Kännykkä kertoo järvikalan reitin kalastajalta kuluttajalle

Kansallinen elintarvikestrategia korostaa jäljitettävyyttä, ja hyvät jäljitettävyysjärjestelmät ovat yksi suomalaisen ruokaketjun kilpailutekijöistä. Mikkelin ammattikorkeakoulussa on kehitteillä mobiili- ja RFID-teknologiaa hyödyntävä seurantajärjestelmä, joka tallentaa järvikalan reitin kalastajalta kauppaan tai ravintolaan saakka. 

Järjestelmää kehitettiin sellaiseksi, että sen piti kertoa, mistä kalaerä on kalastettu, milloin ja kenen toimesta kalaerä on liikkunut ja milloin erä on saapunut kauppaan. Järjestelmään haluttiin liittää myös lämpötilanseuranta, jotta kalaerän lämpötilaa voitaisiin seurata kuljetusten aikana.

Jäljitettävyys tuo lisäarvoa

Seurantajärjestelmää testattiin Savonlinnan seudulla kalastaja–jalostaja–kauppa ja kalastaja–jalostaja–ravintola-ketjuissa kesästä 2013 tämän vuoden kevääseen. Palaute oli myönteistä. Järjestelmän käyttö oli testaajien mukaan helppoa ja tekniikka toimi. Testikäyttäjät arvioivat järjestelmän tuovan lisäarvoa järvikalalle ja halusivat järjestelmän jatkuvaan käyttöön.

Kehitetty seurantajärjestelmä osoittaa, että lakisääteinen jäljitettävyys toteutuu ja jopa hieman ylittyy. Tärkeämpää on kuitenkin se, että järvikalaketjun toimijat pystyvät järjestelmän avulla tuomaan esille toiminnan ja tuotteiden laadun. Jatkossa tällä voi olla vaikutusta myyntihintaan, sillä kuluttajat haluavat yhä useammin tietoja tuotteen alkuperästä. Läpinäkyvyys tuo myös uuden kilpailutekijän kaupalle ja ravintoloille.

Jatkokehityksellä tavoitellaan suuria volyymeja

Nyt testattu seurantajärjestelmä ei tarvitse erillisiä lukijalaitteita tai tietyn tyyppisiä kuljetuskontteja, vaan on helposti otettavissa käyttöön eri olosuhteissa. Lisäksi järjestelmän tuottama tieto on käytettävissä lähes reaaliaikaisesti ja tieto kulkee kuluttajalle asti.
Mikkelin ammattikorkeakoululla on suunnitelmia jatkokehitykselle: järjestelmä pitää saada toimimaan myös suurissa volyymeissa. Lisäksi kerätylle jäljitettävyystiedolle on tarkoitus rakentaa standardin mukainen tiedonhallintapalvelu.

Järvikalan seurantajärjestelmää on kuvattu hankkeen nettisivuilla www.mamk.fi/jarvikala ja blogissa. Hankkeesta on valmisteilla julkaisu, jossa järvikalan jäljitettävyyttä ja saatavuutta käsitellään myös vapaa-ajan asukkaiden tarpeet huomioiden. ”Muikun matkassa – järvikalalle jäljitettävyyttä, saatavuutta ja tekniikkaa” julkaistaan kesäkuun aikana Mamkin julkaisusarjassa. Sähköinen versio tulee osoitteeseen www.mamk.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/e_julkaisut (D-julkaisusarja).

Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoima “Järvikalan saatavuuden, laadunhallinnan ja jäljitettävyyden kehittäminen RFID-teknologiaa hyödyntäen” -hanke päättyi maaliskuun 2014 lopussa. Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö sekä hankkeen toteuttajat Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankkeen loppuraportti on luettavissa täällä.

Teksti: Teija Rautiainen, projektipäällikkö, Mikkelin ammattikorkeakoulu
Kuvat: Janne Hyötyläinen

Pienuus on Suomen vahvuus ruuan jäljitettävyystyössä

Pitkät, maiden ja maanosien rajojen ylittävät ruuan tuotantoketjut vaikeuttavat elintarvikkeiden alkuperän selvittämistä. Farmarissa Luonnonvarat-osastolla keskusteltiin lauantaina ruuan jäljitettävyydestä ja alkuperästä.

Suomessa kuluttajilla ja tuottajilla on yhteinen tahto saada
tieto siitä, mistä ruoka tulee, totesivat asiantuntijat.

Paljon on tehtävää ruuan alkuperätyössä, toteaa europarlamentaarikko Nils Torvalds. – Mielestäni kuluttajan pitäisi saada tietää elintarvikkeista niiden raaka-aineiden alkuperä ja esimerkiksi myös tuotantotapa ja kaikki raaka-aineet.

Samaa mieltä on Maataloustuottajain Keskusliiton erityisasiantuntija Paula Viertola. Hän lisää, että kuluttajan oikeuden lisäksi myös suomalaisilla tuottajille on halu saada tieto kuluttajille.

Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT ry:n toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi vertaa Suomen tilannetta Euroopan suurten maatalousmaiden lihantuotantotapaan: - Tuotanto on usein hajallaan niin, että lihaeläimen kasvatusmaa voi olla toinen kuin maa, jossa se teurastetaan. Suomessa tilanne on täysin toinen.

Koko EU:n alueella on lainsäädäntöön kirjattu vaatimus siitä, että ruuan alkuperää on tunnettava ”yksi askel taakse, yksi eteen” –periaatteella. Ylitarkastaja Petri Koskela maa- ja metsätalousministeriöstä painottaa, että hallinto tukee rahoittamalla jäljitettävyystyötä, mutta kehityshankkeet ovat elinkeinosta lähteviä. Näin on ollut koko Suomen EU-jäsenyyden ajan.

Pienuus on Suomen ehdoton vahvuus jäljitettävyystyössä. Vaikka aina on parantamistakin, on jo tullut vahvasti osoitettua, että kun kaikki ruokaketjun toimijat tuntevat toisensa, yhteistyö toimii.

Teksti ja kuva Kati Leppälahti