Kylmältä 1690-luvulta lämpimään 2080-luvun Suomeen: Ilmastonmuutos tuo myös liiketoimintamahdollisuuksia

Lähes kolmannes suomalaisista kuoli 1695-1697 nälkävuosina.  Usea katovuosi peräkkäin kosketti koko Itämeren aluetta. Kadon aiheutti harvinaisten kylmien vuosien sarja ja sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin. Syynä olivat muuttuneet ilmasto-olosuhteet, joihin ei oltu varauduttu. Jos 1600-luvun yhteiskunta olisi pystynyt ennakoimaan tulevat muutokset, olisi kuolonuhrien määrä varmasti ollut pienempi.

Viljelyolot muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä.

Sopeudummeko vain jo todettuihin muutoksiin vai ennakoimmeko mahdollisia tulevia muutoksia? 2010-luvun Suomessa mahdollisuudet varautumiseen ja ennakointiin ovat kaukana 1600-luvun Suomesta. Suurvalta-Ruotsi oli agraarivaltio, jolla ei ollut minkäänlaista kriisivalmiutta. Englannissa ja Hollannissa maataloutta oli tuolloin jo modernisoitu, mutta Ruotsi-Suomessa ei vielä ymmärretty, että maatalousteknisillä toimilla voidaan vaikuttaa satovarmuuteen.

Katovuosien katastrofin laajuutta edesauttoi 1600-luvun valtiorakenteen jäykkyys. Suurvalta-Ruotsissa kauppaa rajoitettiin ja informaation kulku oli hyvin hidasta. Toista on nyt: kaupan esteitä on purettu ja puretaan edelleen. Voi olla, että jopa EU:n ja USA:n välille syntyy vapaakauppasopimus. Neuvoteltava sopimus loisi syntyessään maailman suurimman vapaakauppa-alueen.

Ruuan tuojasta viejäksi?

Voimmeko olettaa, että tulevaisuudessa saamme tilattua nopeasti USA:sta lisää ruokaa, jos kato vie omamme? Mahdollisesti näin, mutta voimme myös varautua siihen, että me viemme ruokaa maailmalle.

Suomen huikealle kehitykselle tuojasta viejäksi on olemassa hyvä pohja. Ilmastoennusteet ja niiden mukaan muokattavat viljelytoimenpiteet tuovat suomalaiselle maataloudelle kilpailuedun, jota pitää hyödyntää. Samalla on tunnistettava niitä liiketoimintamahdollisuuksia, joita muuttuvat olosuhteet ja niihin varautuminen tuovat tullessaan.

Ruokajärjestelmän osalta tämä voi tarkoittaa maatalouden energiaomavaraisuuden edelleen kehittämistä. Maatilojen biokaasulaitoksia on tähän mennessä syntynyt vähän. Suurin syy on laitoksen korkeat investointikustannukset. Kuitenkin jo nyt on kehitetty edullisempia biokaasumalleja, esimerkkinä mm. jyväskyläläisen BioGTS:n biokaasulaitosmalli, jonka investointikustannukset ovat yrityksen mukaan 30 prosenttia pienemmät kuin perinteisessä biokaasulaitoksessa.

Omavaraisuus suojaa

Energiaomavaraisuus lisää huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta korostaa myös Sitran viime vuoden lopulla julkaistu ”Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?” -selvitys. Selvityksen myötä pääsemme hyppäämään kylmältä 1600-luvulta vuoden 2080 lämpimään Suomeen.

Kotimaisen ruoantuotannon merkitys ei ole kadonnut. Omavaraisuudella suojaudutaan globaaleilta ruokakriiseiltä myös vuonna 2080. Luonnonvaroista vallitsee globaali kilpailu, johon Suomella on hyvät lähtökohdat. Siitä huolimatta kuvatut globaalit ja kansalliset muutokset ovat niin suuria, että ilmastonmuutosta tulee myös hillitä.

Onneksi usein hillintä edistää sopeutumista. Näihin kumpaankin on jo olemassa keinoja, joiden käyttöönottoa voidaan entisestään tehostaa.    

Teksti: Hanna Mattila, ylitarkastaja
Kuva: MMM arkisto

Kumppanuusmaatalous yhdistää viljelijän ja kuluttajan

Kumppanuusmaatalous on paikallinen yhteistyömuoto, jossa viljelijä myy sadon suoraan kuluttajien yhteisölle. Sitä harjoitetaan eri puolilla maapalloa, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Viime vuosien aikana toimintatapa on rantautunut myös Suomeen.

Kumppanuusmaataloutta on monenlaista. Usein viljelijä myy kuluttajille osakkeita, joita vastaan tämä saa tuoreita tuotteita. Kuluttajat saattavat myös osallistua tilan töihin. Viljelijä takaa menekin tuotteilleen jo ennen kasvukautta ja saa maksun etukäteen. Hän saa myös suoran kontaktin kuluttajaan ja usein kohtuullisen hinnan tuotteistaan.

Luomuliitto ry järjesti tammikuussa Helsingin Teurastamolla seminaarin kumppanuusmaataloudesta osana laajempaa kansainvälistä hanketta. Ennen seminaaria kansainvälinen osallistujajoukko retkeili Suomen kumppanuusmaatiloilla pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa. Kohteina olivat Oma maa, Minun Omenapuuni  ja Lahden Ruokaosuuskunta.

Rehtiä kulutusta REKO-mallissa

EkoNu!-hankkeessa kehitetyssä REKO-mallissa (rejäl konsumtion) sopimukset kuluttajan ja viljelijän kanssa tehdään etukäteen. Viljelijät kertovat internetissä, mitä tuotteita heiltä on saatavilla. Kuluttajat tekevät sopimuksen viljelijän kanssa ja maksavat tuotteet etukäteen. REKO-tuotteiden hinta on alempi kuin kaupassa, mutta viljelijän osuus hinnasta on tavanomaista suurempi, koska välikäsiä ei ole.

Maanviljelijä Thomas Snellman kuuli ensi kertaa kumppanuusmaataloudesta Ranskassa muutama vuosi sitten. Kuulemastaan innostuneena hän alkoi toteuttaa sitä Pietarsaaressa ja Vaasassa. Kaikki lähti paikallislehdessä julkaistusta jutusta ja kokouskutsusta. Kokouksen jälkeen ensimmäinen REKO-ryhmä oli perustettu facebookiin.

Käytännössä REKO toimii niin, että viljelijät luovuttavat tuotteet kuluttajille kerran viikossa. Joitakin tuotteita on jatkuvasti saatavilla, osa tuotteista on sesonginmukaisia. Luomutuotteiden osuus on 70–80 prosenttia.

Snellmanin mukaan liikevaihto ensimmäisen puolen vuoden ajalta oli yhteensä 80 000 euroa. Tällä hetkellä Pietarsaaren ja Vaasan REKO-toiminnassa on mukana 500 perhettä ja viitisenkymmentä viljelijää. Malli toimii hyvin pienellä paikkakunnalla, jossa maatilat ovat melko lähellä kuluttajakeskittymää.

REKO-sopimustoiminnan aloittaminen vaati työtä, mutta nyt se pyörii suunnilleen itsekseen. Snellmanin mukaan vaikeinta on saada mukaan riittävästi viljelijöitä.

Palkattu viljelijä ja talkootyötä vuokrapellolla

Helsinkiläisellä Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on käytössään toisenlainen kumppanuusmaatalouden malli. Osuuskunta ei aikoinaan löytänyt yhteistyöhön sopivaa viljelijää, joten se päätyi vuokraamaan pellon Korsosta ja palkkaamaan sinne oman viljelijän. Idea tästä toimintamallista saatiin ranskalaiselta Jocelyn Parrotilta, joka vieraili Suomessa muutamia vuosia sitten kertomassa kumppanuusmaataloudesta.

Tällä hetkellä osuuskunnalla on palkattuna puutarhuripariskunta ja kesäisin pellolla häärii myös kansainvälisiä työleiriläisiä. Ruokaosuuskunta perustettiin kesällä 2012, jolloin jäseninä oli 115 perhettä. Nyt jäsenmäärä on kasvanut osuuskunnan puheenjohtaja Olli Repon mukaan 160:een.

Kulut katetaan osuuskunta- ja vuosimaksuilla. Osakkailla on myös talkoovelvollisuus pelloilla: iltatalkoot järjestetään kerran viikossa ja isommat talkoot kerran kuussa. Isommissa talkoissa laitetaan usein myös ruokaa yhdessä. Kestävän gastronomian kursseja järjestävä Ravintolakoulu Perho on yksi osuuskunnan jäsenistä.

Lisää viljelijöitä mukaan

Kumppanuusmaatalous on oiva tapa saada ruoan tuottaja ja kuluttaja yhteen. Näyttää, että REKO-sopimusmalli leviää ruotsinkielisellä rannikolla Pohjanmaalta Itä-Uudellemaalle saakka. Malli sopii hyvin pienten kaupunkien ympäristöön.

Uskon myös Herttoniemen mallin leviävän, sillä kuluttajien innostus kaupunkiviljelyyn ja lyhyisiin ruokaketjuihin kasvaa kasvamistaan. Ruoan arvostus ja yhteisöllisyyden tarve kanavoituvat tällaisiin uusiin tapoihin hankkia ruoka.

Toivon, että viljelijät heittäytyisivät ennakkoluulottomasti mukaan tämäntyyppiseen toimintaan, jossa he voivat kertoa suoraan kuluttajalle, miten ruoka oikeasti tuotetaan. Viljelijät saisivat myös kohtuullisen korvauksen tuotteistaan ja taatun menekin. Toiminnan käynnistämiseksi ei tarvita muuta kuin innostunut ihminen, netti ja alkupalaveri. Malleja löytyy meiltä ja maailmalta.

Linkkejä maailmalle:

·         Kumppanuusmaatalous = Community Supported Agriculture

·         Ranskassa Alter Conson osuuskunnassa (http://www.alter-conso.org) laajan tuotevalikoiman jakelu toimii laatikkojakeluna (food basket scheme).

·         Belgiassa Voedsel-lähiruokatiimiverkosto (http://www.voedselteams.be) on aloittanut jo vuonna 2001.

·         Die Agronauten (www.agronauten.net) on voittoa tavoittelematon tutkimusyhteisö, joka edistää kestävää paikallista maataloutta. Se tutkii, miten maataloutta voidaan kehittää minimoimalla ympäristövaikutukset sekä miten tukea terveyttä ja ekologiaa. Sen julkaisussa The Regionalwert: Creating sustainable regional structures through citizen participation (http://www.forum-synergies.eu/docs/a012_rwag.pdf) kerrotaan, miten teoria on viety käytäntöön.

Teksti: Leena Seppä, maatalousylitarkastaja, luomuohjelman koordinaattori

Kestävää kulutusta

Länsimainen yhteiskunta on saavuttanut pisteen, jossa meillä on varaa panostaa laatuun määrän sijasta. Tai paremminkin; meillä ei ole enää varaa olla panostamatta laatuun, tai muuten toimintamme kustannukset ylittävät sietokyvyn rajat joka suhteessa.

Näistä lähtökohdista ajateltuna ympäristöministeriön kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (KULTU) on juuri sitä mitä viranomaisten tulee tehdä. KULTU-ohjelma edistää talouskasvua, mutta huomioi samalla luonnonvarojen kestävän käytön ja minimoi toiminnan ympäristövaikutukset. Kokeiluhankkeita on kahdeksan. 

Käytännössä hankkeiden avulla pyritään löytämään ratkaisuja, jotka mahdollistavat mukavan, energiaviisaan asumisen, laadukkaan ruuan, jota ei haaskata sekä sujuvan liikkumisen, jonka ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäistä. Hyviä tavoitteita, joiden toteutuminen edistää suomalaisten hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa.

Tavoitteiden toteutuminen vaatii myös muiden ministeriöiden aktiivista osallistumista. Maa- ja metsätalousministeriölle yhteistyö KULTU-ohjelmassa on luontevaa jo toimenkuvamme johdosta, koska ministeriömme johtaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön politiikkaa päämääränään ihmisen ja luonnon hyvinvointi. 

Ministeriömme ’Ruokaa ja luonnonvaroja’ -slogan sisältää ajatuksen kestävän kulutuksen välttämättömyydestä, koska ruokaa tulemme aina kuluttamaan ja sen tuottamisessa luonnonvaroja täytyy käyttää siten, että niiden arvo säilyy myös tuleville sukupolville. Eli kestävän käytön periaatteen mukaisesti.

Kestävän kulutuksen ideologia on hyväksi yhteiskunnallemme ja vaatii eri tahojen yhteisen panoksen. Miten kestävän kulutuksen malli saadaan osaksi päätöksentekoa ja kansalaisten toimintaa?

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus ehdottaa kattavasti eri toimijoita (mm. elinkeinoelämä, julkishallinto, järjestöt, yhdistykset, tiedeyhteisö ja oppilaitokset) koskevat toimenpiteet, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. KULTU-hankkeissa löydetyt uudet ratkaisut pyritään jalkauttamaan käytäntöön myös tiedottamisen avulla.

Esimerkiksi ilmastoystävällinen lounas on jokapäiväinen keino edistää sekä ympäristön että omaa hyvinvointia. Kulutusvalinta vain pitää tehdä joka päivä uudelleen. Auttaisiko valinnassa ympäristö- ja terveysnäkökulmien lisäksi laatutietoisuus? Jos kuluttaa vähemmän, mutta viisaammin, ei tarvitse jäädä mistään paitsi, mutta säästää sekä rahaa että luonnonvaroja.

Teksti: Minna Huttunen, elintarvikeylitarkastaja

Kuva: MMM arkisto

Mave hyvästelee ja siirtyy Maaseutuviraston palvelukseen

Maaseudun kehittäjä, maaseudun edun tekijä, hyvien käytäntöjen välittäjä, maaseudun ja maatalouden kehittäjien kokoava voima…Mavea voisi kuvailla monin eri sanoin. Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet Mavelle ja sen yhteistyötahoille monipuolista ja aktiivista aikaa. Sato on nyt kuitenkin korjattu ja kevään kylvö tapahtuu toisaalla – parin korttelin päässä Alvar Aallon kadulla.

Maaseutuverkostoyksikön läksiäisseminaari pidettiin Helsingin Säätytalolla tiistaina 17. joulukuuta. Yksikkö siirtyi vuoden 2014 alusta osaksi Maaseutuviraston maaseutuelinkeino-osastoa. Maaseutuverkostoyksikkö perustettiin silloisen maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston yksiköksi Seinäjoelle vuonna 2007. Yksikkö jatkaa EU-ohjelmakausien välisen sillan rakentamista vielä vuoden verran. Uuden ohjelmakauden maaseutuverkostoyksikkö aloittaa vuoden 2015 alussa.

Onnistumisen tunteita ja kansainvälisiä kohtaamisia

Maaseutuverkostotoiminnan lähtökohtia ovat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat. Maaseutuverkostoyksikkö koordinoi maaseutuverkoston toimintaa ja kokoaa maaseudun kehittämisen erilaiset toimijat, muun muassa järjestöt ja viranomaiset yhteen. Verkostoimistyö ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan Suomeen, sillä jokaisessa EU-jäsenmaassa on oma maaseutuverkostonsa, joiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä.

Mavelaisten mielestä kuluneet seitsemän vuotta ovat olleet kokonaisuudessaan ”hieno, monipuolinen ja täyteläinen” taival. Aktiiviseksi yksiköksi kuvailtu Mave on luonut matkansa varrella monia hyviä ja menestyksekkäitä, konkreettisia toimintatapoja. Yksikkö on lisännyt maaseututoimijoiden ”yhteisen tekemisen meininkiä”.

– Olemme pyrkineet varmistamaan, että sekä Manner-Suomen että Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat tullaan hyödyntämään ohjelmakauden aikana täysmittaisesti, toteaa maaseutuverkostoyksikön päällikkö Päivi Kujala.

Maven keskeisimpiä tehtäviä ovat tiedottaminen, kouluttaminen, hyvien käytäntöjen kerääminen ja levittäminen sekä kansainvälistymisen edistäminen. Yksikkö on järjestänyt vuosien varrella yhteensä useita satoja koulutustilaisuuksia ja tapahtumia. Näkyvimpinä näistä voisi mainita Parhaat käytännöt -kilpailut maaseutugaaloineen, tulevaisuustyöpajat ja Roadshow-kiertueet. Monet tapahtumista, kuten Landepaku-kiertue, Amaze Me Leader -seminaari ja Mehtätivoli-kiertue, ovat kiinnittäneet myös median huomion.

Maaseudun kehittämistyön yhdeksi menestystarinaksi Suomessa on noussut Leader-työ.
– Leader toimii lippulaivana paikallisten tarpeisiin paikallisin voimin, sanoo maaseudun kehittämisyksikön päällikkö Taina Vesanto.
Suomalainen Leader-työ saa kiitosta myös maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kalliolta.
– Leader luo onnistumisen tunnetta, jota jokainen meistä yksilöinä ja yhteisöinä tarvitsee. Sitä kannattaa viedä eteenpäin.

Maaseutuverkostoyksikkö on pyrkinyt omalla työllään lisäämään Leader-työn tunnettuutta, tukemaan Leader-ryhmien osaamisen edelleen kehittymistä ja kansainvälistymistä. Esimerkiksi Euroopan maaseutuverkostojen ensimmäinen kansainvälinen Leader-seminaari järjestettiin kevättalvella 2009 Levillä. Siitä lähtien Maaseutuverkostoyksikön jokaisen vuoden toimintasuunnitelmaan on kuulunut yhden ison kansainvälisen seminaarin järjestäminen.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Organisaatiomuutoksesta huolimatta maaseutuverkostoyksikkö, Maaseutuvirasto sekä maa- ja metsätalousministeriö jatkavat tiivistä yhteistyön tekemistä.
– Lähtökohdat ovat hyvät tästä eteenpäin, toteaa osastopäällikkö Heimo Hanhilahti.

Uuden ohjelmakauden myötä on vastassa myös uusia haasteita. Niitä ovat muun muassa uuden maaseutuohjelman tavoitteet, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rooli sekä alueiden osallistaminen. Myös uusi tehtävänjako on vielä epäselvä. Mavesta periytyvän osaamisen valjastamista ja hyödyntämistä maa- ja metsätalousministeriön sekä Maaseutuviraston toiminnassa toivotaan puolin ja toisin.

Teksti ja kuva: Mari Keski-Nisula

Suomalaista ruokaa maailmalle

Suomalainen ruoka on puhdasta, terveellistä ja turvallista – miksi emme mainostaisi tätä myös muualla? Suomella on hyvät edellytykset menestyä yhä parempana elintarvikkeiden vientimaana, mutta ensin tarvitsemme suunnitelmallisuutta, eri toimijoiden yhteistyötä sekä yhteistä maakuvaa. Miltä kuulostaisi Lapin poro, pohjoismainen kaura tai turvallinen suomalainen äidinmaidonkorvike?

Joukko elintarvikealan toimijoita ja asiantuntijoita kokoontui joulukuussa Helsingin Tieteiden taloon keskustelemaan Elintarviketeollisuusliiton kansallisen elintarvikealan vientiohjelman esityksestä ja suomalaisen elintarvikeviennin kasvun mahdollisuuksista.

Ohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikkeiden vienti kolmeen miljardiin euroon seuraavan viiden vuoden aikana. Sen ensimmäinen vaihe on yritysten kehittämistarpeita kartoittava esiselvitys vuoden 2014 alussa.

Elintarviketeknologiasta matkailuun

Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on ollut vahvaa viimeisten vuosien aikana, kun samaan aikaan niiden vienti maasta on kasvanut vain hiljakseltaan. Ulkomailta tuodut ruuat ja juomat valtaavat yhtä enemmän tilaa kaupan hyllyiltä. Suomeen tuodaan elintarvikkeita lähes kolme kertaa enemmän kuin niitä viedään maasta pois. Elintarvikkeiden kauppataseen, eli viennin ja tuonnin arvojen suhteen tasoittamiseksi sekä maataloustuotannon turvaamiseksi tarvitaan suomalaisen elintarvikeviennin nopeampaa kasvua.

Elintarvikealan kansallinen vientiohjelma ei rajoittuisi mahdollisesti pelkästään tuotteisiin, vaan esimerkiksi muunlainen suomalainen huippuluokan osaaminen, kuten ruokaan ja luontoon liittyvä matkailu, maatalouskoneet ja muu elintarviketeknologia olisivat osa vienninedistämistä. Viennin kasvamisen ohella kasvaisivat myös alan työllisyys, kotimaisten raaka-aineiden käyttö ja alaan liittyvien palvelujen kysyntä.

Suomalaista pitsaa Italiaan

Elintarvikealan toimijat näkevät Suomen elintarvikeviennin kasvun mahdollisuudet hyvinä. Suomen tuottaman ruuan laatu on Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n tutkimuksen mukaan Euroopan puhtainta. Tätä voitaisiin tuoda esiin enemmänkin.

– Esimerkiksi jo nyt Suomi on maailman ainoita maita, jossa siipikarjaan ei käytetä antibiootteja. Miksi tämä ei lue pakkauksissa? Meillä on todistetusti puhdasta ruokaa ja se pitäisi näyttää koko maailmalle, Agronomiliiton hallituksen puheenjohtaja ja viljelijä Mikael Jern ihmettelee.

Suomen tärkeimmät elintarvikkeiden vientimaat löytyvät läheltä. Niitä ovat perinteisesti olleet Venäjä, Pohjoismaat sekä Baltia. Vienti näihin valtioihin on helppoa, sillä maiden ruokapöydät koostuvat samantyyppisistä elintarvikkeista ja lähimarkkinat tunnetaan hyvin. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin myös kauempana, aina Kaukoitää ja Pohjois-Afrikkaa myöten.

– Suomessa on paljon edelläkävijöitä ja innovatiivisia tuotteita, kuten laktoosittomat, gluteenittomat sekä terveyttä edistävät elintarvikkeet, joita kohtaan löytyy kyllä mielenkiintoa. Suomesta viedään esimerkiksi gluteenitonta pitsaa Italiaan, Finpron toimialajohtaja ja johtava konsultti Esa Wrang rohkaisee. 

Mukaan yli sata elintarvikeyritystä

Mukana keskustelussa olivat maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasianministeriö, valtioneuvoston kanslia, Team Finland -verkosto, Finpro sekä ruokaketjujen järjestöjä. Keskustelun osallistujat antoivat tukensa Elintarviketeollisuusliiton aloitteelle ja olivat yhtä mieltä siitä, että Suomella on hyvät mahdollisuudet erottautua maailmalla turvallisen, puhtaan sekä terveellisen ruuan tuottajana.

Kansalliseen vienninedistämisohjelmaan halutaan mukaan yli 100 kasvamaan ja kansainvälistymään pyrkivää elintarvikeyritystä, elintarvikealan palveluyritystä ja muita sidosryhmiä sekä julkisia yhteistyökumppaneita. Yhteistyöhön toivotaan niin pieniä, keskisuuria kuin suuriakin yrityksiä. Vientiohjelman toimeenpanosta halutaan tehdä mahdollisimman konkreettinen ja ohjelma lähteekin ensisijaisesti liikkeelle yrittäjistä ja heidän toiveistaan, joita muut toimialat tukevat. Kyseessä olisi yrityksen koko henkilöstön mittainen panos.

– Antakaa meille palautetta ja viestiä mihin suuntaan kannattaisi mennä, kannustaa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen yrittäjiä. 

Haussa yhteinen Suomi-kuva

Elintarvikevienti pyritään liittämään osaksi viennin edistämiseen ja investointien tuomiseen keskittyvän Team Finland -verkoston strategiaa. Elintarvikkeet ovat paljolti mielikuvista riippuvaisia ja Team Finland painottaakin viennin edistämisessä erityisesti maakuvaa, eli Suomen ja suomalaisuuden brändäystä elintarviketuotannon osaajamaana. Tämän toteuttamisessa systemaattisuus sekä strategian muodostaminen yhdessä yritysten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Suomen brändäys näkyisi mielikuvien ja kansallisen intressin ohella konkreettisesti esimerkiksi yhtenäisissä messuosastoissa, pakkauksissa ja markkinoinnissa sekä tutustumis- ja opintomatkoina ja verkostoitumisena.

– Vahvuutemme perustuvat pienen maan ketteryysetuihin, runsaisiin luonnonvaroihin ja erityisesti veteen sekä korkean tason osaamiseen. Suomen puhtaasta luonnosta ja ruuasta voidaan pyrkiä tekemään, muun muassa luomu-, lähi- ja villiruuan avulla, yksi keskeisistä matkailuvalteistamme ja maakuvamme keskeisistä tukipilareista, Koskinen sanoo.

Ohjelman toteuttamiseksi tarvitaan kansallista mielenkiintoa ja yhteistyötä sekä yleisen asenteen muutosta ja yhteistä Suomi-kuvaa. Suomi on pieni maa, jonka on vaikea kilpailla määrällisesti, mutta laadullisesti mikään ei ole mahdotonta.

Teksti: Mari Keski-Nisula
Kuva: MMM kuva-arkisto