keskiviikko 27. marraskuuta 2013

GM-merkinnät kiinnostavat kuluttajaa

Kesällä uutisoitiin, että suomalaiset rehutehtaat harkitsevat muuntogeenisen soijan käyttöä rehutuotannossa. Rehutehtaiden ilmoitus nostatti keskusteluun suomalaisen tuottajan kilpailukyvyn.

Soijapapuja. Kuva: Syngenta
Suomessa on tähän asti käytetty varsin vähän muuntogeenistä soijaa, mutta tilanne on  muuttumassa. Paitsi että muuntamattoman soijan hinta on muuntogeenistä soijaa jonkin verran korkeampi, on sen saatavuus maailmalla yhä vaikeampaa. Epävarmuudesta johtuen isot rehunvalmistajat ilmoittivat siirtyvänsä GM-soijan käyttöön joillakin tuotantolaitoksillaan. Samalla ne ilmoittivat myös toimittavansa GM-vapaata rehua sitä haluaville. Euroopassa ja muualla maailmassa muuntogeenisen soijan ja maissin käyttö on varsin yleistä.

Muuntogeeniset tuotteet tunnistaa pakkausmerkinnöistä

Kesällä keskusteluun nousi myös se, miten kuluttajat saisivat tietoa muuntogeenisen rehun tai muuntogeenisten raaka-aineiden käytöstä elintarviketuotannossa valintojensa tueksi.

GM-merkinnät ovat pakollisia kaikissa elintarvikkeissa ja rehuissa, jotka sisältävät muuntogeenisiä aineksia tai ovat niistä valmistettuja. Esimerkkeinä mahdollisista voisivat olla maissitortillat, tofu soijasta tai rapsiöljy. Pakkausmerkintöjä ei kuitenkaan Suomessa ole esiintynyt, koska kauppa ja elintarviketeollisuus Suomessa ovat toistaiseksi pidättäytyneet muuntogeenisistä tuotteista. Evira ja kuntien valvontaviranomaiset ovat valvonnoissaan todenneet näin myös olevan.

Eläimistä saatavat tuotteet kuten maito tai kananmuna eivät kuulu GM-merkintävelvollisuuden piiriin, sillä nämä tuotteet eivät sisällä tai ne eivät ole valmistettu GMO:sta. Rehusäkin kyljessä tulee olla asianmukainen merkintä GM-soijasta, mutta rehua syönyt eläin ei tule muuntogeeniseksi syötyään kyseistä rehua.

Suomi toivoo yhdenmukaisuutta GMO-vapausmerkintään

Kuluttajat ovat toivoneet pakollisen GM-merkinnän rinnalle vaihtoehtoa, jolla voitaisiin välittää tietoa myös siitä, onko tuotannossa vältetty GM-aineksia. Evira on laatinut ohjeet, jonka mukaisesti GMO-vapaasta tuotannosta kertovat merkinnät voidaan esittää kaikissa sellaisissa tuotteisiin, joista saattaa olla GM-verrokki EU:ssa.

Merkintämahdollisuus ulotetaan myös eläimistä saataviin tuotteisiin kuten liha, maito tai kananmuna silloin, kun eläimen ruokinnassa ei käytetä muuntogeenistä soijaa, maissia tai muuta vastaavaa EU:ssa rehuksi hyväksyttyä GM-kasvia.

Koska GM-vapaasta tuotannosta kertovien merkintöjen periaatteet vaihtelevat EU:n jäsenvaltioissa, on Suomi esittänyt komissiolle toiveen vapaaehtoisten GMO-vapaata tuotantoa kuvaavien merkintäkriteerien yhdenmukaistamista esimerkiksi ohjeistuksen muodossa. Pakolliset GM-aineksen käytöstä kertovat merkinnät olisivat yhä lakisääteinen ja pääasiallinen velvoite nykykäytännön mukaisesti.

Hunajadirektiivin uudistus

Euroopan tuomioistuin totesi vuonna 2011 antamassaan tuomiossa (tapaus C-442/09), että siitepöly olisi hunajan ainesosa ja että GM-siitepöly ja tätä siitepölyä sisältävä hunaja kuuluisivat muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevan asetuksen piiriin ja niiden markkinointi olisi luvanvaraista.

Siitepölyä ei ole kuitenkaan tarkoitettu pidettäväksi hunajan ainesosana, vaan se olisi hunajalle tunnusomainen aine. Tämä tulee nyt selkeytetyksi direktiiviä päivitettäessä.  Samalla vahvistetaan tuomioistuimen toteamus, että GM-siitepöly ja sitä sisältävä hunaja kuuluvat GM-säädösten piiriin ja ne ovat luvanvaraisia tuotteita.

EU:ssa viljeltäväksi hyväksytyn GM-maissin MON810 siitepöly on sallittu EU:ssa elintarvikkeena.

