Osana EU:n maatalouspolitiikan uudistusta jäsenmaissa otetaan ensi vuonna käyttöön kaikille jäsenmaille pakollinen viherryttämistuki, joka siirtää suorien tukien painopistettä aiempaa enemmän ympäristönsuojeluun. Viherryttämistuen tavoitteena on edistää kestävää ruuantuotantoa ja tukea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä.
Viherryttämistuen vaatimukset ovat
1) viljelyn monipuolistaminen: Tilalla on oltava tilakoosta riippuen tietty määrä viljelykasveja tai kesantoa.
2) pysyvän nurmen säilyttäminen: Jos Suomessa koko maan pysyvien nurmien osuus maatalousmaasta vähenee yli viisi prosenttia, pysyviä nurmia muuhun käyttöön muuttaneiden viljelijöiden on muutettava alaa takaisin nurmelle. Lisäksi joka tapauksessa Natura2000-alueiden pysyvät nurmet on aina säilytettävä.
3) ekologisen alan vaatimus: Viljelijän peltoalasta vähintään viisi prosenttia on oltava ekologista alaa.
Täydentävät ehdot muodostavat jatkossakin perustan viljelijätukien ympäristö- ja ilmastotoimille. Niiden noudattamista edellytetään lähes kaikissa viljelijätuissa. Täydentävien ehtojen vaatimukset säilyvät pitkälti ennallaan, jonkin verran muutoksia on kuitenkin tulossa. Esimerkiksi nykyinen kahden kasvin vaatimus poistuu tätä vaatimusta vaativamman viljelyn monipuolistamisvaatimuksen myötä. Kohdennettuja ympäristötoimia puolestaan tuetaan maaseudun kehittämisvaroista myönnettävillä ympäristökorvauksilla, joita ei pidä sekoittaa uuteen viherryttämistukeen.
Maakohtaiset ja tilojen olosuhteet huomioon viherryttämisessä
Komission alkuperäinen ehdotus viherryttämistuesta ei ottanut tarpeeksi huomioon eri jäsenmaiden maatalouden olosuhteiden eroja, eikä ehdotus sisältänyt juurikaan tilakohtaisia poikkeusmahdollisuuksia eikä jäsenmaille valinnanvapautta tuen toimeenpanossa. Olosuhteiden erot ovat kuitenkin suuria EU:n sisällä. Tämän vuoksi jäsenmaat ja myös Euroopan parlamentti halusivat ehdotukseen paljon muutoksia. Tuen ehdot ovat kompromissi EU:n komission, parlamentin ja jäsenmaiden näkemysten välillä. Tästä aiheutuu useita poikkeuksia pääsääntöihin.
Poikkeuksista johtuen viherryttämistuki saattaa tuntua maatalousyrittäjistä ja hallinnon toimeenpanijoista ensi alkuun monimutkaiselta järjestelmältä. Kuitenkin sen jälkeen, kun viljelijä on selvittänyt, mitkä toimenpiteistä koskevat häntä, tuen ehdot tuntunevat lopulta selkeämmiltä.
Luomutilat on vapautettu kokonaan tuen vaatimuksista. Viljelyn monipuolistamisesta ja ekologisen alan vaatimuksesta on vapautettu kokonaan tilat, joilla on vain vähän peltoalaa. Osasta vaatimuksia voi lisäksi vapautua tilan tuotannosta ja sijainnista riippuen: esimerkiksi nurmivaltaiset pienet tilat on vapautettu viljelyn monipuolistamisesta, koska nurmentuotanto on luonnon monimuotoisuudelle sinällään jo hyväksi.
Tilan sijainti vaikuttaa viljelyn monipuolistamisessa niin, että C-tukialueen tiloilla riittää aina kahden kasvin viljely, samoin AB-tukialueella 10-30 hehtaarin tiloilla. Sen sijaan AB-tukialueen yli 30 peltohehtaarin tiloilla on viljeltävä kolmea kasvia. Komission ehdotuksessa vaadittiin kaikkialla EU:ssa kolmen kasvin viljelyä, mutta Suomi korosti, että mitä pohjoisempi alue, sitä vähemmän siellä on erilaisten kasvien viljelymahdollisuuksia.
