Lisää tietoa ja työkaluja lähiruokasektorille

Lähiruokaohjelman yksi virstanpylväs on saavutettu: ohjelmasta rahoitettujen ensimmäisten hankkeiden tulokset julkistettiin 11.6.2014 Säätytalolla. Sattumaa tai ei, seminaaritilaksi oli valikoitunut Talonpoikaissäädyn vanha sali, jossa ennen muinoin on tehty silloiseen lähiruokapolitiikkaan liittyviä päätöksiä.

Seminaarin avannut maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kiitteli hankkeiden toteuttajia siitä, että hankkeiden kautta saadaan kättä pidempää tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon ja konkreettisten toimenpiteiden taustaksi. Hän peräsi kannattavuus- ja kilpailukykyisyyttä lähiruokayrittäjyyteen ja totesi liiketoiminnallisuuden ja taloudellisen tuloksen olevan kaiken lähtökohtana.

Uutta twistiä lähiruokaan

Lähiruokaan liittyvät mielikuvat ovat poikkeuksetta positiivisia, vaikka lähiruoka ei kaikkia kuluttajaryhmiä innostakaan, FOREFOOD-hankkeessa mukana ollut professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta kertoi. Mäkelä kaipasi lähiruokaan uutta twistiä: kun reilusti yli puolet kansasta asuu kaupungeissa, mitä on urbaani lähiruoka, hän kysyi.

Seminaarissa kuultiin kuuden lähiruokahankkeen tulokset. Lue koko juttu seminaariesityksistä Lähiruokaa – totta kai! -blogista. Seminaarin keskeisin sanoma oli kiteytetysti se, että lähiruoan moninaisista merkityksistä ja lisäarvosta tulee kertoa yhä enemmän eri kohderyhmille. Lähiruoan tuotannon pitää olla myös kannattavaa, ja esityksissä ja kommenteissa liiketaloudellinen puhunta korostui. Vihdoinkin, totesi joku yleisöstä.

Oppaita lähiruokayrittäjän työkalupakkiin 

• Lähiruokayrittäjän työkirja opastaa kilpailukykyiseen liiketoimintaan.
• Lähiruokatoimijoiden sopimusopas tarjoaa konkreettista tukea pienyrittäjien keskinäisten sopimusten laatimiseen.
• Lähisopas auttaa ammattikeittiöitä tekemään hyviä hankintapäätöksiä alueellisten ja paikallisten lähiruokaketjujen hyväksi.
• Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen -argumenttipankki sisältää argumentit kestävistä tuotantotavoista viestimiseen kuluttajille ja muille hankintapäätösten tekijöille.
• Työtä ja hyvinvointia! Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Suomen maakunnissa -raportista selviää mm. se, että maatalous ja elintarviketeollisuus työllistää Suomessa noin 200 000 henkilötyövuotta, kun kerroinvaikutukset otetaan huomioon. Aloilla on myös huomattavat talousvaikutukset: maatalouden vaikutus maan bruttokansantuotteeseen on 5,2 miljardia ja elintarviketeollisuuden 13,2 miljardia euroa.
• Marthas matkorg - matglädje för varje säsong -aineistosta saa vinkkejä sesonginmukaiseen ruoanlaittoon.

Seminaariaineistot löytyvät osoitteesta www.mmm.fi/lahiruoka.

Teksti: Kirsi Viljanen, lähiruokakoordinaattori, MMM
Kuva: Saara Pietilä, MMM

Versossa julkaistaan kesän aikana kirjoitukset kaikista Lähiruokaohjelman hankkeista.

Julkisiin elintarvikehankintoihin ohjeistava Lähis-opas päivitetty

Lisää lähiruokaa julkisten keittiöiden asiakkaille – perusteluja ja ohjeita hankintoihin -opas on päivitetty. Lähis-opas on saatavilla osoitteesta www.lahisopas.fi.

Opas on tehty kuntapäättäjien, elintarvikeyrittäjien ja elintarvikkeiden hankintatoimesta vastaavien tueksi ja avuksi. Opas sisältää mm. ohjeita päättäjille esimerkiksi aloitteen tekemisestä ja sen etenemisestä kunnan päätöksenteossa. Oppaassa kuvataan ruokaketjun ja ammattikeittiöiden toiminta, ammattikeittiöiden ostokanavat, lähiruoan hankinnan toteutus ja hankintakriteereitä, käytännön hankintaesimerkkejä erikokoisista hankintayksiköistä ja perusteluja lähiruoan hankintaan.

Opas on tehty asiantuntijoiden yhteistyöllä. Sen ylläpito- ja päivitysvastuu siirtyivät hankkeen päätyttyä Kuntaliitolle. Painetut oppaat ja ruotsinkielinen versio valmistuvat elokuun alussa.

Lähis-opas korostaa elintarvikkeiden hankinnan olevan paljon laajempi kokonaisuus kuin vain tarjouspyyntö, tarjous ja sopimus. Hankinnan tärkeimpiä vaiheita ennen kilpailutusta ovat suunnittelu (erityisesti ruokalistasuunnittelu) ja ennakoiva vuoropuhelu yhdessä koko hankintaprosessiin osallistuvien kesken. Kun kunnassa tai kuntayhtymässä on tehty strateginen päätös hankkia lähiruokaa, tarvitaan sen jälkeen tiivistä yhteistyötä ruokapalveluiden, yrittäjien, hankinta- ja tukkutoimijoiden kanssa.

EkoCentria on valtakunnallinen ammattikeittiöiden kehittämisyksikkö. Tavoitteenamme on vastuullisen ruokaketjun edistäminen. Yksi tärkeä osa on elintarvikkeiden hankinta julkisiin ruokapalveluihin. EkoCentrian Lähiruokaa ammattikeittiöihin -hanketta rahoitti Lähiruokaohjelma.

Oppaasta aiemmin Versossa: Lähiksestä apua julkisten keittiöiden lähiruokahankintoihin 

Teksti ja lisätietoja:
Sari Väänänen, projektipäällikkö, EkoCentria
p. 044 785 4025, etunimi.sukunimi@sakky.fi

Siipikarjan lantaa saa polttaa tilatason laitoksissa

Euroopan unionin lannanpolttoa koskeva lainsäädäntö on muuttumassa siten, että siipikarjan lannan käyttö polttoaineena tulee mahdolliseksi suurehkoissa tilatason polttolaitoksissa heinäkuun puolivälistä alkaen.

Eläimistä saatavia sivutuotteita koskeva EU:n asetus muuttuu siten, että se sisältää siipikarjan lannan käyttöä polttoaineena koskevat vaatimukset. Muutoksen jälkeen siipikarjan lantaa polttoaineena käyttävät tilatason laitokset voidaan hyväksyä sivutuoteasetuksen nojalla, eikä niiden tarvitse täyttää EU:n jätteenpolttoa koskevia vaatimuksia. 

Käytännössä muutos tarkoittaa, että laitoksilta ei vaadita vaativia jatkuvatoimisia emissiomittauksia. Helpotuksesta huolimatta siipikarjan lannan polttoa koskevat vaatimukset ovat edelleen kireät.  Poltto-olosuhteita ja savukaasujen puhdistamista koskevat vaatimukset ovat jätteenpolton vastaavien vaatimusten tasolla.

Siipikarjan lantaa voi polttaa maatilalla polttolaitoksessa, jonka nimellinen kokonaislämpöteho on enintään viisi megawattia. Lisäksi lannan tulee olla peräisin samalta maatilalta, jossa polttolaitos sijaitsee. Tilojen väliset yhteispolttolaitokset eivät siis ole mahdollisia.

Tiukat määräykset lämpötilalle ja päästöille

Polttoprosessille on asetettu tiukat lämpötilavaatimukset: vähintään 2 sekuntia 850 OC lämpötilassa tai 0,2 sekuntia 1100 oC lämpötilassa.  Laitoksessa tulee olla lisäpoltin, jolla varmistetaan, että lämpötilavaatimukset täyttyvät keskeytyksettä. Lämpötilamittaukset on tallennettava automaattisesti.

Polttoprosessin päästöille on säädetty tiukat raja-arvot rikkidioksidille (50 mh/Nm3), typen oksideille oksideille (200 mg NO2/m3) ja hiukkasille (10 mg/Nm3), joita maatilan polttolaitoksen savukaasuista on mitattava vähintään vuosittain. Lisäksi polttolaitoksessa on oltava automaattinen polttoaineenhallintajärjestelmä, jolla lanta siirretään polttokammioon.  Polttolaitoksille on asetettu myös yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa lannan varastointia ja varastointipaikalla syntyvän jäteveden käsittelyä.

Maatiloilla toimivien lantaa polttoaineena  käyttävien polttolaitosten eläinsivutuoteasetuksen mukainen valvonta tulee kuulumaan kunnaneläinlääkäreille.  Laitokselta vaaditaan viranomaisen hyväksyntää, joka edellyttää vähintään kahta tarkastuskäyntiä. Lisäksi vaatimusten täyttyminen tarkistetaan vuosittain. Maatilan polttolaitos sisältyy myös ympäristönsuojelulain mukaiseen maatilan ympäristölupaan, jonka valvonta kuuluu  ELY-keskuksen ympäristöviranomaisille.

Muutos koskee vain siipikarjan lantaa

Uudet säännökset koskevat ainoastaan siipikarjan lannan käyttöä polttoaineena. Siipikarjan lannan polttoainekäyttöä koskevan asetusmuutoksen yhteydessä muuttuvat myös vaatimukset, jotka koskevat eläinrasvojen polttoa polttoaineena kiinteästi asennetuissa polttomoottoreissa.

Tällä hetkellä uudet säädökset koskevat ainoastaan siipikarjan lannan polttoainekäyttöä. Muiden eläinlajien lannan polttoon sovelletaan edelleen jätteenpolttoasetusta. Komissio on valmis laajentamaan uudet säädökset  koskemaan myös muiden eläinlajien mukaan lukien hevosen lannan polttoainekäyttöä, kun käytettävissä on riittävästi tutkimustuloksia, jotka osoittavat muiden eläinläjien lannan polttoainekäytön olevan ympäristön kannalta riittävän turvallista.

Siipikarjan lannan ja eläinrasvojen polttoa koskeva komission asetus (EU) N:o 592/2014

Lisätietoja:
Kirsti Huovinen, maa- ja metsätalousministeriö, p.  040 5022917, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Ari Seppänen, ympäristöministeriö, p.  040 5487275, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Brainstorming ruoan ilmastovaikutuksen pienentämiseksi

Voidaanko ruoan tuotannon ja kulutuksen negatiivista vaikutusta ilmastoon vähentää? Mitä konkreettisia keinoja resurssien viisaaseen käyttöön on löydettävissä? Näistä aiheista kuultiin ja keskusteltiin kesäkuun alussa Säätytalolla, missä maa- ja metsätalousministeriö järjesti keskustelutilaisuuden ”Ruoka, ilmasto ja uusiutuva energia”. Paikalla oli lähes 50 asiasta kiinnostunutta tutkijaa, virkamiestä, viljelijää, kehittäjää ja kuluttajaa. 

Tilaisuuden avanneen MMM:n ylijohtaja Veli-Pekka Talvelan mukaan ruoantuotannon tulee sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Muuttuviin olosuhteisiin etsitään toimintamalleja MMM:ssä valmisteilla olevassa maatalouden ilmasto-ohjelmassa. Keskustelutilaisuuden tulokset täydentävät maatalouden ilmasto-ohjelmaa.

Ruoka- ja energiavalinnoilla on väliä

Ilmastopaneelin jäsen, professori Jyri Seppälä kertoi keskeisimmistä muutostarpeista ruokaketjussa siirryttäessä kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa. Hänen mukaansa suopeltojen päästöt tulee minimoida, ruokatottumuksia tulee muokata vähähiilisemmäksi, ruokahävikki tulee minimoida, lanta tulee hyötykäyttää energiantuotannossa ja öljystä tulee päästä eroon viljan kuivauksessa. Kuin vastauksena energianeuvoja Fredrik Ek kertoi puukaasua käyttävästä kuivuri –pilotista.

MTT:n tutkija Karoliina Rimhanen toi esiin erilaisia tilatason päästövähennyskeinoja ja muistutti, että toimien tulee olla myös taloudellisesti kannattavia ja viljelijöiden hyväksyttävissä olevia. Ylitarkastaja Aimo Aalto kertoi TEM:n tavoitteista sähkön pientuotannon esteiden poistamiseksi.

MTT:n tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuren mukaan kuluttajien ruokavalinnoilla on suurin päästövähennyspotentiaali. Ruokavaliomuutoksilla kasvisvoittoisempaan ruokavalioon ja ruokahävikin vähentämisellä hillitään ilmastonmuutosta.

Maatalous on ratkaisu, ei ongelma

Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström kertoi uuden maaseutuohjelman luonnoksesta ja ohjelman läpileikkaavasta ilmasto-teemasta. Tapio-Biströmin mukaan tarvitaan monipuolisia tuotantojärjestelmiä, parempaa riskien hallintaa ja uutta yhteistyötä tuottajien kesken sekä myös tuottajien ja kuluttajien välillä.

Viljelijäpuheenvuoron pitäneen Tuomas Mattilan mukaan maatalous on ratkaisu, ei ongelma. Nimenomaan viljelijällä on halu tehdä sadan vuoden toimintasuunnitelma. Motivaatiota varmasti löytyy tiloilla, jos vain on tarpeeksi tietoa hyvistä käytännöistä. 

Ideointia tulevaisuutta varten

Työpajoissa haettiin villiäkin ideointia resurssiviisaampaan ruoan tuotantoon ja kulutukseen. Ruoan tuotannon suhteen korostettiin sitä, että huomion tulee olla isoissa asioissa: maaperän hiilensidonnassa, lannankäsittelyn tehostamisessa ja turvemaiden viljelykäytännöissä. Viljelijät tarvitsevat työkaluja ja neuvontaa kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta viljelyyn. Uutena avauksena esitettiin, että turvemaille pitäisi miettiä uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Energiantuotannon ja kulutuksen suhteen korostui niin ikään hyvien esimerkkien tarve. Energiatehokkuudesta tarvitaan vertailutietoa, joka voi kannustaa toimiin myös omalla tilalla. Tällöin viljelijä säästää selvää rahaa. Hajautettuun energiantuotannon mahdollisuuksia ei voi liikaa korostaa. Uusina avauksina tilaisuudessa esitettiin kylien oma sähköntuotanto ja jakelu alueellisessa verkossa, tehtaiden ja kerrostalojen hukkalämmön hyödyntäminen kasvihuoneissa tai kaupunkiviljelyssä (talojen katoilla). Maatilat voivat keskustelijoiden mukaan olla tulevaisuuden biotehtaita.

Kasviskampanjalle kysyntää

Ruoan kulutuksen suhteen todettiin viljelijäpuheenvuoroa mukaillen, että ruoan kulutuksen pitäisi olla ratkaisu ei ongelma. Tarvitaan iloista viestintää kasvisvoittoisen ruokavalion terveyshyödyistä. Koulujen kasvisruokailu (yhtenä vaihtoehtona linjastolla ennen liharuokaa) ja julkkiskokkien kampanja kasvisruoasta voivat osaltaan edistää ruokavaliomuutoksia.

Ruokahävikkiä voidaan vähentää päiväysmerkintöjen lukutaidosta viestimällä. Kuluttajalle tulee osoittaa hävikin rahallinen arvo, jolloin syntyy motivaatio kulutuksen muutoksiin. Uusina avauksina esitettiin kumppanuusmaatalouden lisäämistä; tällöin kuluttajan ja tuottajan välille syntyy kanssakäymistä, joka voi johtaa tuotantotapojen muutoksiin. Lähiruokajakeluiden yhteyteen (esim. suoramyyntitilat) ideoitiin biokaasun tankkausasemaa, jolloin syntyisi uuden tyyppisiä huoltoasemia.

Keskustelutilaisuus oli hieno, positiivinen startti kokonaisvaltaiseen keskusteluun kaikkien ruoan tuotannon ja kulutuksen kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa ilmastovaikutuksesta ja mahdollisuuksista sen pienentämiseen. Kiitos osallistujille, tästä on hyvä jatkaa!

Keskustelutilaisuuden esitykset

Teksti ja kuvat: Hanna Mattila, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö

Ruokaketjuhankkeiden uudet painoalueet julkaistu

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat ruokaketjuhankkeet edistävät ruokaketjun kilpailukykyä, läpinäkyvyyttä ja vastuullista toimintaa. Ruokaketjuhankkeilla lisätään ruoan, ruoantekijöiden ja ruokakulttuurin arvostusta sekä edistetään terveellisiä ruokatottumuksia. Ruokaketjuhankkeilla toteutetaan mm. ruokapoliittisen selonteon tavoitteita tukevia toimenpiteitä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on ruokaketjuhankkeita varten momentti (30.20.47), jolta myönnetään avustusta laajoihin, valtakunnallisiin ruokaketjun edistämishankkeisiin. Hankkeiden kesto on enintään kolme vuotta. Uudet hankkeiden painoalueet julkaistiin 11.6.

– Ruoka koskettaa ja kiinnostaa jokaista. On hienoa, että voimme olla mukana edistämässä ruokaketjun yhteistä, vastuullista toimintaa. Odotan innolla, minkälaisia hankkeita hankeväki keksii, kertoo neuvotteleva virkamies Anna-Leena Miettinen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Kansallisen ruokaketjun kehittämisen painoalueet hankehaulle 2014

• jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmät
• nuoret ja ruokaketju
• ruoan ja ruoantekijöiden arvostaminen
• kuluttajien vastuulliset ruokavalinnat
• elintarvikealan kansainvälistyminen
• luomu
• lähiruoka

Seuraava hankehaku järjestetään loppukesästä 2014. Tuen hakemiseen, myöntämiseen ja maksamiseen liittyvistä viranomaistehtävistä vastaa Maaseutuvirasto. Maa- ja metsätalousministeriö antaa haun painopisteet ja vahvistaa hyväksyttävät hankkeet. Tulevaan ruokaketjun hankehakuun on varattu rahaa yhteensä noin 7 miljoonaa euroa.

Hankehaun painoalueet vuoden 2014 haulle ja tausta-aineistoa löytyy osoitteesta www.mmm.fi/ruoka.

Ruokaketjuhankkeiden tulevat painoalueet julkistettiin Lähiruokaohjelman vuoden 2013 hankkeiden päätösseminaarin jälkeen Säätytalolla 11.6. Seminaarin esitykset.

Ruokaketjuhankkeisiin vaikuttava luonnos valtioneuvoston asetukseksi ruokaketjun toiminnan edistämisen avustamisesta on lausuntokierroksella 13.6.2014 asti. Lisätietoa lausunnosta.

teksti: Saara Pietilä
kuva: MMM:n kuva-arkisto

Kommentoi ja vaikuta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tulevaisuuskatsaukseen

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle on tehty luonnos tulevaisuuskatsaukseksi ja se on nyt avattu kommentoitavaksi tässä Verso-blogissa. Katsauksessa on neljä teemaa, joista kutakin voit kommentoida erikseen. 
Pääset teemojen esittelyihin alla olevista linkeistä. Myös tämän sivun tekstistä voit esittää näkemyksiäsi. Kommentointikentät ovat tekstin alla.
Kommentit voit myös lähettää sähköpostilla: tiedotus@mmm.fi.

Tulevaisuuskatsauksessa on neljä teemaa:
Teema 1: Elinvoimainen maaseutu, kannustava toimintaympäristö
Teema 2: Uusiutuvien luonnonvarojen kasvava hyödyntäminen - kestävästi ja vastuullisesti
Teema 3: Suomen vahva ruokapolitiikka globaaleilla markkinoilla
Teema 4: Tietovarannot ja tutkimustieto avoimesti kaikkien käyttöön

MMM:n hallinnonalan toimintaympäristön kuvaus - lue ja kommentoi:

Uusiutuvien luonnonvarojen merkitys korostuu ja käyttö monipuolistuu

Uusiutuvien luonnonvarojen merkitys kasvaa. Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä korvataan yhä enemmän uusiutuvilla vaihtoehdoilla. Biotalous tarjoaa kasvavia mahdollisuuksia elinkeinojen uudistumiselle, uudelle yritystoiminnalle ja uusien työpaikkojen syntymiselle. Luontoon ja uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvien palveluiden merkitys taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille kasvaa. Vakaalla talouspolitiikalla luodaan edellytyksiä uusiutuvia luonnonvaroja jalostavan teollisuuden kehittymiselle Suomessa.

Ilmasto muuttuu, riittääkö ruokaa, energiaa ja puhdasta vettä kaikille?

Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät sään ja vesiolojen ääri-ilmiöt vaikeuttavat ruuantuotantoa maailman vahvoilla ruuantuotantoalueilla. Samaan aikaan maapallon väestömäärä kasvaa. Ruoka- ja vesipulasta aiheutuvien kriisien mahdollisuus kasvaa. Ongelmia syntyy myös energian saatavuudessa. Väestön kaupungistuminen ja ikääntyminen vaikuttaa paitsi kuluttamiseen myös arvoihin ja asenteisiin. Tarvitaan turvallista, terveellistä, vastuullisesti tuotettua ja maukasta, mutta samalla kohtuuhintaista ruokaa.

Suomessa todennäköinen talvikauden lämpeneminen, kasvavat sademäärät ja voimakkaat tuulet lisäävät yhteiskuntaan ja elinkeinoihin kohdistuvia riskejä. Ilmaston lämpenemisellä voi olla myös edullisia vaikutuksia Suomen maa- ja metsätaloudelle. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen luo uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle.

Tuotantoa kehitetään kohti suljettuja kiertoja. Muutoksilla tavoitellaan parempaa resurssitehokkuutta, energiansäästöä sekä ympäristöön kohdistuvien päästöjen ja muun kuormituksen vähentämistä.

Kansainvälinen riippuvuus ja globaalien ilmiöiden vaikutus kasvaa

Lähivuosien merkittävimpiä kansainvälisiä prosesseja ovat YK:n kestävän kehityksen agenda, uuden ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen valmistelu sekä kansainvälisistä metsäkysymyksistä sopiminen. Rajavesistöyhteistyön ja kansainvälisen vesioikeuden merkitys kasvaa. Keskeisiä EU-tason asioita ovat biotalousstrategian ja metsästrategian toimeenpano sekä biomassan kestävyyden todentaminen. Lisäksi EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikka vaikuttaa merkittävästi maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiin. Vesiasioiden ja ns. sinisen kasvun painoarvo EU:n ja Itämeren tason politiikassa korostuu. EU:n tukipolitiikassa maaseudun kehittämisohjelmien painoarvo kasvaa perinteisten maatalouden suorien tukien ja rakennerahastojen tukien rinnalla.

Maaseudun rakennemuutos jatkuu

Palveluelinkeinojen merkitys maaseudun työllistäjänä korostuu. Työvoiman liikkuvuus alueiden välillä kasvaa. Kaupunkien läheisen maaseudun väestö kasvaa, kun taas ydinmaaseudun ja erityisesti harvaan asutun maaseudun osuus väestöstä supistuu samalla kun väestö ikääntyy.

Teknologisen kehityksen, tiedon ja osaamisen merkitys korostuu

Tiedon ja osaamisen merkitys innovaatioiden mahdollistajina kasvaa ruoka- ja luonnonvarasektoreilla ja tuo mahdollisuuksia uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen uusissa käyttökohteissa. Tärkeänä työkaluna ovat tietovarannot, joita tuotetaan, ylläpidetään ja hankitaan uusin tavoin laajaan ja kasvavaan käyttöön. Aineistojen yhteis- ja jatkokäytön sekä paikannuksen tarve kasvaa. Paikannuksen tarkkuus ja käyttö lisääntyy, mikä lisää tukipalvelujen tarvetta. Häiriötilanteiden hallinta vaatii valmiuden nopeaan tiedonhankintaan. Tiedon halutaan siirtyvän tutkimuksesta ja tietovarannoista tehokkaasti päätöksentekijöiden, yritysten ja elinkeinoelämän sekä kansalaisten käyttöön.

Hallinnollista taakkaa kevennetään ja yksityisen sektorin merkitys kasvaa

Valtiontalouden tilan säilyessä kireänä säästöpaineet kasvavat.  Samanaikaisesti hallinnolta vaaditaan enemmän tehokkuutta ja lisäarvoa yhteiskunnalle. Hallinnollisen taakan keventäminen on tärkeä tavoite kansallisen ja EU-lainsäädännön kehittämisessä sekä tukijärjestelmien ja toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Yksityisen sektorin merkitys kasvaa toimialalla, valtion luodessa edellytyksiä yksityisen sektorin menestymiselle ja kestävälle kasvulle.

Voit kommentoida tämän sivun tekstiä alla olevassa kentässä tai lähettää sähköpostia: tiedotus@mmm.fi

Keltainen biotalous viljelijöiden ja ympäristön avuksi

Maatalous tuottaa vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia lantaa. Lannan sisältämä fosfori vastaa maataloustuotantomme vuotuista tarvetta. Kysyntä ja tarjonta eivät käytännössä kuitenkaan täysin kohtaa.

Lannan hyväksikäyttö on keltaista biotaloutta.

Suomella ei ole varaa jättää käyttämättä lannan sisältämiä arvokkaita ravinteita. Tämän tietää myös jokainen suomalainen karjankasvattaja ja kasvinviljelijä. Ravinteet väärässä paikassa saastuttavat pahimmillaan luontoa ja muodostavat jäteongelman. Keinolannotteiden hinnannousu ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. 

Lannan ravinteiden tehokkaampi hyväksikäyttö on kansallinen prioriteettimme. Lannan parempi hyödyntäminen edesauttaa meitä samalla täyttämään kansainvälisiä vesistö- (HELCOM), ilmanlaatu-(kaukokulkeutumissopimus) ja ilmastositoumuksiamme (UNFCCC).

Lantahanke avaa biotalousstrategian käytännön työn

Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää maatalouden ravinteiden kierrätystä koskevan hankkeen, joka on  ensimmäinen konkreettinen osa hallituksen toukokuussa hyväksymää biotalousstrategiaa. Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen toteuttaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, jonne palkataan syyskuun alusta alkaen ”kansallinen lantakoordinaattori”.

MTT toteuttaa tämän hankkeen tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden sekä muiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa.

Maassamme on jo tehty paljon hyvää tutkimus- ja kehittämistyötä lannan ravinteiden hyväksikäytön parantamiseksi. Arvokasta neuvontatyötä ja erilaisia pilottihankkeita on tehty varsinkin osana Itämeren suojelua. Lannan ja muiden biomassojen hyväksikäyttö tarjoaa silti vielä lukuisia mahdollisuuksia yritystoiminnalle tuoden samalla kaivattua taloudellista hyötyä maaseudulle. Samalla pystymme vähentämään keinolannoitteiden aiheuttamaa kustannuspainetta.

Teknologia tulee tarjoamaan apua hyvin monella tapaa käytännön ongelmiin. Näitä varten tulemme tarvitsemaan pilotointia innovaatioiden laajamittaisemman hyödyntämisen arvioimiseksi.

Biotaloudesta hyvinvointia kaikille

Lantahankkeen avulla motivoidaan toimijoita yhteisiin hankkeisiin ja investointeihin eri puolilla Suomea. Yhteistoiminta maataloustuottajien, muiden yrittäjien kuten urakoitsijoiden, lannoitevalmistajien, neuvojien, tutkijoiden ja rahoittajien kesken on hankkeen onnistumisen keskeisin edellytys. Tämä tarkoittaa nykyistä johdonmukaisempaa tiedontarjontaa käytettävissä olevista resursseista mukaan lukien rahoituslähteet ja niiden käytön ehdot. Yhteistyön kehittäminen on yksi syyskuussa aloittavan koordinaattorin keskeisimpiä tehtäviä.

Biotalous tuo Suomeen taloudellista hyvinvointia. Vihreä biotalous pohjaa runsaisiin metsävaroihimme. Sininen biotalous tulee kasvattamaan merkitystään myös Suomessa vesiteknologian ja kalojen kestävän käytön kautta. Punaisessa biotaloudessa teolliset prosessit hyödyntävät biomassoja myös uusilla innovaatioilla.

Lannan ravinteiden tehokas hyötykäyttö, keltainen biotalous, on ensimmäinen osa kansallisen biotalousstrategiamme maatalousosiota.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö

Kuva: MMM:n kuva-arkisto

Maatalouden ympäristötyön suunta ollut oikea

Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta on seurattu vuodesta 1995 lähtien. Tuella on ollut merkitystä liiallisten ravinteiden vähenemisessä peltomaasta ja vesistöistä. Tuki on auttanut säilyttämään luonnon monimuotoisuutta ja avaria maaseutumaisemia. Erityisesti lannan tehokkaampaan hyödyntämiseen on jatkossa panostettava.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman MYTVAS 3 -seurantatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia ympäristötuella on ollut maatalouden harjoittamisen edellytyksiin. Miten ympäristötuella ja sen eri toimenpiteillä on kyetty vaikuttamaan maatalousympäristön tilaan ja miten järjestelmää pitäisi kehittää, jotta sen vaikuttavuus lisääntyisi? 

Seurantaa on tehty vuodesta 1995 alkaen. Nyt valmistuneen selvityksen perusteella voidaan todeta, ettei ympäristötuki ole vaikuttanut haitallisesti maatalouden harjoittamisen edellytyksiin. Rikkakasvit eivät ole aiheuttaneet lievästä runsastumisestaan huolimatta varsinaisia ongelmia. Ympäristötuen lannoitusrajojen noudattamisella ei ole ollut haitallista vaikutusta sadon laatuun tai määrään. 

Maatalouden ravinnekuormituspotentiaali on ravinnetaseilla mitattuna vähentynyt sekä typen että erityisesti fosforin osalta. Kuormitusmäärä kertoo, kuinka paljon maaperässä on liiallisia ravinteita, joita kasvit eivät ole hyödyntäneet. Kuormituksen keventyminen johtuu ennen kaikkea keinolannoitteiden käytön vähenemisestä. Ravinnetaseiden alenemisesta huolimatta on kuitenkin viitteitä siitä, että kotieläintuotannon keskittymissä lannasta huuhtoutuvat ravinteet ovat muodostumassa aiempaa suuremmaksi ongelmaksi. Siksi olisikin keskityttävä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka sekä lisäävät lannan sisältämien ravinteiden hyödyntämistä että vähentävät lantaan päätyvien ravinteiden määrää.

Jokien valuma-alueiden seurannan perusteella maataloudesta tuleva fosforikuormitus on laskenut kaikkina kolmena ohjelmakautena, jolloin tutkimusta on tehty. Kolmannella ohjelmakaudella jäätiin (2007–2013) noin 80 prosenttiin ensimmäisen ohjelmakauden (1995–1999) tasosta. Viljelyalan kasvun vuoksi maataloudesta vesiin kulkeutuva typpikuorma kasvoi vielä toisella ohjelmakaudella (2000–2006), mutta kääntyi laskuun kolmannella ohjelmakaudella (2007–2013). 

Ympäristötuen avulla on kyetty torjumaan luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallista kehitystä, jossa varsinaisen viljelykäytön ulkopuolella olevat avoimet alueet vähenevät. Monimuotoisuushyödyt ovat olleet suurimmat siellä, missä paikallisesti on hyödynnetty ympäristötuen erityistoimenpiteitä laajasti. 

Maatalousmaiseman kehityksestä voidaan todeta, että viljelty ala on yleensä pysynyt määrällisesti ennallaan, mutta maiseman sulkeutuminen on ollut yleisempää kuin avoimuuden lisääntyminen.
Ympäristötukijärjestelmässä ei ole ollut kuin kaksi kasvihuonepäästöjä suoraan vähentävää toimenpidettä. Monilla muilla toimenpiteillä on ollut välillisiä ilmastovaikutuksia, mutta siitä huolimatta ympäristötoimenpiteiden vaikutus maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen on ollut kokonaisuutena vähäinen.

