tiistai 28. tammikuuta 2014

Kumppanuusmaatalous yhdistää viljelijän ja kuluttajan

Kumppanuusmaatalous on paikallinen yhteistyömuoto, jossa viljelijä myy sadon suoraan kuluttajien yhteisölle. Sitä harjoitetaan eri puolilla maapalloa, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Viime vuosien aikana toimintatapa on rantautunut myös Suomeen.

Kumppanuusmaataloutta on monenlaista. Usein viljelijä myy kuluttajille osakkeita, joita vastaan tämä saa tuoreita tuotteita. Kuluttajat saattavat myös osallistua tilan töihin. Viljelijä takaa menekin tuotteilleen jo ennen kasvukautta ja saa maksun etukäteen. Hän saa myös suoran kontaktin kuluttajaan ja usein kohtuullisen hinnan tuotteistaan.
Luomuliitto ry järjesti tammikuussa Helsingin Teurastamolla seminaarin kumppanuusmaataloudesta osana laajempaa kansainvälistä hanketta. Ennen seminaaria kansainvälinen osallistujajoukko retkeili Suomen kumppanuusmaatiloilla pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa. Kohteina olivat Oma maa, Minun Omenapuuni  ja Lahden Ruokaosuuskunta.


Rehtiä kulutusta REKO-mallissa

EkoNu!-hankkeessa kehitetyssä REKO-mallissa (rejäl konsumtion) sopimukset kuluttajan ja viljelijän kanssa tehdään etukäteen. Viljelijät kertovat internetissä, mitä tuotteita heiltä on saatavilla. Kuluttajat tekevät sopimuksen viljelijän kanssa ja maksavat tuotteet etukäteen. REKO-tuotteiden hinta on alempi kuin kaupassa, mutta viljelijän osuus hinnasta on tavanomaista suurempi, koska välikäsiä ei ole.

Maanviljelijä Thomas Snellman kuuli ensi kertaa kumppanuusmaataloudesta Ranskassa muutama vuosi sitten. Kuulemastaan innostuneena hän alkoi toteuttaa sitä Pietarsaaressa ja Vaasassa. Kaikki lähti paikallislehdessä julkaistusta jutusta ja kokouskutsusta. Kokouksen jälkeen ensimmäinen REKO-ryhmä oli perustettu facebookiin.

Käytännössä REKO toimii niin, että viljelijät luovuttavat tuotteet kuluttajille kerran viikossa. Joitakin tuotteita on jatkuvasti saatavilla, osa tuotteista on sesonginmukaisia. Luomutuotteiden osuus on 70–80 prosenttia.

Snellmanin mukaan liikevaihto ensimmäisen puolen vuoden ajalta oli yhteensä 80 000 euroa. Tällä hetkellä Pietarsaaren ja Vaasan REKO-toiminnassa on mukana 500 perhettä ja viitisenkymmentä viljelijää. Malli toimii hyvin pienellä paikkakunnalla, jossa maatilat ovat melko lähellä kuluttajakeskittymää.

REKO-sopimustoiminnan aloittaminen vaati työtä, mutta nyt se pyörii suunnilleen itsekseen. Snellmanin mukaan vaikeinta on saada mukaan riittävästi viljelijöitä.

Palkattu viljelijä ja talkootyötä vuokrapellolla

Helsinkiläisellä Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on käytössään toisenlainen kumppanuusmaatalouden malli. Osuuskunta ei aikoinaan löytänyt yhteistyöhön sopivaa viljelijää, joten se päätyi vuokraamaan pellon Korsosta ja palkkaamaan sinne oman viljelijän. Idea tästä toimintamallista saatiin ranskalaiselta Jocelyn Parrotilta, joka vieraili Suomessa muutamia vuosia sitten kertomassa kumppanuusmaataloudesta.

Tällä hetkellä osuuskunnalla on palkattuna puutarhuripariskunta ja kesäisin pellolla häärii myös kansainvälisiä työleiriläisiä. Ruokaosuuskunta perustettiin kesällä 2012, jolloin jäseninä oli 115 perhettä. Nyt jäsenmäärä on kasvanut osuuskunnan puheenjohtaja Olli Repon mukaan 160:een.

Kulut katetaan osuuskunta- ja vuosimaksuilla. Osakkailla on myös talkoovelvollisuus pelloilla: iltatalkoot järjestetään kerran viikossa ja isommat talkoot kerran kuussa. Isommissa talkoissa laitetaan usein myös ruokaa yhdessä. Kestävän gastronomian kursseja järjestävä Ravintolakoulu Perho on yksi osuuskunnan jäsenistä.

Lisää viljelijöitä mukaan

Kumppanuusmaatalous on oiva tapa saada ruoan tuottaja ja kuluttaja yhteen. Näyttää, että REKO-sopimusmalli leviää ruotsinkielisellä rannikolla Pohjanmaalta Itä-Uudellemaalle saakka. Malli sopii hyvin pienten kaupunkien ympäristöön.

Uskon myös Herttoniemen mallin leviävän, sillä kuluttajien innostus kaupunkiviljelyyn ja lyhyisiin ruokaketjuihin kasvaa kasvamistaan. Ruoan arvostus ja yhteisöllisyyden tarve kanavoituvat tällaisiin uusiin tapoihin hankkia ruoka.

Toivon, että viljelijät heittäytyisivät ennakkoluulottomasti mukaan tämäntyyppiseen toimintaan, jossa he voivat kertoa suoraan kuluttajalle, miten ruoka oikeasti tuotetaan. Viljelijät saisivat myös kohtuullisen korvauksen tuotteistaan ja taatun menekin. Toiminnan käynnistämiseksi ei tarvita muuta kuin innostunut ihminen, netti ja alkupalaveri. Malleja löytyy meiltä ja maailmalta.

Linkkejä maailmalle:
·         Kumppanuusmaatalous = Community Supported Agriculture
·         Ranskassa Alter Conson osuuskunnassa (http://www.alter-conso.org) laajan tuotevalikoiman jakelu toimii laatikkojakeluna (food basket scheme).
·         Belgiassa Voedsel-lähiruokatiimiverkosto (http://www.voedselteams.be) on aloittanut jo vuonna 2001.
·         Die Agronauten (www.agronauten.net) on voittoa tavoittelematon tutkimusyhteisö, joka edistää kestävää paikallista maataloutta. Se tutkii, miten maataloutta voidaan kehittää minimoimalla ympäristövaikutukset sekä miten tukea terveyttä ja ekologiaa. Sen julkaisussa The Regionalwert: Creating sustainable regional structures through citizen participation (http://www.forum-synergies.eu/docs/a012_rwag.pdf) kerrotaan, miten teoria on viety käytäntöön.

Teksti: Leena Seppä, maatalousylitarkastaja, luomuohjelman koordinaattori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti