Eläinsuojelulainsäädännön historiaa Suomessa

Kuva: Elävä arkisto/YLE

Suomen ensimmäinen varsinainen eläinsuojelulaki säädettiin vuonna 1934 (163/1934). Meillä oli kuitenkin tätäkin ennen ollut voimassa eläimiä suojelevia säännöksiä. Vuodelta 1864 oli peräisin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus eläinten tahalla-rääkkäämisestä (N:o 22, 1864). Kyseisen asetuksen eläinrääkkäyssäännös siirrettiin sittemmin vuoden 1889 rikoslain (39/1889) 43 luvun 5 §:ään. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin oli myös eläinten teurastusta ja kuljetusta koskevaa lainsäädäntöä. Näiden ei kuitenkaan katsottu olevan riittäviä, vaan eläinsuojelun tehostamiseksi sekä lainsäädännöllisten puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi tarvittiin erityinen eläinsuojelulaki. Vuoden 1934 eläinsuojelulakia pidettiin tärkeänä edistysaskeleena suomalaisen eläinsuojelun historiassa. Kaikkia eläinsuojeluväen toivomia uudistuksia ei tosin saatu aikaiseksi. Vuoden 1934 eläinsuojelulain tavoite ilmeni lain 1 §:stä: “Eläintä on kohdeltava niin, ettei sille tarpeettomasti tuoteta kärsimystä.“

Tultaessa 1970-luvulle vuoden 1934 eläinsuojelulain säännökset olivat vanhentuneet eivätkä vastanneet enää eläintenpidolle asetettavia vaatimuksia. Ihmisten käsitykset eläinten kohtelusta olivat muuttuneet. Lisäksi eläinten käyttäminen muun muassa tieteellisiin kokeisiin oli lisääntynyt siinä määrin, että tarvittiin uusia säännöksiä. Uudistus toteutetiin kokonaisuudistuksena. Vuoden 1971 eläinsuojelulain (91/1971), jolla kumottiin vuoden 1934 eläinsuojelulaki ja tätä täydentävä vuoden 1889 rikoslain eläinrääkkäyspykälä, 1 §:n 1 momentin mukaan “Eläintä on kohdeltava hyvin, niin ettei sille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.“ Lain 2 §:n 1 momentissa säädettiin lisäksi, että “Tarpeeton kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty.“

YLE:n Elävästä arkistosta löytyy vuodelta 1972 videopätkä koskien vuoden 1971 eläinsuojelulakia: Mitä eläinsuojelu on? Keskustelijoina mm. eläinlääkäri Ilmari Karppinen sekä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Eero Corell.

Vuoden 1971 eläinsuojelulakia uudistettiin neljä kertaa osittaisuudistuksin: vuosina 1985, 1988, 1991 ja 1995. Eläinsuojelun alalla tapahtui kuitenkin voimakasta kehitystä. Tietoisuus eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista lisääntyi tieteellisen tutkimuksen ansiosta. Ihmisten suhtautuminen eläimiin oli 1990-luvulle tultaessa myös toisenlaista kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin. Ihmisten elintason ja hyvinvoinnin kasvaessa vaatimukset eläinten olojen parantamisesta lisääntyivät. Samalla eläinten pitoon ja hyväksikäyttämiseen oli tullut sellaisia piirteitä ja ongelmia, joita maassamme ei ollut aiemmin ollut tai jotka olivat kehittyneet eläinten hyvinvoinnin kannalta epäedulliseen suuntaan. Erilaiset ongelmatilanteet ja eläinsuojelulainsäädännön valvonta vaativat täsmällisempää ja tehokkaampaa lainsäädäntöä.

Eläinsuojelulainsäädännön uudistamistarve oli niin suuri, ettei osittaisuudistusten katsottu riittävän. Maa- ja metsätalousministeriö asettikin 12.10.1990 toimikunnan, jonka tehtävänä oli suunnitella kokonaan uusi eläinsuojelulaki. Toimikunta otti nimekseen eläinsuojelulakitoimikunta, ja sen tehtävänä oli selvittää, miten eläinsuojelulaki voitaisiin saattaa vastaamaan eläinsuojelulle asetettavia uusia vaatimuksia. Komitean tuli ottaa uudistustyössään huomioon eläinsuojelulta muissa Pohjoismaissa vaadittava taso sekä Euroopan Neuvoston piirissä eläinsuojelun alalla tapahtunut kehitys. Suomi oli eläinsuojelun alalla monia muita eurooppalaisia valtioita jäljessä. Lisäksi toimikunnan tehtävänä oli ottaa huomioon uuden eläinsuojelulain sisältöä miettiessään Euroopan Yhteisön piirissä eläinsuojelun alalla tapahtunut kehitys silmällä pitäen Suomen mahdollista EY-jäsenyyttä.

Uusi eläinsuojelulaki saatiin aikaiseksi viidessä vuodessa. Laki astui voimaan 1.7.1996. Kyseinen laki on voimassa oleva eläinsuojelulakimme, joskin sitä on muutettu useaan kertaan osittaisuudistuksin. Vuoden 1996 eläinsuojelulaki merkitsi selkeää asennemuutosta eläimiin – ainakin lain sanamuotoa tarkasteltaessa – ja se oli säännöksiltään huomattavasti vuoden 1971 eläinsuojelulakia yksityiskohtaisempi. Lain tarkoituksena on 1 §:n mukaan suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lisäksi lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Tällä hetkellä eläinsuojelulaki on jälleen kokonaisuudistuksen kourissa. Maa- ja metsätalousministeriö asetti 21.9.2012 ohjaus- ja työryhmän eläinsuojelulain uudistamistyötä varten. Uudistuksen tavoitteena on

• saattaa eläinsuojelulaki perustuslain vaatimusten mukaiseksi
• selkeyttää eläinsuojelua koskevaa sääntelyäja luoda rakenteeltaan ja kieliasultaan selkeä lain tasoinen sääntely
• varmistaa EU-lainsäädännön tehokas täytäntöönpano kansallisessa lainsäädännössä
• uudistaa eläinsuojelulakia eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi; sekä
• tehostaa eläinsuojeluvalvontaa.

Tarkempaa taustaa uudistuksesta voi lukea työryhmän asettamispäätöksestä (pdf). Lisäksi tietoa löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta: “Tietoa eläinsuojelulain uudistamisesta”.

 P.S. Teksti on kirjoitettu osin pro gradu -työtäni “Eläinsuojelulain vastaisten tekojen kriminalisointi Suomessa” (pdf) hyväksi käyttäen. Linkin takaa löytyy mm. tarkempia lähteitä tekstiin.

Teksti: Minna Ruotsalo


Teksti on alunperin julkaistu Elukkajuristi-blogissa.