Eläimen itseisarvo ja luontaiset käyttäytymistarpeet tulossa eläinsuojelulakiesityksen kärkeen

Miten uuteen eläinsuojelulakiin pitäisi kirjata eläimen omistajien velvollisuudet? Pitäisikö esimerkiksi vaatia omistajilta pätevyyden osoittamista? Tarvitaanko ”positiivilistaa” sallituista lemmikkieläimistä? Pitäisikö parsinavetat ja hevospilttuut kieltää? Mitä tarkoittaa se, että eläimellä itseisarvo?

Maa- ja metsätalousministeriössä on menossa yksi viime vuosien suuritöisimpiä lakiuudistuksia, kun Suomen vuodelta 1996 peräisin olevalle eläinsuojelulaille tehdään täysremontti. Uudistus koskettaa eläinten lisäksi laajaa joukkoa ihmisiä, jotka ovat joko ammattinsa tai yksityiselämänsä kautta tekemisissä eläinten kanssa.

Uudistukseen lähdettiin ministeriössä teettämällä useita selvityksiä ja kysymällä näkemyksiä lain uudistustarpeista ammattilaisilta ja kaikelta kansalta kaikkiaan neljässä eri kyselyssä. Valmistelut aloitettiin vuonna 2010.

– Osallistuminen kyselyihimme vuonna 2012 oli todella runsasta. Vastauksia tuli eläintenpitäjiltä, viranomaisilta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta liki pari tuhatta ja ne kaikki käytiin läpi. Lisäksi meillä on jatkuvasti avoinna oleva palautesähköposti, johon on tasaisesti virrannut viestejä, kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola ministeriöstä.

Pullola toteaa, että kyselyistä saatiin hyviä rakennuspuita lainuudistukseen. – Ihmiset olivat laittaneet aikaa vastaamiseen ja kokeneet tärkeäksi, että asiaan saa vaikuttaa, hän toteaa.

Vastaukset eivät ole jääneet bittiavaruuteen näivettymään. Lain valmistelussa mukana oleva lakimies Minna Ruotsalo Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo, että joka kerta, kun materiaalia valmistellaan, käydään läpi kyselyvastaukset ja katsotaan, mitä kustakin asiasta on niissä sanottu.

Eri maiden eläinsuojelulakeja koskeva selvitys ja eläinten yhteiskunnallisen aseman muuttumista koskeva selvitys teetettiin ennen kuin asetettiin lakia valmistelevat työryhmä ja ohjausryhmä. Matkan varrella on käynyt ilmi lisää selvitettäviä asioita. Ministeriö on tilannut asiantuntijoilta muun muassa lisäselvityksen eläinten kytkettynä pitämisestä. Tämä juontuu pohdinnasta, pitäisikö esimerkiksi parsinavetat ja hevospilttuut kieltää. Lisäksi pitää vielä selvittää, miten eläinsuojeluvalvonta voidaan tulevaisuudessa järjestää.

Itseisarvo ja luontaiset käyttäytymistarpeet lähtökohdaksi

Työryhmän ehdotusluonnokseen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle.

– Itseisarvo on eettinen, ei juridinen määritelmä. Se tarkoittaa eläimen arvoa, joka on riippumaton sen rahallisesta arvosta ihmiselle. Ajatus itseisarvosta juontuu EU:n perustamissopimuksesta ja lakiin halutaan kirjata vaatimus kaikkien eläinten hyvästä kohtelusta ja kunnioittamisesta, joka on ihmisen moraalinen velvollisuus, Pullola kertoo.

Nykyisessä eläinsuojelulaissa lähtökohta on tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen aiheuttamisen kielto. Uudessa eläinsuojelulaissa painotus halutaan muuttaa siten, että ensisijaisena tavoitteena on eläimen hyvinvoinnin edistäminen ja eläimen mahdollisuus olennaisten käyttäytymistarpeidensa tyydyttämiseen. Sen määrittely, mitkä ovat kunkin eläinlajin olennaisimpia käyttäytymistarpeita, on parhaillaan eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien selvitettävänä.

Työryhmä haluaa lain lähtökohtiin myös velvollisuuden ehkäistä ennalta eläimen sairastumista tai vammautumista. Pykäläluonnokset ovat olemassa jo lain tarkoituksesta, soveltamisalasta ja yleisistä periaatteista. Lisäksi luonnosvaiheessa on pykälä, joka käsittelee vastuuta eläimen hyvinvoinnista.

Isoja kokonaisuuksia vielä pohdittavana

– Työryhmä on käsitellyt myös eläinten pitopaikkoja, mutta siinä tuli eteen tarve saada puolueeton selvitys eläinten kytkettynä pitämisestä. Sitä tekevät parhaillaan Eläinten hyvinvointikeskus ja MTT, Pullola sanoo.

Julkisessa keskustelussa on esitetty, että eläintenpitäjille pitäisi asettaa pätevyysvaatimukset ja tämän asian käsittely jatkuu työryhmässä. Tulossa on myös selvitys siitä, pitäisikö eläinsuojeluvalvonta valtiollistaa kokonaan. Parhaillaan valmistellaan pykäliä virka-apu- ja pakkokeinosäännöksistä.

Eläinsuojelulain valmistelussa peilataan jatkuvasti muita, uudehkoja eurooppalaisia eläinsuojelulakitekstejä. Sieltä nousee isoja kysymyksiä muun muassa eläinten pitopaikkoja koskeviin vaatimuksiin.

– Norja ja Ruotsi ovat esimerkiksi luopumassa parsinavetoista ja Tanskassa hevosten pito pilttuussa on kielletty, Tiina Pullola kertoo.

Norjan neljä vuotta vanha eläinsuojelulaki ja Ruotsin melko tuore lakiesitys – jämerä tuhannen sivun paketti – sisältävät paljolti samoja asioita, joita Suomessakin nyt pohditaan. Valmistelijat toteavat, että vielä pitää käsitellä isoja ja osin vaikeitakin kokonaisuuksia, muun muassa olennaisista käyttäytymistarpeista, löytöeläinten hoitamisen järjestämisestä sekä eläinjalostuksesta ja -kilpailuista.

Esimerkiksi eläinjalostus on mennyt niin paljon eteenpäin, että siihen pitää kiinnittää lainvalmistelussa erityistä huomiota. Minna Ruotsalo toteaa, että jo aiemmin olisi pitänyt puuttua esimerkiksi koiriin, jotka jalostuksen seurauksena eivät pysty kunnolla hengittämään.

Lainvalmistelijoiden pitää olla kiinni paitsi nykyajassa, myös tulevassa.
– Lakiesitys on kirjoitettava paitsi tähän päivään, myös tulevaisuutta ajatellen, Tiina Pullola toteaa. – Eläinsuojelu on kokenut arvonnousun ja eläimen asema yhteiskunnassa on ihan eri kuin 90-luvulla, kun edellistä lakia tehtiin. Myös tieteellinen tieto eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt.

Pullola sanoo, että erityisesti seura- ja harraste-eläinten asema on muuttunut ja niiden merkitys kasvaa yhteiskunnassa.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt mahdollinen seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinlajien rajoittaminen tulevassa eläinsuojelulaissa. Asia on noussut esiin muun muassa kokonaisuudistuksen valmisteluvaiheessa tehdyissä kyselyissä. Monissa Euroopan maissa on jollain tavalla rajattu seura- tai harrastuseläimenä pidettävien eläinten kirjoa, kun taas Suomessa eläinsuojelulaissa kielletään ainoastaan luonnonvaraisten eläinten lemmikiksi ottaminen. Työryhmässä tai ohjausryhmässä asiaa ei ole kuitenkaan vielä  ehditty käsittelemään.

– Eläinten hyvinvoinnin kannalta huolta ovat aiheuttaneet esimerkiksi yritykset tuoda Suomeen apinoita, kenguruita, villejä kissaeläimiä ja muita kovin eksoottisia eläimiä lemmikeiksi, Pullola toteaa.

Teksti: Kati Leppälahti, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: Maa- ja metsätalousministeriön kuva-arkisto

NÄITÄ VIELÄ SELVITETÄÄN

Lakiesityksen laatimista varten ovat vielä selvitettävänä muun muassa nämä asiat:
- eläinjalostuksen rajat
- lääketieteelliset toimenpiteet, kuten kastraatiot
- eläinkilpailut - onko tarvetta määritellä, mitkä kilpailut ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät
- tunnistusmerkintä ja rekisteröinti: ehdotettu koirien ja kissojen pakollista tunnistusmerkintä ja rekisteröintiä
- pitäisikö listata sallitut lemmikit
- loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen
- valvonta- ja pakkokeinot: esimerkiksi mahdolliset seuraamusmaksut
- eläintenpitäjien pätevyysvaatimuksia ehdotettu