Kulutuskritiittisyyttä ja kestäviä ruokavalintoja

Nykyinen talouden ja kulutuksen kasvu tuhoaa ympäristöä ja uhkaa luonnonvaroja. Miten päästään siihen, että kestävät ruokavalinnat olisivat pian jokaiselle arkinen itsestäänselvyys? Koostuuko kouluruoka lähitulevaisuudessa täysin kestävistä raaka-aineista? Kestäviin ostopäätöksiin tarvitaan paitsi poliittisia ohjauskeinoja myös jatkuvan kulutuksen kyseenalaistamista sekä jokaisesta itsestä lähtevää motivaatiota.

Hyvinvoipa-hankkeen loppuseminaarissa tarkasteltiin kestävän kehityksen periaatteiden onnistumista suomalaisessa ruoka- ja liikuntapolitiikassa sekä sosiaali- ja terveyspolitiikassa Helsingin Säätytalolla 7. helmikuuta. Seminaarissa pohdittiin myös, millaisin keinoin eri toimijat voisivat tuoda kestävän kehityksen osaksi arkisia valintoja ja elintapoja.

Hyvin toimeentulevilla suuremmat ympäristövaikutukset

Hanke määrittelee kestävyyden ihmistoiminnan sopeutumiseksi luonnon asettamiin reunaehtoihin ja niin ikään luonnon sopeutumisen ihmisen toimintaan. Kuluttajien mielissä kestävät valinnat rajoittuvat usein vain jätteiden lajitteluun ja määrään, kun tosiasiassa valinnat ulottuvat paljon laajemmalle ja koskettavat monia arkisia ostopäätöksiä.

Hanke selvitti kotien ruokakorivertailussa eri väestöryhmien ruoan kulutuksen vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksista selvisi, että hyvin toimeentulevien terveys on yleisesti pienituloisempia parempaa, mutta he valitsevat huomattavasti ympäristövaikutukseltaan suurempia elintarvikkeita koreihinsa. He myös ostavat enemmän elintarvikkeita ja siten heittävät suurempia määriä ruokaa roskiin. Hyvin toimeentulevien ruoankäytön ympäristövaikutukset ovat jopa 30–50 prosenttia alimpaa tuloluokkaa suuremmat.

Vastuu ei ole pelkästään kuluttajan harteilla. Tutkimuksen mukaan kuluttajille on tarjolla runsaasti tietoa kestävistä valinnoista, mutta sitä käytetään valikoivasti. Pelkkä informaatio ei riitä, vaan kestävää kehitystä ohjaamaan tarvitaan poliittista ohjausta, kuten vahvoja suosituksia, lakeja, julkisten tilojen muuttamista sekä kestävien tuotteiden ja palveluiden näkyvyyden parantamista. Poliittisten ohjauskeinojen kautta kestävät valinnat voisivat tulevaisuudessa olla helpoin, halvin ja terveellisin vaihtoehto jokaiselle.

Ostospäätösten ohjailun keinoja – auttaako verotus?

Voisiko kuluttajaa ohjata poimimaan ostoskoriinsa kasviksia ja juureksia tai ylipäätään kestävää kehitystä tukevia elintarvikkeita niiden hintaa alentamalla? Niin sanotulla haittaverotuksella on Suomessa pyritty vähentämään esimerkiksi tupakointia. Haittaverosta huolimatta tupakoivien määrä ei kuitenkaan laskenut merkittävästi vuosikymmenten aikana. Vasta hallinnolliset muutokset, esimerkiksi lait sen suhteen, missä saa polttaa ja miten näkyvästi tupakkatuotteita saa pitää esillä, saivat aikaan muutoksia.

Seminaarin keskustelijoiden mukaan kuluttaja orientoituu elintarvikkeisiin usein pakkausten kautta ja ostaa hyvin vähän käsittelemättömiä raaka-aineita. Kauppareissulla kuluttaja voitaisiin altistaa kasviksille useammin kuin kerran ostosreissunsa yhteydessä ja saada hänet poimimaan niitä koriinsa yhä enemmän.

Käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia on vaikea mitata lyhyellä aikavälillä ja haittaverotuksen vaikutusten ja hyödyn toteennäyttäminen on hankalaa. Valmista toimivaa mallia ei ole olemassa, eikä onnistuneesta terveellisten elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamisesta löydy esimerkkiä. Vaikka epäterveellisiin ruokailutottumuksiin voitaisiin vaikuttaa, on vaikea tietää, mitä kuluttaja nappaa hyllyltä vähentämänsä tuotteen tilalle.

Kestävät ruokavalinnat kansallisissa ravitsemussuosituksissa

Kestävät valinnat ilmestyivät politiikkaan terveyden rinnalle vasta 2010-luvulla. Kestävä kehitys otettiin ensimmäistä kertaa historiassa huomioon myös tammikuussa julkistuissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Niin ikään maa- ja metsätalousministeriö pyrkii osaltaan vahvistamaan lähi- ja luomuruoan asemaa Suomessa.

Uudet ravitsemussuositukset koostuvat kestävää kehitystä tukevasta ruokavaliosta. Ne suosittelevat vihannesten, juuresten, perunan, marjojen ja hedelmien sekä viljavalmisteiden lisäämistä ruokavalioon. Tämä vähentää ilmastokuormitusta ja rehevöitymistä.

Seminaari pohti julkisen aterian merkitystä poliittisessa ohjauksessa. Suomen 12-vuotinen maksuton kouluruokailujärjestelmä on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kouluruoan laatuun ja kestävää kehitystä tukeviin raaka-aineisiin kannattaa panostaa, sillä lasten ja nuorten kulutuskäyttäytyminen muotoutuu varhain. Kouluihin toivottiin keskustelussa myös ruokakulttuurin opetuksen lisäämistä, esimerkiksi opetusta siitä, mitä Suomessa ja muualla tuotetaan ja millaiset paitsi terveydelliset, myös ekologiset seuraukset tietyn elintarvikkeen ostamisesta ja syömisestä seuraa.

Niin ikään lounassetelit tuovat mahdollisuuksia poliittiselle ohjailulle. Olisiko mahdollista siirtyä malliin, jossa lounasseteleillä tuettaisiin ainoastaan kestävän kehityksen mukaisia aterioita? Kannustaisiko tämä yhä useampia ravintoloita kohti kestävää kehitystä?

Kansalaiskasvatuksesta kulutuskriittisyyteen

Maa- ja metsätalous-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeino-, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen, Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ja kahdeksan tutkijan yhteisvoimin toteutettu hanke painottaa kestävän kehityksen kohderyhmien tarpeisiin mukautettua viestintää, joka huomioi eri väestöryhmien erityistarpeet. Koska ketään ei voi pakottaa muuttamaan omia elintapojaan, tarvitaan yhä laajempaa keskinäistä yhteistyötä, vuorovaikutusta ja interkulttuurista vuoropuhelua. Hyvinvoipa-hanke on ottanut askeleen eteenpäin, sillä nyt eri hallinnonalat ovat lähteneet ratkaisemaan ongelmaa yhdessä. Turvaamme ympäristön ekosysteemit nimenomaan ihmisten keskinäisillä neuvotteluilla.

Niin ikään tarvitsemme laajempaan kulutuskriittisyyteen rohkaisevaa kansalaiskasvatusta, sillä nykyinen kuluttajuuskasvatus tähtää menekinedistämiseen, eikä kyseenalaista kaikkien tuotteiden ja jatkuvan kulutuksen tarpeellisuutta. Julkisen mielipidekeskustelun herättäminen on sekin tärkeää. Kestävää kehitystä tukevaa informaatiota on jo kaikkien saatavilla. Nyt meistä jokainen tarvitsee enää tunteen siitä, että muutos on välttämätön.

HYVINVOIPA-seminaarin esitykset. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Teksti: Mari Keski-Nisula

Kuva: MMM kuva-arkisto/Antero Aaltonen