Parsinavettakeskustelussa kyse on arvovalinnasta

Keskustelu parsinavettojen mahdollisesta kieltämisestä eläinsuojelulain uudistuksen myötä herättää suuria tunteita puolesta ja vastaan. Karkeasti yleistäen eläinsuojelijat haluavat vapauttaa naudat kahleista, kun taas tuottajat tahtovat säilyttää perinteisen, hyväksi havaitsemansa tuotantotavan. 

Parsinavetan omistaja voi tuntea syyllisyyttä pitäessään lehmiä tavalla, jota suunnitellaan lailla kiellettäväksi. Ammattitaito, ammattiylpeys ja aito eläimistä välittäminen eivät tunnu painavan missään, kun vastassa on valtiovallan potentiaalinen käsky lopettaa eläinten pito kytkettyinä.

Moni parsinavetan omistaja hoitaa eläimensä esimerkillisesti. Parsinavetoiden lehmillä on usein nimet, ja lehmiä kohdellaan omina persooninaan. Parsinavetoiden lehmät laiduntavat kesäisin, osa myös jaloittelee talvisin. Terveydenhuolto toimii pääsääntöisesti hyvin. Usea tuottaja panostaa eläintensä hyvinvointiin jopa oman hyvinvoinnin, rahan ja vapaa-ajan kustannuksella. On ymmärrettävää, että mieleen hiipii väistämättä ajatus ”Eikö mikään riitä?”

Parsinavettakeskustelun tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa yhdenkään maidontuottajan ammattitaitoa ja kykyä huolehtia parressa olevista eläimistään. Niin parsi- kuin pihattonavettojenkin omistajissa on ihmisiä, jotka tekevät työnsä esimerkillisesti, ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty hoitamaan eläimiään niin hyvin, että lain pykälät täyttyisivät. Se, miten hyvin eläimet parsinavetassa hoidetaan, ei kuitenkaan tässä keskustelussa ole olennaista.

Parsinavettakeskustelua käydään, koska osa kansalaisista on kyseenalaistanut eläinten pitämisen paikoilleen kytkettynä suurimman osan vuodesta. Ajatus eläimestä, joka ei pääse liikkumaan paikaltaan kuin askelen eteen tai taakse, ei mahdu monenkaan kansalaisen oikeustajuun ja käsitykseen siitä, miten voimme eläimiä pitää. 

Parsinavettakeskustelussa on kyse arvovalinnoista: hyväksymmekö me eläinten pitämisen kytkettyinä ja kiinni sidottuina, vai näemmekö itsemme mieluummin ihmisinä, jotka antavat eläimille mahdollisuuden liikkua ja käyttäytyä lajilleen tyypillisesti myös niinä päivinä, jolloin laidunnus tai ulkoilu ei ole järjestettävissä. Pidemmälle menevä kysymys kuuluu, haluammeko myös nähdä nautojen toteuttavan lajityypillistä käyttäytymistään laitumella tai ulkotarhassa, riippumatta siitä, millaisessa navetassa niitä pidetään. Taloudelliset argumentit parsinavettojen säilyttämisen puolesta ovat vakavasti otettavia, mutta eivät ainoita päteviä argumentteja. 

Lainsäädännöstä keskusteltaessa myös kansalaisten oikeustajuun ja etiikkaan sekä eläinten hyvinvointitutkimukseen perustuvat argumentit on otettava vakavasti.

Teksti: Tiina Kauppinen, tiedottaja, Eläinten hyvinvointikeskus EHK 
Kuva: MMM / arkisto