Seurantatulokset osoittavat, että ympäristön tilan kehityssuunnat vaihtelevat alueittain. Aina ei voida osoittaa, mikä kehityksessä on maatalouden vaikusta kullakin alueella. Siitä huolimatta on selvää, että maatalouden tuotantorakenne ja sen myötä määräytyvät viljelykäytännöt ovat ratkaisevassa asemassa. Siksi ympäristötoimenpiteiden ja korvaustasojen pitäisi olla enenevässä määrin alueellisesti, tuotantosuunnittain ja tilakohtaisesti räätälöityjä, tutkimus osoittaa.

Teksti: Jyrki Aakkula, ympäristöntutkimuksen johtaja, MTT
Kuva: MMM:n kuva-arkisto
Teksti julkaistu alunperin www.maaseutu.fi -portaalissa

• Tutustu Mytvas-tutkimuksiin

Ruokakoulu edistää ruuan arvostusta lapsiperheissä

Ruokakoulu on 8–12-vuotiaille lapsille suunnattu päiväleiri, joka tarjoaa lapsille mahdollisuuden kokea ruokailoa kaikin aistein ja nauttia liikunnan riemusta. Viime vuosien kokemusten ja palautteen perusteella lasten osallistuminen ruokakouluun edistää ruoan arvostusta lapsiperheissä. Tänä vuonna järjestetään yhteensä 30 ruokakoulua yli 500 lapselle. Ruokakoulujen käytännön toteutuksesta vastaavat 4H-yhdistykset eri puolilla Suomea.

Jokaiseen ruokakoulun leiripäivään kuuluu lasten itsensä valmistama aamiainen, lounas ja välipala, liikuntaa sekä oppimistuokioita hyvän ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä. Lisäksi leirin ohjelmaan kuuluu maatilavierailu sekä tervetuliaisaamiainen ja päätöspäivällinen, joille myös lasten vanhemmat ovat tervetulleita.

– Perheen ruokavalinnat, ruokailutilanteet, ruokapuheet ja -asenteet ovat keskeisessä roolissa lasten omien ruokailutottumusten muodostumisessa. Kotoa opitut hyvät perustaidot, ruokailutavat ja terveelliset valinnat sekä ruoan arvostaminen luovat kestävän pohjan kasvamiseen ja aikuisuuteen, painottaa MTK:n ruokakulttuuriasiamies ja Ruokakoulu-Matskolan ohjausryhmän puheenjohtaja Anni-Mari Syväniemi.

Ripaus ruokailoa joka kotiin

Ruuan arvostaminen merkitsee ennen kaikkea raaka-aineiden arvostusta. Ruokakoulussa olemme kiinnostuneita, mistä ruokamme tulee ja miten se on tuotettu. Suosimme laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita ja valmistamme ne huolella.

Ruuan arvostaminen tarkoittaa myös sitä, ettei ruokaa tuhlata. Opettelemme arvioimaan, kuinka paljon jaksamme syödä. Tähteet hyödynnetään kokkaamalla niistä jotain uutta. Haluamme lisätä ripauksen ruokailoa jokaiseen kotiin.

Kesäkuun ruokakoulut täyttyvät innokkaista lapsista. Tämän vuoden teemana on vilja ja leipä. Ne näkyvät ruokakoulujen ohjelmassa ja ruokaohjeissa sekä maatilavierailulla. Kokkaamisen ja muun toiminnan lomassa lapset saavat tietoa esimerkiksi kuidusta, hyvistä hiilihydraateista ja täysjyvästä. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan vähintään puolet viljatuotteista olisi hyvä valita täysjyväisinä, eri viljalajeja vaihdellen. 

Teksti: Bettina Lindfors, hankepäällikkö, Ruokakoulu - Matskolan
Kuva: Tuire Matilainen


Ruokakoulu - Matskolan -hankkeen tavoitteena on tuottaa suomalaiseen lasten ruokakasvatukseen uusi väline, joka yhdistää laajasti ruokaketjun toimijoita ja edunvalvojia. Kaksikielisessä Ruokakoulu - Matskolan -hankkeessa ovat mukana Suomen 4H-liitto, Finlands svenska 4H, Maa-ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC, Folkhälsan sekä Maito ja Terveys ry. Ruokakoulun mahdollistaa maa- ja metsätalousministeriö.

Lisätietoja: www.ruokakoulu.fi
Hankepäällikkö Bettina Lindfors, bettina.lindfors@ruokakoulu.fi, p. 045 109 6811

Kasvisten laatujärjestelmätyö etenee vauhdilla

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Kasvisten laatujärjestelmät -hankkeessa rakennetaan kolmannen osapuolen tekemään auditointiin perustuvaa kasvisten alkutuotannon laatujärjestelmää. Vanhan Laatutarha-järjestelmän rinnalle tarvitaan uusi laatujärjestelmä, koska toisen osapuolen tekemät neuvonnalliset auditoinnit eivät täytä kaikkien asiakkaiden tiukkoja riippumattomuusvaatimuksia.

Hankkeen lähtökohtana olikin luoda ehdotus kotimaisen tuotannon ominaispiirteet huomioivan laatujärjestelmän sisällöstä sekä sen säännöistä ja ylläpidosta.

Pohjoismaisen laatujärjestelmän sisältö valmistumassa

Hankkeessa tehdään tiivistä pohjoismaista yhteistyötä. Kannustimena tähän oli Ruotsin IP-Sigill-järjestelmästä saatu kokemus ja järjestelmää hallinnoivan Svensk Kvalitetsystem Ab:n (SKAB) kiinnostus yhteistyöhön.

Yhteistyö mahdollistaa työn nopean etenemisen ja kustannustehokkaan järjestelmän luonnin. SKABin asiantuntijuus kolmannen osapuolen sertifioimien laatujärjestelmien kanssa ja laaja asiakaspohja tuovat sellaista varmuutta, johon Suomen pienenä tuottajamaana olisi vaikeaa, jopa mahdotonta päästä ainakaan kasvissektorilla.

Erikoista standardityössä on ollut sen pohjoismainen ulottuvuus, vahva asiakaslähtöisyys sekä tiukasti yrityksen tuotantoprosessia huomioiva toimintamalli. Näiden tekijöiden ansiosta on luotu laatujärjestelmäsisältö, jossa huomioidaan Suomen erityisolot.

Selkeä rakenne ja keskittyminen tuoteturvallisuuden varmentamiseen mahdollistavat kustannustehokkaan auditointimenettelyn. Pohjoismainen ulottuvuus mahdollistaa laatujärjestelmän tarjoamisen useammalle yritykselle sekä voimavarojen yhdistämisen järjestelmän ylläpidossa ja sen jatkokehittämisessä.

Järjestelmän käyttöönotto Suomessa vaatii sitä tukevien rakenteiden luomista

Hankkeen suunnitteluvaiheessa oli tavoitteena luoda Suomeen koordinaattoriverkosto, joka olisi yrityksen ensisijainen kontakti järjestelmään liittymisessä, auditointien järjestämisessä ja laskutuksissa. Tämä ajatus on kehittynyt hanketyön edetessä.

– Viimeisin ehdotus on, että alkuvaiheessa suomalaisia yrityksiä palvelisi ainoastaan maakoordinaattori, johon yritykset ovat yhteydessä järjestelmään liittyvissä asioissa, kertoo projektisuunnittelija Anne Piirainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Maakoordinaattori hoitaisi yhteydet sertifiointilaitoksiin ja SKABiin Ruotsiin sekä vastaisi järjestelmän lokalisointiin liittyvistä kysymyksistä (esim. käännökset, paikallinen lainsäädäntö, sidosryhmäyhteistyö). Maakoordinaattorin tehtävää on tarjottu Puutarhaliitto ry:lle. Koordinointitehtävästä on valmisteilla sopimus, jota liiton hallitus näillä näkymin käsittelee vielä ennen kesää.

Puutarhaliitolla on pitkäaikainen ja laaja kokemus koordinoinnista Laatutarhan osalta, jossa on noin 200 vuosittaista auditointia. Kustannukset katetaan käynnistysvaiheen jälkeen järjestelmämaksuilla, mutta käynnistysvaiheessa on vielä uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyviä kertaluonteisia kustannuksia, joita ei voida kattaa yrityksiltä kerättävällä järjestelmämaksulla.

– Kertaluonteisia kustannuksia tulee arviolta kahden ensimmäisen vuoden ajalle käyttöönottovaiheessa. Tämän jälkeen järjestelmän maksutulokertymän pitäisi kattaa järjestelmästä koituvat kustannukset maakoordinaattorille sekä SKABille, toteaa Anne Piirainen.

Laatutarha-järjestelmä säilyy käytössä jatkossakin

Pohjoismaisen laatujärjestelmän valmistumista odotellessa sovelletaan edelleen Laatutarha-järjestelmää.

– Sitä tarjotaan vastaisuudessakin erinomaisena vaihtoehtona yrityksille, joiden asiakkaat eivät vaadi kolmannen osapuolen sertifioimaa laatujärjestelmää, kertoo toimitusjohtaja Katarina Lassheikki Puutarhaliitosta.

Hanke on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Puutarhaliitto ry:n ja Päivittäistavarakauppa ry:n yhteishanke.

Lisätietoja:
toimitusjohtaja Katarina Lassheikki, Puutarhaliitto ry, katarina.lassheikki@puutarhaliitto.fi
projektisuunnittelija Anne Piirainen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, anne.piirainen@helsinki.fi

Teksti: Sari Iivonen, tutkimuskoordinaattori, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti
Kuva: MMM:n kuva-arkisto

Kännykkä kertoo järvikalan reitin kalastajalta kuluttajalle

Kansallinen elintarvikestrategia korostaa jäljitettävyyttä, ja hyvät jäljitettävyysjärjestelmät ovat yksi suomalaisen ruokaketjun kilpailutekijöistä. Mikkelin ammattikorkeakoulussa on kehitteillä mobiili- ja RFID-teknologiaa hyödyntävä seurantajärjestelmä, joka tallentaa järvikalan reitin kalastajalta kauppaan tai ravintolaan saakka. 

Järjestelmää kehitettiin sellaiseksi, että sen piti kertoa, mistä kalaerä on kalastettu, milloin ja kenen toimesta kalaerä on liikkunut ja milloin erä on saapunut kauppaan. Järjestelmään haluttiin liittää myös lämpötilanseuranta, jotta kalaerän lämpötilaa voitaisiin seurata kuljetusten aikana.

Jäljitettävyys tuo lisäarvoa

Seurantajärjestelmää testattiin Savonlinnan seudulla kalastaja–jalostaja–kauppa ja kalastaja–jalostaja–ravintola-ketjuissa kesästä 2013 tämän vuoden kevääseen. Palaute oli myönteistä. Järjestelmän käyttö oli testaajien mukaan helppoa ja tekniikka toimi. Testikäyttäjät arvioivat järjestelmän tuovan lisäarvoa järvikalalle ja halusivat järjestelmän jatkuvaan käyttöön.

Kehitetty seurantajärjestelmä osoittaa, että lakisääteinen jäljitettävyys toteutuu ja jopa hieman ylittyy. Tärkeämpää on kuitenkin se, että järvikalaketjun toimijat pystyvät järjestelmän avulla tuomaan esille toiminnan ja tuotteiden laadun. Jatkossa tällä voi olla vaikutusta myyntihintaan, sillä kuluttajat haluavat yhä useammin tietoja tuotteen alkuperästä. Läpinäkyvyys tuo myös uuden kilpailutekijän kaupalle ja ravintoloille.

Jatkokehityksellä tavoitellaan suuria volyymeja

Nyt testattu seurantajärjestelmä ei tarvitse erillisiä lukijalaitteita tai tietyn tyyppisiä kuljetuskontteja, vaan on helposti otettavissa käyttöön eri olosuhteissa. Lisäksi järjestelmän tuottama tieto on käytettävissä lähes reaaliaikaisesti ja tieto kulkee kuluttajalle asti.
Mikkelin ammattikorkeakoululla on suunnitelmia jatkokehitykselle: järjestelmä pitää saada toimimaan myös suurissa volyymeissa. Lisäksi kerätylle jäljitettävyystiedolle on tarkoitus rakentaa standardin mukainen tiedonhallintapalvelu.

Järvikalan seurantajärjestelmää on kuvattu hankkeen nettisivuilla www.mamk.fi/jarvikala ja blogissa. Hankkeesta on valmisteilla julkaisu, jossa järvikalan jäljitettävyyttä ja saatavuutta käsitellään myös vapaa-ajan asukkaiden tarpeet huomioiden. ”Muikun matkassa – järvikalalle jäljitettävyyttä, saatavuutta ja tekniikkaa” julkaistaan kesäkuun aikana Mamkin julkaisusarjassa. Sähköinen versio tulee osoitteeseen www.mamk.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/e_julkaisut (D-julkaisusarja).

Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoima “Järvikalan saatavuuden, laadunhallinnan ja jäljitettävyyden kehittäminen RFID-teknologiaa hyödyntäen” -hanke päättyi maaliskuun 2014 lopussa. Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö sekä hankkeen toteuttajat Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankkeen loppuraportti on luettavissa täällä.

Teksti: Teija Rautiainen, projektipäällikkö, Mikkelin ammattikorkeakoulu
Kuvat: Janne Hyötyläinen

Kotimaisella sianlihalla sertifioitu kansallinen laatujärjestelmä

Suomalaisten sikojen terveys on maailman kärkeä, lihasikojen lääkitys on vähäistä ja salmonellan ja muiden tarttuvien tautien esiintyminen on erittäin harvinaista. Sikojen terveydenhuollon eteen onkin tehty pitkäjänteistä, tavoitteellista työtä jo 1970-luvun alusta lähtien. Sianlihantuotanto on toiminut pilottina koko lihaketjun alkutuotannon laatujärjestelmien kehittämisessä.

Työn tuloksena syntyi alan vapaaehtoinen yhteinen työväline, ETU-palvelu, joka myöhemmin muutettiin sikojen terveydenhuoltorekisteri Sikavaksi. Heinäkuussa 2013 Evira hyväksyi Sikavan laatujärjestelmän kansallisen tason maaseudun kehittämislainsäädännön mukaiseksi kansalliseksi laatujärjestelmäksi. Maaliskuussa 2014 Bureau Veritas myönsi Sikavan terveydenhuoltopalveluille sertifikaatin.

Sertifiointi varmistaa sovittujen toimenpiteiden noudattamisen

Vastuullisuus, hyvät tuotantotavat ja läpinäkyvyys ovat ruokaketjun keskeisiä periaatteita ja Sikava-järjestelmän tärkeitä kulmakiviä. Sekä lihaketjun avoimuuden että terveydenhuoltotyön edelleen kehittämiseksi on Sikava-järjestelmälle rakennettu ISO 9001 standardin mukainen, sertifioitu laatujärjestelmä.

Sertifiointi edellyttää mm. eläinlääkäreiden tiloille tekemien terveydenhuoltokäyntien auditointeja eli ulkopuolisen, riippumattoman tahon tekemiä arviointeja toiminnasta. Näin varmistetaan, että sovittuja toimenpiteitä ja ohjelmaa noudatetaan. Lisäksi sisäisten auditointien avulla päästään kehittämään toimintaa ja pureutumaan tarkemmin toiminnan haasteisiin ja kehittämiskohteisiin. Järjestelmässä on menettelyt myös poikkeamatilanteille.

Ainutlaatuisesta järjestelmästä hyötyy koko lihaketju

Sikavan laatujärjestelmän avulla tuodaan esille niitä eläinten terveyteen, hyvinvointiin ja tuoteturvallisuuteen liittyviä toimintatapoja, joita sikatilalla tehdään, ennen kuin siat kuljetetaan teurastamolle. Kuljetuksesta eteenpäin mm. toiminnan jäljitettävyys todennetaan ja varmennetaan yritysten omissa sertifioiduissa laatujärjestelmissä.

Laatujärjestelmän mukaisesta toiminnasta hyötyy koko lihaketju: alkutuotanto, lihayritys, kauppa ja kuluttaja. Tietojärjestelmän avulla on mahdollista analysoida tiloilta kertyvää tietoa ja muun muassa hallita tarttuvia tauteja entistä paremmin. Järjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa, ja se kattaa 97 prosenttia suomalaisista sikatiloista.

Hanketoimijoita sertifikaatin julkistamistilaisuudessa

Tähän saakka Sikava on ollut elinkeinon oma työkalu sikaterveydenhuollon parantamiseksi eikä sitä ei ole käytetty markkinoinnissa. Nyt laatujärjestelmästä ja sikatiloilla tehtävistä toimenpiteistä on alettu tiedottaa Lihatiedotuksen hallinnoimassa Laatuvastuu-ohjelmassa.

Sikavan kehitystyötä on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö. Lihantuotannon alkutuotannon laatujärjestelmät Suvali3 -hankkeen koordinoinnista vastasi Lihateollisuuden tutkimuskeskus (LTK). Hankkeen toteutti LTK yhteistyössä Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n, Sikavan ja Nasevan toimihenkilöiden, Sikavan johtoryhmän sekä EnviroVetin asiantuntijan kanssa. Yritystahoina hankkeeseen osallistuivat Atria, HKScan, Snellman ja Saarioinen.

Lisätietoja: www.ett.fi, www.sikava.fi
Kati Kastinen, projektipäällikkö, Suvali3-hanke, LTK, p. 040 192 7448
Pirjo Kortesniemi, toiminnanjohtaja, ETT ry, p. 040 591 5258

Teksti: Kati Kastinen, projektipäällikkö, LTK
Kuva: Ninnu Perälä

Elintarvikkeiden Fineli-tietokantaa päivitetään

Elintarvikkeiden koostumus- ja ravintoainesisältötietoja tarvitaan väestöryhmien ravitsemustilan ja ravitsemussuositusten toteutumisen tutkimuksiin sekä elintarvikkeiden toksikologisten ja ravitsemuksellisten riskien arvioimiseen. Elintarviketeollisuus ja -kauppa hyödyntävät Fineli-tietokannan elintarvikkeiden koostumustietoja sekä pakkausmerkintöjen laatimisessa että elintarviketutkimuksessa ja tuotekehittelyssä. Mikäli ajantasaista ja yleisessä käytössä olevaa koostumustietokantaa ei ole, toimijoille aiheutuu lisäkustannuksia, jotka korostuvat pienillä yrittäjillä.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Ravitsemustietojen laadun varmistaminen elintarvikeketjussa -hankkeessa keskityttiin lihan sisältämän natriumin määrittämiseen, tärkeimpien jodin lähteiden analysoimiseen, ravintokuidun määrittämiseen tärkeimmistä viljalaaduista sekä muutamasta käytetyimmästä vihanneksesta ja hedelmästä sekä tärkeimpien ruokakalojemme ravintosisältöön. Näytteet hankittiin ostamalla kuluttajien tapaan elintarvikkeet ruokakaupoista.

Uusi menetelmä suolapitoisuuden arvioimiseksi

Elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 myötä suolapitoisuus tulee pakolliseksi pakkausmerkinnäksi lähes kaikkiin elintarvikepakkauksiin. Uusi, elintarviketietoasetuksen mukainen suolamerkintä poikkeaa vanhasta ruokasuolamerkinnästä. Uuden asetuksen mukainen suolamerkintä perustuu natriumin kokonaismäärään, joka kerrotaan luvulla 2,5 suolapitoisuudeksi muutettaessa. Uuden asetuksen mukaiset merkinnät tulee olla suolamerkinnän osalta elintarvikepakkauksissa viimeistään 2016, joidenkin tuotteiden osalta jo 2014.

Merkintöjen laatimisessa tarvittavat tiedot elintarvikeraaka-aineiden natriumpitoisuuksista THL:n ylläpitämässä elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli:ssä ovat osin vanhentuneita tai puuttuvat kokonaan. Hankkeen aikana kehitettiin ja käyttöönotettiin menetelmä natriumin analysoimiseksi lihasta ja lihatuotteista. Lihanäytteinä oli sekä sian-, naudan- että siipikarjan lihaa. Tulokset tarkentavat nykyisiä osin laskennallisiin tietoihin perustuvia pitoisuuksia Fineli-tietokannassa ja mahdollistavat tarkemman suolapitoisuuden laskennan pakkausmerkintöihin.

Jodia maidosta ja kananmunista

Lisääntynyt valmisruuan kulutus sekä muuttuneet säädökset rehujen jodipitoisuudesta ovat herättäneet huolta suomalaisten riittävästä jodin saannista. Jodioidun ruokasuolan lisäksi tärkeimpiä jodinlähteitä ovat maito ja kananmunat, joiden jodi on osin peräisin eläinten ruokinnasta. Hankkeessa kehitettiin mittausmenetelmä ja analysoitiin jodipitoisuus maidoista ja kananmunista.

Kymmenen maitonäytteen joukossa oli tavallisten maitojen lisäksi laktoosittomia, vähälaktoosisia, iskukuumennettuja ja homogenoimattomia maitojuomia sekä luomumaitoja. Näytteistä mitatut jodipitoisuudet eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Jodin suositeltu päiväsaanti on 150 μg.

Syksyllä lypsettyjen maitojen jodipitoisuudet ovat 140–160 μg/kg. Luomu-kevytmaidossa oli hieman enemmän jodia, 184 μg/kg.

Kananmunista analysoitiin erikseen keltuaisen ja valkuaisen sekä koko munan jodipitoisuus. Mittausten perusteella kananmunien jodi on pääasiallisesti keltuaisessa. Kokonaisten kananmunien jodipitoisuus oli 400 μg/kg ja keltuaisessa 1 100 μg/kg. Näin ollen 60 g painavassa kananmunassa on jodia noin 25 μg. Omega-munan jodipitoisuus oli hieman pienempi kuin ns. normaalin kananmunan.

Tarkempaa tietoa ravintokuiduista

Ravintokuidun määritelmä on tarkentunut, ja nykyisin ravintokuiduksi luokitellaan hiilihydraattipolymeerien lisäksi myös oligosakkaridit. Tämän vuoksi on kehitetty uusia tarkempia analyysimenetelmiä, joilla onnistuu kaikkien ravintokuiduksi luokiteltavien komponenttien analysoiminen.

Evirassa on otettu käyttöön uusi menetelmä, jolla voidaan määrittää veteen liukenematon ja vesiliukoinen pitkäketjuinen ravintokuitu sekä pienikokoiset oligosakkaridit. Näistä kolmesta fraktiosta koostuu kokonaisravintokuitu. Menetelmällä on tähän mennessä analysoitu vehnäjauhoa (neljä eri karkeutta), ruisjauhoa, kaurahiutaleita, omenaa, porkkanaa ja tomaattia.

Toistaiseksi saadut tulokset eroavat aikaisemmin Finelissä julkaistuista kokonaisravintokuitupitoisuuksista useimmissa tapauksissa vain vähän, mutta uudet tulokset antavat tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kuitufraktioiden osuuksista ja näin tarkentavat ja lisäävät merkittävästi Finelin julkaisemia ravintokuitutuloksia.

Nyt tutkituista elintarvikkeista erityisesti ruisjauhon kokonaisravintokuitupitoisuus on selvästi aikaisemmin analysoitua suurempi. Ruisjauho sisältää huomattavan määrän oligosakkarideja, joita ei ole aikaisemmin pidetty osana ravintokuitua.

Ravintokuitu huomioidaan nykyisin energiasisällön laskemisessa, koska suolistobakteerit fermentoivat ravintokuitua, minkä lasketaan tuottavan energiaa 2 kcal/g. Ravintokuidun ilmoittaminen ei ole elintarviketietoasetuksen mukaan pakollista, mutta ravintoarvoilmoitusta voidaan sillä täydentää. Ravintokuidun saantisuositus päivässä on naisilla vähintään 25 g ja miehillä 35 g.

Kaloissa paljon omega-3-rasvahappoja

Hankkeessa lohesta, kirjolohesta ja silakasta analysoitiin rasva-, proteiini-, kosteus-, tuhka- ja rasvahappokoostumus sekä kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia. Sekä lohi että kirjolohi sisälsivät merkittävästi pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja eli ne ovat hyvien rasvahappojen lähteitä. Myös silakka sisälsi paljon omega-3-rasvahappoja, etenkin rasvaisempi syyssilakka. Lohi oli keskimäärin rasvaisempaa kuin kirjolohi, kun taas proteiinipitoisuudessa ei ollut eroa.

Edellä esitetyt tulokset päivittävät tietämystä kyseisten elintarvikkeiden koostumuksesta. Tuloksista on hyötyä riskinarvioinnille ja Fineli-tietokannan kautta laajalle ryhmälle aina kuluttajista elintarviketeollisuuteen ja ravitsemussuunnittelusta tieteelliseen tutkimukseen ja pakkausmerkintöihin.

Teksti: Tiina Putkonen, erikoistutkija, Evira
Kuvat: MMM:n kuva-arkisto

VYR yhdistää viljaketjun

Viljaa päätyy lautaselle monenlaisissa elintarvikkeissa joko suoraan tai välillisesti. Noin puolet Suomen viljasadosta käytetään maatiloilla rehuna. Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR:in tavoitteena on edistää laadukkaan raaka-aineen tuotantoa elintarvikkeeksi ja rehuksi ja parantaa kannattavuutta tuotantoketjun eri osissa. Kotimaista raaka-aineentuotantoa tarvitaan, jotta jalostavalla teollisuudella säilyvät toimintaedellytykset Suomessa.

Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR perustettiin yksitoista vuotta sitten yhdistämään hajanaista viljasektoria. VYR:in jäsenistössä on mukana lähes koko viljaketju viljelijöistä leipureihin ja tuotantopanosten toimittajiin. Yli 40 organisaation jäsenistö kattaa valtaosan alan toimijoista. Toiminta pohjautuu Kansalliseen viljastrategiaan.

Peruskaurasta paremmaksi

Yksi VYR:in painopisteistä on viljan ja öljykasvien tuotannon ja laadun kehittäminen sekä satotason nostaminen. VYR viljelyn kehittämistyöryhmä on laatinut opasmateriaalia laadukkaan viljan tuotantoon. Uusimpana näistä julkaistiin alkuvuonna Peruskaurasta paremmaksi -huoneentaulu.

Myös viljan hygieenisen laadun hallintaan on panostettu, koska viljan hometoksiinit ovat aiheuttaneet yllätyksiä viljelijöille viime vuosina. VYR:in rahoittaman turvallisuusseurannan avulla tutkijat pyrkivät löytämään syy-seuraussuhteita toksiinien esiintymiseen ja keinoja niiden hallintaan. VYR:in turvallisuus-työryhmässä on laadittu viljelijöille ohjeita, joiden avulla voidaan hillitä homeiden esiintymistä. 

Viikoittainen viljamarkkinoiden seuranta

VYR:in tunnetuin palvelu on viljamarkkinoiden seuranta. Kotimaan viljan hinnat ja muita markkinatietoja maailmalta julkaistaan viikoittain. Kerran kuussa ilmestyvästä Viljaviesti-uutiskirjeestä voi lukea katsaukset kotimaan, EU-alueen ja maailman vilja- ja öljykasvimarkkinoista.

Eri tiedonlähteistä koottu suomenkielinen materiaali auttaa viljelijöitä ja muita alan toimijoita arvioimaan esim. tulevan viljasadon onnistumista eri puolilla maailmaa ja sen mahdollisia vaikutuksia viljojen hintoihin.

Toimintaympäristön tarkkailu on tärkeää

VYR:in teettämät viljelijäkyselyt antavat tietoa suunnittelun pohjaksi koko ketjulle, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat paremmin. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa toteutetulla kylvöaikeet-kyselyllä on saatu tietoa eri vilja- ja öljykasvien tuotantoaloista. Tarvittaessa ketjun toimijat ovat voineet viestittää viljelijöille esimerkiksi ylituotannon riskeistä.

Viime vuonna VYR:in jäsenistö laati yhtenäisen Viljapassi-lähetteen, jolla voidaan korvata erilaiset alalla käytetyt lähetteet ja kuormakirjat. Viljapassi parantaa kotimaisen viljaketjun jäljitettävyyttä ketjun eri osissa ja yhtenäinen viljalähete tuo osaltaan lisäarvoa ketjun kaikille toimijoille.

VYR:in viljelijäseminaarista Hämeenlinnassa on tullut perinteinen tapahtuma, jossa viljelijät saavat uusinta tietoa viljan tuotannosta, laadun hallinnasta ja vilja- ja öljykasvimarkkinoista.
Kaikki oppaat ja huoneentaulut sekä markkinauutiset ja muuta hyödyllistä tietoa löytyy VYR:in nettisivuilta osoitteesta www.vyr.fi.

Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) on yksi maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun hankkeista. VYR jäsenistöön kuuluu valtaosa vilja- ja öljykasvisektorin toimijoista: viljelijäjärjestöt (MTK, SLC), tuotantopanosten valmistajat ja edustajat, viljakaupan toimijat, viljaa ja öljykasveja jalostava teollisuus, jatkojalostajat, maatalouden neuvontajärjestö, tutkimuslaitokset (MTT, VTT) sekä MMM ja TEM. Vuoteen 2008 asti VYR tunnettiin nimellä Fingrain.

Teksti: Päivi Tähtinen, koordinaattori, VYR
Kuva: Jukka Virolainen

Luonnontuotteiden laatuketju alkaa poimijoiden kotimaasta

Arktiset Aromit ry toteutti vuonna 2013 Luonnontuotteiden laatuketjun kehittäminen -hankkeen. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa tuotettiin poimijoiden perehdyttämiseen tarkoitettu thaikielinen opetusvideo ja muuta materiaalia thaiksi ja suomeksi. Aineistot hyödyttävät marja-alaa myös tulevina vuosina.

Erikoista thaikielisissä materiaaleissa on se, että osa niistä jaetaan ja esitetään jo metsämarjanpoimijoiden kotimaassa Thaimaassa ennen kuin poimijat tulevat Suomeen. Näin poimijat tietävät Suomen poimintaolosuhteet, jokamiehenoikeudet sekä maanteillä ja maastossa liikkumisen säännöt.

Thaikielisestä päivitetystä Ohjeita marjanpoimijoille -esitteestä voi opetella esimerkiksi eri marjalajit, niiden kypsymisajankohdat, laatukriteerit, kasvuympäristöt ja käsittelytavat.

Hankkeessa tuotettiin monenlaista materiaalia marjanpoimijoille.

Vuonna 2013 thaipoimijoiden kutsumisluvan metsämarjojen poimintaan sai 17 yritystä. Näille yrityksille sekä ulkoasiainministeriölle, Suomen Thaimaan suurlähetystölle ja MTK:lle toimitettiin opetusvideo, esitteitä koko alan toimijaverkostolle. Vuonna 2014 kutsumisluvan on saanut vajaa viisitoista yritystä.

Opetusvideon ja päivitettyjen aineistojen myötä poimijoiden tietämättömyydestä johtuvien virheiden odotetaan vähenevän. Edellytyksenä on se, että yritykset suhtautuvat aineistoihin vakavasti ja käyttävät niitä poimijoitten koulutustoiminnassa myös jatkossa.

Ajankohtaista aineistoa myös suomeksi

Viime vuoden aikana päivitettiin myös Marjanpoiminnan laatusäännöt ja Luomuluonnonmarjojen poimintaohjeet sekä Hyvän käytännön laatuohjeet luonnontuotteille -oppaat. Lisäksi päivitettiin yhdistyksen kotisivuilla omavalvontaohjeet, lainsäädäntöosio ja käännettiin sivuille Codex Alimentariuksen ja UN/ECE laatustandardit niistä luonnontuotteista, joille ne on laadittu.

Yritykset tilasivat materiaalia innokkaasti. Myös hankkeen omarahoituksiin saatiin tiedossa olevat ulkomaisia poimijoita kutsuvat yritykset hyvin mukaan. Tämä osoittaa yritysten tarvetta saada ajantasaista materiaalia toimintansa tueksi.

Yhteistyö viranomaisten, alan sidosryhmien, yritysten, aluekehittäjien, kouluttajien ja tiedotusvälineitten kanssa sujui hyvin. Luonnontuotealaa yhdistävän, neutraalin tahon toimintaa tarvitaan. Jatkohankkeissa on tarve turvata sekä pienten että suurten yritysten toimintamahdollisuudet ja samanlaiset mahdollisuudet sekä ulkomaisille että kotimaisille poimijoille. 

Teksti: Simo Moisio, toiminnanjohtaja, Arktiset Aromit ry
Kuva: Simo Moisio
www.arktisetaromit.fi