Tässä yhteydessä, kuten jo monesti aiemmin muissa maatalouspolitiikan uudistuksessa, tärkeää oli tuoda esiin komissiolle ja Euroopan parlamentin jäsenille Suomen maatalouden erityislaatuisia, pohjoisesta sijainnista johtuvia erityispiirteitä. Merkittävää on myös se vaikuttaminen, jota olosuhteiltaan samankaltaiset maat tekevät yhdessä.
Suomi ja muutamat muut metsäiset maat ajoivat EU-säädösten valmistelussa vaatimusta siitä, että metsäiset alueet vapautetaan viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta. Suomi korosti, että alueilla, joissa on paljon metsää, on luonnostaan monipuolista ympäristöä. EU-säädöksiin saatiin tätä koskeva poikkeus, ja Suomessa ekologisen alan vaatimusta sovelletaan vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Ahvenenmaan maakunnissa. Muut maakunnat on alueen metsäisyyden perusteella vapautettu ekologisen alan vaatimuksesta. Suomen alun perin ajama ehdotus olisi merkinnyt sitä, että koko maan tilat olisivat vapautuneet tästä vaatimuksesta, mutta tähän ei komissio voinut suostua perustellen näkemystään eri maiden välisellä tasapuolisuudella.
Kesannot ja typensitojakasvialat ekologista alaa
Viherryttämistuen kansallisessa toimeenpanossa pyritään tasapainoiseen kokonaisuuteen, joka edistää maatalousympäristön tilaa, muttei kohtuuttomasti rajoita ruuantuotannon edellytyksiä. Esimerkiksi ekologinen ala on haluttu Suomessa toteuttaa viljelijöiden kannalta mahdollisimman yksinkertaisella ja selkeällä tavalla.
Ekologiseen alaan voi Suomessa lukea kesantojen, typensitojakasvien ja lyhytkiertoisen energiapuun aloja. Nämä alat ilmoitetaan tukihakemuksissa kasvulohkotasoisina, ja niiden sijainnin ja koon tallentamisesta sähköiseen peltolohkorekisteriin aiheutuu vain kohtuullinen määrä lisätyötä. Tallentaminen on EU-säädösten mukaan pakollista, joten siitä jäsenmaat eivät voi laistaa. Lisäksi alaan hyväksytään täydentävien ehtojen maisemapiirteet, jotka ovat suojeltuja puita, puuryhmiä ja luonnonmuistomerkkejä.
EU-säädöksen mahdollistamia muita ekologia aloja olisivat mm. yksittäiset puut, joiden latvusläpimittaa pitäisi vuosittain tehtävissä pinta-alatarkastuksissa arvioida. Näiden hyväksyminen Suomessa ekologiseen alaan olisi toki auttanut joitakin viljelijöitä ekologisen alan kerryttämisessä, mutta kaiken kaikkiaan alaa olisi näistä kertynyt vähän. Saatava hyöty olisi näin ollen ollut vähäinen verrattuna lisäbyrokratiaan ja –kustannuksiin. Myös esim. kerääjäkasvien alat olisi voitu hyväksyä ekologiseen alaan, mutta niiden perustamiseen ja säilyttämiseen kannustetaan ympäristökorvausjärjestelmässä, joten niitä ei otettu mukaan viherryttämistukeen.
Viherryttämistukea koskevat EU-säädökset on hyväksytty, viimeiset niistä heinäkuussa. Kansallisten säädösten valmistelu on parhaillaan käynnissä. Eduskunta hyväksyy tarvittavat lakimuutokset vuodenvaihteen tienoilla. Tuen toimeenpanon loputkin yksityiskohdat ovat selvillä ensi talvena, kun Maaseutuvirasto julkaisee tukihakuohjeet.
Teksti: neuvotteleva virkamies Pia Lehmusvuori, maa- ja metsätalousministeriö, etunimi.sukunimi@mmm.fi, puh. 0400 395 537)
Lisätietoa viherryttämistuen yksityiskohdista
Lisätietoa EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti