perjantai 28. maaliskuuta 2014

Eläinsuojelulainsäädännön historiaa Suomessa

Kuva: Elävä arkisto/YLE
Suomen ensimmäinen varsinainen eläinsuojelulaki säädettiin vuonna 1934 (163/1934). Meillä oli kuitenkin tätäkin ennen ollut voimassa eläimiä suojelevia säännöksiä. Vuodelta 1864 oli peräisin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus eläinten tahalla-rääkkäämisestä (N:o 22, 1864). Kyseisen asetuksen eläinrääkkäyssäännös siirrettiin sittemmin vuoden 1889 rikoslain (39/1889) 43 luvun 5 §:ään. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin oli myös eläinten teurastusta ja kuljetusta koskevaa lainsäädäntöä. Näiden ei kuitenkaan katsottu olevan riittäviä, vaan eläinsuojelun tehostamiseksi sekä lainsäädännöllisten puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi tarvittiin erityinen eläinsuojelulaki. Vuoden 1934 eläinsuojelulakia pidettiin tärkeänä edistysaskeleena suomalaisen eläinsuojelun historiassa. Kaikkia eläinsuojeluväen toivomia uudistuksia ei tosin saatu aikaiseksi. Vuoden 1934 eläinsuojelulain tavoite ilmeni lain 1 §:stä: “Eläintä on kohdeltava niin, ettei sille tarpeettomasti tuoteta kärsimystä.“

Tultaessa 1970-luvulle vuoden 1934 eläinsuojelulain säännökset olivat vanhentuneet eivätkä vastanneet enää eläintenpidolle asetettavia vaatimuksia. Ihmisten käsitykset eläinten kohtelusta olivat muuttuneet. Lisäksi eläinten käyttäminen muun muassa tieteellisiin kokeisiin oli lisääntynyt siinä määrin, että tarvittiin uusia säännöksiä. Uudistus toteutetiin kokonaisuudistuksena. Vuoden 1971 eläinsuojelulain (91/1971), jolla kumottiin vuoden 1934 eläinsuojelulaki ja tätä täydentävä vuoden 1889 rikoslain eläinrääkkäyspykälä, 1 §:n 1 momentin mukaan “Eläintä on kohdeltava hyvin, niin ettei sille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.“ Lain 2 §:n 1 momentissa säädettiin lisäksi, että “Tarpeeton kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty.

YLE:n Elävästä arkistosta löytyy vuodelta 1972 videopätkä koskien vuoden 1971 eläinsuojelulakia: Mitä eläinsuojelu on? Keskustelijoina mm. eläinlääkäri Ilmari Karppinen sekä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Eero Corell.

Vuoden 1971 eläinsuojelulakia uudistettiin neljä kertaa osittaisuudistuksin: vuosina 1985, 1988, 1991 ja 1995. Eläinsuojelun alalla tapahtui kuitenkin voimakasta kehitystä. Tietoisuus eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista lisääntyi tieteellisen tutkimuksen ansiosta. Ihmisten suhtautuminen eläimiin oli 1990-luvulle tultaessa myös toisenlaista kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin. Ihmisten elintason ja hyvinvoinnin kasvaessa vaatimukset eläinten olojen parantamisesta lisääntyivät. Samalla eläinten pitoon ja hyväksikäyttämiseen oli tullut sellaisia piirteitä ja ongelmia, joita maassamme ei ollut aiemmin ollut tai jotka olivat kehittyneet eläinten hyvinvoinnin kannalta epäedulliseen suuntaan. Erilaiset ongelmatilanteet ja eläinsuojelulainsäädännön valvonta vaativat täsmällisempää ja tehokkaampaa lainsäädäntöä.

Eläinsuojelulainsäädännön uudistamistarve oli niin suuri, ettei osittaisuudistusten katsottu riittävän. Maa- ja metsätalousministeriö asettikin 12.10.1990 toimikunnan, jonka tehtävänä oli suunnitella kokonaan uusi eläinsuojelulaki. Toimikunta otti nimekseen eläinsuojelulakitoimikunta, ja sen tehtävänä oli selvittää, miten eläinsuojelulaki voitaisiin saattaa vastaamaan eläinsuojelulle asetettavia uusia vaatimuksia. Komitean tuli ottaa uudistustyössään huomioon eläinsuojelulta muissa Pohjoismaissa vaadittava taso sekä Euroopan Neuvoston piirissä eläinsuojelun alalla tapahtunut kehitys. Suomi oli eläinsuojelun alalla monia muita eurooppalaisia valtioita jäljessä. Lisäksi toimikunnan tehtävänä oli ottaa huomioon uuden eläinsuojelulain sisältöä miettiessään Euroopan Yhteisön piirissä eläinsuojelun alalla tapahtunut kehitys silmällä pitäen Suomen mahdollista EY-jäsenyyttä.

Uusi eläinsuojelulaki saatiin aikaiseksi viidessä vuodessa. Laki astui voimaan 1.7.1996. Kyseinen laki on voimassa oleva eläinsuojelulakimme, joskin sitä on muutettu useaan kertaan osittaisuudistuksin. Vuoden 1996 eläinsuojelulaki merkitsi selkeää asennemuutosta eläimiin – ainakin lain sanamuotoa tarkasteltaessa – ja se oli säännöksiltään huomattavasti vuoden 1971 eläinsuojelulakia yksityiskohtaisempi. Lain tarkoituksena on 1 §:n mukaan suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lisäksi lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Tällä hetkellä eläinsuojelulaki on jälleen kokonaisuudistuksen kourissa. Maa- ja metsätalousministeriö asetti 21.9.2012 ohjaus- ja työryhmän eläinsuojelulain uudistamistyötä varten. Uudistuksen tavoitteena on
  • saattaa eläinsuojelulaki perustuslain vaatimusten mukaiseksi
  • selkeyttää eläinsuojelua koskevaa sääntelyäja luoda rakenteeltaan ja kieliasultaan selkeä lain tasoinen sääntely
  • varmistaa EU-lainsäädännön tehokas täytäntöönpano kansallisessa lainsäädännössä
  • uudistaa eläinsuojelulakia eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi; sekä
  • tehostaa eläinsuojeluvalvontaa.
Tarkempaa taustaa uudistuksesta voi lukea työryhmän asettamispäätöksestä (pdf). Lisäksi tietoa löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta: “Tietoa eläinsuojelulain uudistamisesta”.

 P.S. Teksti on kirjoitettu osin pro gradu -työtäni “Eläinsuojelulain vastaisten tekojen kriminalisointi Suomessa” (pdf) hyväksi käyttäen. Linkin takaa löytyy mm. tarkempia lähteitä tekstiin.

Teksti: Minna Ruotsalo


Teksti on alunperin julkaistu Elukkajuristi-blogissa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Gastro-keskusteluissa toivottiin lisää luomua ja lähiruokaa laitoskeittiöihin


Ruoka-alan ammattilaisille suunnattu messutapahtuma Gastro Helsinki pidettiin maaliskuun puolenvälin jälkeen Helsingin Messukeskuksessa. Näytteilleasettajat tarjosivat messuvieraille mahan täydeltä makupaloja, uusinta keittiö- ja tarjoilutekniikkaa sekä tietoa ruuasta ja sen alkuperästä. Ekocentrian ja ministeriön Laatuketjun yhteisellä osastolla tarjottiin luomumaistiaisia Madventures-miesten Rikun ja Tunnan seurassa.

Messutilaan mahtui monenlaista ohjelmaa kokki- ja hovimestarikilpailuista musiikkiesityksiin. Erityisesti kahveja, leivonnaisia ja jäätelöitä oli runsaasti tarjolla maisteltaviksi. Myös tuhdimmasta ruuasta oli maistiaisia: kokit tarjoilivat vieraille heidän silmiensä edessä valmistettuja burgereita. Messukeittiöissä esiteltiin niin suussa sulavia suklaaherkkuja kuin uusia välipalarahkoja ja -voileipiäkin.



Herkkujen lomassa vieraille tarjoiltiin tietoa ekologisemmasta ja vastuullisemmasta ruuasta. Antti Lauslahti Lihatiedotusyhdistyksestä oli paikalla puhumassa sertifioidusta lihan laatujärjestelmästä. Kevään aikana laatukriteerit täyttävään kuluttajille myytävään sianlihaan tulee merkinnät sen alkutuotantotavasta. Sertifikaatti auttaa sekä kuluttajia että ammattikeittiöitä valitsemaan sianlihan, jonka alkutuotantotavat tiedetään paremmiksi. Lisää Laatuvastuun kriteereistä voi lukea osoitteesta www.lihatiedotus.fi/alkutuotantotavat.

Ekocentrian ja Laatuketjun osastolla tarjoiltiin terveellistä ja maukasta ruisleipää, porkkanaa sekä marjamehuja. Kun messujen kohderyhmä on nimenomaan ruoka-alan ammattilaiset, yksi tärkeimpiä puheenaiheita osastolla oli luomu- ja lähiruuan tuominen laitoskeittiöihin yhä vahvemmin. Teemana osastolla oli vastuullinen ruokasuunnittelu, johon kuuluvat niin keittiön hankinnat kuin myös ruokailijoiden vastuu ottaa ruokaa vain sen verran kuin jaksavat syödä.

Lähiruuasta on Suomessa etäännytty

Madventures-matkaohjelmaa ja Madcook-ruokaohjelmaa tehneet ja myös Madcook-ruokakirjan kirjoittaneilla Riku Rantalalla ja Tunna Milonoffilla oli paljon sanottavaa ruuan laadusta. He esiintyivät ensin Gastron lavalla ja tulivat esityksensä jälkeen Laatuketjun ja Ekocentrian osastolle keskustelemaan lähi- ja luomuruuan edistämisestä kouluissa ja muissa laitoksissa.

Miehet ovat matkaillessaan kokeneet miten köyhemmissä maissa ruoka tulee läheltä pakon sanelemana. Matkoillaan he eivät aina tiedä mitä syövät, mutta olisi epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta. Heiltä usein kysytään tuleeko oudosta ruuasta sairaaksi matkalla. - Tosiasia on, että emme ole koskaan syöneet yhtä tuoretta ruokaa, joka on yhtä läheltä, Tunna Milonoff kertoo.

Maailmanmatkaajat ovat havainneet, että Suomessa on tultu liian kauas lähiruuan käytöstä ja puhuvat siksi asian puolesta. - Huonointa on se, että prosessoitua ruokaa syötetään kouluissa lapsille ja sairaalassa vanhuksille ja sairaille, eli niille, jotka hyvää ravintoa eniten tarvitsisivat, Tunna näkee.

Kiuruveden laitoksissa syödään lähiruokaa

Madventures-miehet nostivat osastolla keskustellessaan esille Kiuruveden loistavan esimerkin lähi- luomuruuan käytöstä laitoskeittiöissä. Paikalla ollut ruokapalvelupäällikkö Helena Laitinen Kiuruvedeltä kertoi lisää lähi- ja luomuruuan toteutuksesta heidän keittiöissään. Vuonna 2013 lähiruuan osuus heidän hankinnoissaan oli 38 prosenttia ja luomun osuus 12 prosenttia.

Laitinen kertoi Gastrossa heidän pystyneen järjestämään kouluruokaan paljon lähi- ja luomuraaka-aineita täysin kilpailukykyiseen hintaan. Ruokalistoilla on esimerkiksi paikallista kalaa ja lähisikalan tuotteita. Marjoja, viljatuotteita, leipomotuotteita, kananmunia ja juureksia saadaan läheltä ja osa niistä myös luomuna. Panostuksella ja innolla päästään siis tuloksiin.

Ekocentrian Kestävien hankintojen hankepäällikkö Hanne Husso kiteytti vastuullisuuden ytimen: - Ruoka on arvovalinta.

Teksti: Sanna Veteläinen, viestintäharjoittelija, MMM
Kuvat: Jussi Altonen, viestintäharjoittelija, MMM

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Onko liha uusi tupakka?

Futuristi Elina Hiltusen mukaan (Kodin kuvalehti 6/2014) kahdenkymmenen vuoden päästä lihansyönti on ”uusi tupakka” – eli asia, jota yleisesti paheksutaan. Lihan tuotannosta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä ja runsaalla punaisen lihan syönnillä on todettuja haitallisia terveysvaikutuksia. Näistä puhutaan, mutta heijastuvatko puheet kulutukseen?

Tilastojen mukaan lihansyönti ei osoita vähentymisen merkkejä. Lihaa kulutetaan entistä enemmän ja lihan kulutus onkin lähes kolminkertaistunut 60 vuodessa. Vuonna 2011 lihaa kulutettiin 77,6 kg henkeä kohti. On toki huomioitava, että kasvu on ollut huimaa varsinkin siipikarjanlihan kulutuksessa. Broilerituotanto on tehokasta ja päästökerroin on pieni.

Nautojen päästöt eivät pienene lihansyönnin vähenemisellä

Vaikka punaisen lihan kulutus meillä vähenisikin, niin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n mukaan ensimmäisenä väheneminen heijastuu tuontiin. 20 prosenttia Suomessa kulutetusta naudanlihasta tuodaan ulkomailta.

Tällöin kotimainen tuotanto ja sen mukana kotimaassa raportoidut päästöt pysyisivät ennallaan. Maailmanlaajuisesti kasvihuonekaasupäästöt voisivat toki vähentyä. Lisäksi kun kuluttajalle läheisempiä substituutteja ovat liha ja maitotuotteet eikä suinkaan liha ja kasvikset, niin pelkkä punaisen lihan käytön vähentäminen ei välttämättä vähennä suomalaisia kasvihuonekaasupäästöjä.
MTT:n mukaan Suomen naudanlihasta 85 prosenttia tuotetaan lypsykarjarotuisista lehmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että nautojen päästöt eivät vähene, jos punaisen lihan syönti vähenisi, sillä maitotuotteita kulutettaisiin yhä.

Tuontiruuan eettisyyteen ei pysty vaikuttamaan

Lihan kulutus on siis lisääntynyt, naudanlihan kulutus pysynyt aika ennallaan. MTT:n vuoteen 2020 ulottuvassa ennustuksessa ei oleteta merkittäviä muutoksia naudanlihan kulutuksessa. Naudanlihan tuotanto on sitä vastoin vähentynyt seitsemällä prosentilla vuodesta 2005 vuoteen 2012. Vuonna 2012 Suomeen tuotiin 22 miljoona kiloa naudanlihaa.
Voidaan leikitellä ajatuksella, että Suomessa maatalouden päästöjä vähennettäisiin rajusti. Tämä tarkoittaisi maataloustuotannon supistamista ja ruoan tuonnin kasvattamista. Tällöin vaikutusmahdollisuudet tuotannon ekologisuuteen ja eettisyyteen vähenisivät oleellisesti.
Näyttää siis siltä, että kotimaisilla maataloustuotannon muutoksilla ei ole suoria vaikutuksia ruoan kulutuksen päästöihin. Toki kuluttajien mieltymysten muuttuminen kasvisperäisiä tuotteita suosivammaksi vähentäisi myös kasvihuonekaasujen määrää – meillä ja muualla. Laajamittainen mieltymysten muuttuminen on kuitenkin vielä kaukana. Sitä vastoin karppaus ja treenaajien proteiinitankkaus viittaavat päinvastaiseen.

Tupakasta tuli salonkikelvoton 60 vuodessa

Onko liha siis uusi tupakka? Tupakan kansanterveydellinen merkitys alkoi 1950-luvulta alkaen lisääntyä voimakkaasti, kun tieteellinen näyttö tupakan terveyshaitoista vahvistui. Vuonna 1976 Suomessa säädettiin laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976).

Työikäisen väestön päivittäisen tupakoinnin yleisyys on vuosina 1979−2010 vähentynyt miehillä 36 prosentista 23 prosenttiin. Asenteet tupakointia kohtaan ovat jyrkentyneet; tupakointi aiheuttaa mittavia kustannuksia terveydenhoitojärjestelmälle. Tupakoinnista on vähitellen tullut paheksuttavaa ja tupakka ei ole enää vapauden symboli.

60 vuotta meni siihen, että tupakka poistui salongeista. Eli kahdessakymmenessä vuodessa lihasta ei tule uutta tupakkaa.

Teksti: Hanna Mattila, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Ahti Kotisaari/MMM:n arkisto

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ihmisen terveyttä ei voi erottaa ympäristön terveydestä

Syömämme ruoka vaikuttaa omaan ja ympäristömme hyvinvointiin. Kauppakassimme sisällöstä tekemiemme päätösten seurauksena ruuan ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin asumisesta ja liikkumisesta syntyvät. Kaikista kulutukseen liittyvistä ympäristövaikutuksista ruualla on suurin merkitys.

Ruuasta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen voimme vaikuttaa jo pienillä päätöksillä (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014):
* lisää vihanneksia, juureksia, perunoita, marjoja ja hedelmiä sekä viljavalmisteita
* rypsiöljy, margariini ja oliiviöljy ovat voita parempia vaihtoehtoja sekä ympäristölle että omalle terveydelle
* kalan syöminen kannattaa
* suosi sesongin mukaisia raaka-aineita ja lähellä tuotettua ruokaa
Brittien lautasmalli.


Hyvä ravitsemus edistää terveyttä ja ravitsemuksellisesti huomiota pitäisi kiinnittää ruokavaliossa erityisesti kasvisten käytön lisäämiseen ja samalla vähentää suolan, sokerin ja kovan eli tyydyttyneen rasvan saantia. Myös ympäristön kannalta nämä samat asiat ovat suositeltavia.
Tiedostava kulutuskäyttäytyminen on sivistystä

Ekososiaalinen sivistys tarkoittaa sitä, että ymmärtää omien tekojensa vaikutukset toisiin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. Kestävä ruuantuotanto ja -kulutus edellyttävät luonnonvarojen käyttöä siten että myös tulevilla sukupolvilla on edellytykset terveelliseen ruokaan.  Ruokaketjussa kestävä kehitys toteutuu mikäli ekologiset ja sosiaaliset kysymykset huomioidaan samanaikaisesti.

Kestävä ruokavalio sisältää FAO:n mukaan seuraavat elementit:
* vähäinen ympäristövaikutus
* ravitsevaa ruokaa nyt ja tulevaisuuden sukupolville
* suojelee luonnon monimuotoisuutta
* kulttuurisesti hyväksyttävää
* taloudellisesti oikeudenmukaista ja mahdollista toteuttaa
* ravitsemuksellisesti tasapainoista, turvallista ja terveellistä
        
Kestävän ruokavalion noudattaminen vaatii aiempaa enemmän ymmärrystä omien valintojen merkityksestä, mutta myös paljon tietoa ruoan koostumuksesta ja alkuperästä. Onneksi ravitsemuksellisesti hyvä vaihtoehto on myös ympäristöystävällinen, kun otetaan huomioon vuodenaika ja ruoan alkuperämaa.

Aterian ympäristönäkökulmia on pyritty viestimään mm. Ekocentrian ympäristövastuullisen lautasmallin avulla. Vastaavaan sisältöön on päädytty myös kestävään ruoankulutukseen opastavassa Ison-Britannian EatWell-lautasessa 

Lisää ilmastoystävällisiä arkilounasvaihtoehtoja tulemme saamaan syksyllä 2014 , kun MTT:nilmastolounas-hankkeen tulokset valmistuvat.

Teksti: elintarvikeylitarkastaja Minna Huttunen, MMM