Muuntogeenisiä kasveja ei viljelyyn Suomessa


Suomessa ei ole kaupallisessa viljelyssä muuntogeenisiä kasveja, eikä niitä lähitulevaisuudessa ole odotettavissakaan. EU:ssa viljelyluvan saaneista maissi ei ole meillä viljeltävissä ja muuntogeenisen tärkkelysperunan luvanhaltija BASF on vetänyt toimintonsa pois Euroopasta.

Näin ollen muuntogeenisen perunankaan viljely ole ajankohtaista meillä. EU:n lupaputkessa ei ole enää yhtään Suomen oloihin soveltuvaa tai ominaisuuksiltaan Suomea kiinnostavaa kasvia. Viimeisetkin peruna- ja sokerijuurikashakemukset on kuluvan vuoden aika vedetty pois käsittelystä. 

Teksti: Leena Mannonen, kaupallinen neuvos

Linkkejä:
Eviran geenitekniikka-sivusto: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/asiakokonaisuudet/muuntogeeniset+tuotteet+/
Komission terveyspääosaston geenitekniikkasivusto http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/index_en.htm

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pelastaako CAP Itämeren?


Miten Namibian pääkaupunki Windhoek, simpukat ja Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka liittyvät yhteen? Vastaus on Itämeren ravinnekuormituksen vähentäminen ja sitä kautta koko meren pelastaminen.

Kuva: MMM / arkisto

EU-komission Suomen edustusto kokosi viime viikolla liudan asiantuntijoita ja kansalaisia pohtimaan yhteisen maatalouspolitiikan roolia Itämeren suojelussa. Maatalouden rooli meren hajakuormittajana on tunnettu. 

Itämeren pieni koko ja mataluus yhdistettynä suureen valuma-alueeseen tekevätkin sen suojelusta haastavaa. Puhumattakaan Itämeren sisäisestä kuormituksesta, jossa pohjasedimenttien ravinteet vapautuvat takaisin veteen.

Tilaisuudessa puhunut Itämeren suojelukomission HELCOM:n asiantuntija Mihail Durkin korosti, että vaikka paljon on jo tehty, ei ole syytä jäädä laakereille lepäämään. Itämeren happikato on edelleen vakavalla tasolla, joten tehtävää riittää.

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka yhdessä muun muassa vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin kanssa tarjoavat välineitä Itämeren suojeluun. Tätä korostivat seminaarin puhujat komission ohjelmapäällikkö Kai Heikkilä ja maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Juha Palonen puheenvuoroissaan. 

Palosen mukaan uuden kauden maaseudun kehittämisohjelmat tarjoavat monia ratkaisuja. Ympäristöohjelmat ovat aiempaa kohdennetumpia ja sitoumuksen perustana on tilatason ravinteiden käyttö. Myös suorien tukien viherryttäminen auttaa, sillä jokainen viljelijä osallistuu ympäristötoimenpiteisiin Heikkilän mukaan investointituella voitaisiin rahoittaa muun muassa ravinteiden kierrätykseen liittyviä innovaatioita. 

Durkin mainitsi tähän liittyen simpukkaviljelmien käytön Itämeren puhdistamisessa. Meren suojelu voi siis luoda työpaikkoja. 

Yhdyskunnan jätevedet hyötykäyttöön
 
Elävä Itämeri -säätiön puheenjohtaja Ilkka Herlin korosti ravinteiden kierrätyksen tärkeyttä. Hänen mukaansa on tärkeää pyrkiä suljettuun kiertoon. Ongelma ei ole yksinomaan Itämeren vaan ravinnekuormituksen kanssa painitaan muuallakin maailmassa. Herlinin mukaan suomalaisten olisi syytä hakea mallia vaikka Namibian Windhoekista, jossa yhdyskuntajätevedet kierrätetään todella fiksulla tavalla.

Seminaarissa heräsi kuitenkin kysymys, voidaanko yhdyskuntien jätevedestä hyödyntää ravinteet turvallisesti peltoviljelyssä? Maaperän puhtautta ja laatua ei pidä unohtaa. Herlinin mukaan alalla on syytä panostaa entistä enemmän innovointiin, sillä vaarallisten partikkeleiden poistaminen ei pitäisi olla mahdotonta. Hänen mukaansa ravinteiden kierrättämisen innovoinnit ovat todellista biotaloutta.

Seminaarissa korostui, että yhteinen maatalouspolitiikka ei yksin pelasta Itämerta vaan yhteistyötä yli politiikan alojen välillä tarvitaan. Ongelmien sijaan olisi etsittävä myös ratkaisuja. Kannattavuus ja kilpailukyky niin tilojen ympäristötoimissa kuin muussakin biotalouden yritystoiminnassa on tärkeää.

