyntää ravinteet turvallisesti peltoviljelyssä? Maaperän puhtautta ja laatua ei pidä unohtaa. Herlinin mukaan alalla on syytä panostaa entistä enemmän innovointiin, sillä vaarallisten partikkeleiden poistaminen ei pitäisi olla mahdotonta. Hänen mukaansa ravinteiden kierrättämisen innovoinnit ovat todellista biotaloutta.
Seminaarissa korostui, että yhteinen maatalouspolitiikka ei yksin pelasta Itämerta vaan yhteistyötä yli politiikan alojen välillä tarvitaan. Ongelmien sijaan olisi etsittävä myös ratkaisuja. Kannattavuus ja kilpailukyky niin tilojen ympäristötoimissa kuin muussakin biotalouden yritystoiminnassa on tärkeää.
Sanna-Helena Rantala, ylitarkastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti