Kumppanuusmaataloutta on monenlaista. Usein viljelijä myy
kuluttajille osakkeita, joita vastaan tämä saa tuoreita tuotteita. Kuluttajat
saattavat myös osallistua tilan töihin. Viljelijä takaa menekin tuotteilleen jo
ennen kasvukautta ja saa maksun etukäteen. Hän saa myös suoran kontaktin
kuluttajaan ja usein kohtuullisen hinnan tuotteistaan.
Luomuliitto ry järjesti tammikuussa Helsingin
Teurastamolla seminaarin kumppanuusmaataloudesta osana laajempaa kansainvälistä
hanketta. Ennen seminaaria kansainvälinen osallistujajoukko retkeili Suomen kumppanuusmaatiloilla
pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa. Kohteina olivat Oma maa, Minun Omenapuuni ja Lahden Ruokaosuuskunta.
Rehtiä kulutusta REKO-mallissa
EkoNu!-hankkeessa kehitetyssä REKO-mallissa (rejäl konsumtion) sopimukset kuluttajan
ja viljelijän kanssa tehdään etukäteen. Viljelijät kertovat internetissä, mitä
tuotteita heiltä on saatavilla. Kuluttajat tekevät sopimuksen viljelijän kanssa
ja maksavat tuotteet etukäteen. REKO-tuotteiden hinta on alempi kuin kaupassa,
mutta viljelijän osuus hinnasta on tavanomaista suurempi, koska välikäsiä ei
ole.
Maanviljelijä Thomas
Snellman kuuli ensi kertaa kumppanuusmaataloudesta Ranskassa muutama vuosi
sitten. Kuulemastaan innostuneena hän alkoi toteuttaa sitä Pietarsaaressa ja
Vaasassa. Kaikki lähti paikallislehdessä julkaistusta jutusta ja
kokouskutsusta. Kokouksen jälkeen ensimmäinen REKO-ryhmä oli perustettu
facebookiin.
Käytännössä REKO toimii niin, että viljelijät luovuttavat
tuotteet kuluttajille kerran viikossa. Joitakin tuotteita on jatkuvasti saatavilla,
osa tuotteista on sesonginmukaisia. Luomutuotteiden osuus on 70–80 prosenttia.
Snellmanin mukaan liikevaihto ensimmäisen puolen vuoden
ajalta oli yhteensä 80 000 euroa. Tällä hetkellä Pietarsaaren ja Vaasan
REKO-toiminnassa on mukana 500 perhettä ja viitisenkymmentä viljelijää. Malli
toimii hyvin pienellä paikkakunnalla, jossa maatilat ovat melko lähellä
kuluttajakeskittymää.
REKO-sopimustoiminnan aloittaminen vaati työtä, mutta nyt
se pyörii suunnilleen itsekseen. Snellmanin mukaan vaikeinta on saada mukaan
riittävästi viljelijöitä.
Palkattu viljelijä ja talkootyötä vuokrapellolla
Helsinkiläisellä Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on käytössään toisenlainen kumppanuusmaatalouden malli. Osuuskunta ei aikoinaan
löytänyt yhteistyöhön sopivaa viljelijää, joten se päätyi vuokraamaan pellon Korsosta
ja palkkaamaan sinne oman viljelijän. Idea tästä toimintamallista saatiin
ranskalaiselta Jocelyn Parrotilta,
joka vieraili Suomessa muutamia vuosia sitten kertomassa
kumppanuusmaataloudesta.
Tällä hetkellä osuuskunnalla on palkattuna
puutarhuripariskunta ja kesäisin pellolla häärii myös kansainvälisiä työleiriläisiä.
Ruokaosuuskunta perustettiin kesällä 2012, jolloin jäseninä oli 115 perhettä.
Nyt jäsenmäärä on kasvanut osuuskunnan puheenjohtaja Olli Repon mukaan 160:een.
Kulut katetaan osuuskunta- ja vuosimaksuilla. Osakkailla
on myös talkoovelvollisuus pelloilla: iltatalkoot järjestetään kerran viikossa
ja isommat talkoot kerran kuussa. Isommissa talkoissa laitetaan usein myös
ruokaa yhdessä. Kestävän gastronomian kursseja järjestävä Ravintolakoulu Perho
on yksi osuuskunnan jäsenistä.
Lisää
viljelijöitä mukaan
Kumppanuusmaatalous on oiva tapa saada ruoan tuottaja ja kuluttaja yhteen.
Näyttää, että REKO-sopimusmalli leviää ruotsinkielisellä rannikolla
Pohjanmaalta Itä-Uudellemaalle saakka. Malli sopii hyvin pienten kaupunkien
ympäristöön.
Uskon myös Herttoniemen mallin leviävän, sillä kuluttajien innostus kaupunkiviljelyyn
ja lyhyisiin ruokaketjuihin kasvaa kasvamistaan. Ruoan arvostus ja
yhteisöllisyyden tarve kanavoituvat tällaisiin uusiin tapoihin hankkia ruoka.
Toivon, että viljelijät heittäytyisivät ennakkoluulottomasti mukaan
tämäntyyppiseen toimintaan, jossa he voivat kertoa suoraan kuluttajalle, miten
ruoka oikeasti tuotetaan. Viljelijät saisivat myös kohtuullisen korvauksen
tuotteistaan ja taatun menekin. Toiminnan käynnistämiseksi ei tarvita muuta
kuin innostunut ihminen, netti ja alkupalaveri. Malleja löytyy meiltä ja
maailmalta.
Linkkejä maailmalle:
·
Kumppanuusmaatalous = Community Supported Agriculture
·
Ranskassa Alter Conson osuuskunnassa (http://www.alter-conso.org) laajan
tuotevalikoiman jakelu toimii laatikkojakeluna (food basket scheme).
·
Belgiassa Voedsel-lähiruokatiimiverkosto (http://www.voedselteams.be) on aloittanut jo
vuonna 2001.
·
Die Agronauten (www.agronauten.net) on voittoa
tavoittelematon tutkimusyhteisö, joka edistää kestävää paikallista maataloutta.
Se tutkii, miten maataloutta voidaan kehittää minimoimalla ympäristövaikutukset
sekä miten tukea terveyttä ja ekologiaa. Sen
julkaisussa The Regionalwert: Creating sustainable regional structures through
citizen participation (http://www.forum-synergies.eu/docs/a012_rwag.pdf)
kerrotaan, miten teoria on viety käytäntöön.
Teksti: Leena Seppä,
maatalousylitarkastaja, luomuohjelman koordinaattori