Sanna-Helena Rantala, ylitarkastaja




keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Eläimen olennaisia käyttäytymistarpeita pohditaan lakiuudistusta varten

Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat keskustelivat lokakuun kokouksissaan eläinten olennaisista käyttäytymistarpeista tulevaa eläinsuojelulain kokonaisuudistusta silmälläpitäen. Eläinsuojelulakia valmisteleva maa- ja metsätalousministeriön työryhmä pyysi sekä Seura- ja harrastuseläinten että Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntia listaamaan eläinten hyvinvoinnin kannalta olennaisimpia käyttäytymistarpeita, jotka eläinten tulee pystyä ihmisen hoidossa ollessaan toteuttamaan.


Miten eläimen pitää voida käyttäytyä ihmisen hoidossa?
Tätä kysyivät lainvalmistelijat hyvinvointiasiantuntijoilta.
Eläinsuojelulakia valmisteleva työryhmä pyysi neuvottelukuntia määrittelemään ja antamaan esimerkkejä eri eläinlajien olennaisista käyttäy-tymistarpeista. Nykyisssä eläinsuojelulaissa todetaan vain, että eläinten fyysiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet on otettava huomioon riittävässä määrin. Lausuntopyynnössä hyvinvoinnin kannalta keskeisenä tekijänä pidetään eläinten mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Lakiluonnoksessa on olennaisia käyttäytymis-tarpeita koskeva säännösluonnos, jossa on tarkoitus yleisellä tasolla määritellä ja antaa esimerkkejä siitä, millaisia käyttäytymistarpeita ihmisen hoidossa pidettyjen eläinten pitää voida tyydyttää. Tällä tarkoitetaan liikkumiseen, lepoon, mukavaan olotilaan, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tarpeita.

Eläimellä on vahva motivaatio tarpeen tyydyttämiseen, ja sen estyminen aiheuttaa voimakasta turhautumista. Tarpeen tyydyttyminen taas vähentää eläimen tarvetta sen suorittamiseen. Eläimellä on oltava mahdollisuus toteuttaa kaikkia niitä käyttäytymisen muotoja, jotka turvaavat sen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ja joiden toteuttamiseen eläimellä on tarve riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä se elää.

Olennaiset tarpeet ensi kertaa lakiin

Neuvottelukunnat pitivät hyvänä sitä, että olennaiset käyttäytymistarpeet tulevat kirjatuiksi lain tasolle alemman asetustason sijasta. Neuvottelukunnissa keskusteltiin, että lain yleisiin periaatteisiin voisi lisätä lisääntymiseen liittyvien tarpeiden huomioon ottamisen niissä tapauksissa, kun eläimen annetaan lisääntyä, sekä leikkikäyttäytymisen niillä lajeilla, joille leikin tiedetään olevan kehityksen kannalta tarpeellista. Lisättäväksi ehdotettiin myös omistajan velvoite ottaa selvää eläimensä lajikohtaisista tarpeista.

Neuvottelukunnat valmistelevat seuraaviin kokouksiinsa yhteenvedot tärkeimpien eläinlajien ja lajiryhmien käyttäytymistarpeista. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan alustavan arvion mukaan Suomessa on ainakin 1380 lemmikkinä pidettävää eläinlajia, joista huomattava osa on kalalajeja. Pelkästään lemmikkeinä pidettäviä nisäkäslajejakin on 23.

Tuotantoeläinpuolella lajikirjo on hieman kapeampi, mutta pohdittavaa riittää sielläkin. Tarkasteluun valittiin alustavasti lemmikkipuolelta kissa, koira, hevonen, matelijat ja sammakkoeläimet, kalat, sekä linnut, ja tuotantoeläimistä nauta, sika, siipikarja, pienet märehtijät (esim. lampaat), kalat, sekä turkiseläimet. Lisäksi molemmat neuvottelukunnat pohtivat eläinten keskeisiä käyttäytymistarpeita yleisellä tasolla.

Neuvottelukunnat pohtivat alustavasti myös olennaisen käyttäytymistarpeen määritelmää. Määritelmän on oltava sama kaikilla lajeilla. Neuvottelukuntien on mietittävä, miten osoitetaan, että kyseessä on nimenomaan käyttäytymistarve, vai pitäisikö ennemminkin puhua eläimen motivaatiosta tai turhautumisesta.

Onko motivaation herättämä käyttäytymistarve, jonka patoutuminen aiheuttaa turhautumista, käännettävissä yksi yhteen olennaiseksi käyttäytymistarpeeksi? Toisaalta huomautettiin, ettei keskustelussa ole pakko takertua käyttäytymistarpeeseen, vaan keskustelua voidaan käydä hyvinvoinnin näkökulmasta ja puhua eläinten hyvinvointia edistävästä käyttäytymisestä. Silloin ei ole pakko pysytellä vain tiukasti määritellyissä käyttäytymistarpeissa. 

Teksti: Tiina Kauppinen, Eläinten hyvinvointikeskus
Kuva: Peppi Leppälahti