lauantai 6. heinäkuuta 2013

Pienuus on Suomen vahvuus ruuan jäljitettävyystyössä

Pitkät, maiden ja maanosien rajojen ylittävät ruuan tuotantoketjut vaikeuttavat elintarvikkeiden alkuperän selvittämistä. Farmarissa Luonnonvarat-osastolla keskusteltiin lauantaina ruuan jäljitettävyydestä ja alkuperästä.
Suomessa kuluttajilla ja tuottajilla on yhteinen tahto saada
tieto siitä, mistä ruoka tulee, totesivat asiantuntijat.

Paljon on tehtävää ruuan alkuperätyössä, toteaa europarlamentaarikko Nils Torvalds. – Mielestäni kuluttajan pitäisi saada tietää elintarvikkeista niiden raaka-aineiden alkuperä ja esimerkiksi myös tuotantotapa ja kaikki raaka-aineet.

Samaa mieltä on Maataloustuottajain Keskusliiton erityisasiantuntija Paula Viertola. Hän lisää, että kuluttajan oikeuden lisäksi myös suomalaisilla tuottajille on halu saada tieto kuluttajille.

Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT ry:n toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi vertaa Suomen tilannetta Euroopan suurten maatalousmaiden lihantuotantotapaan: - Tuotanto on usein hajallaan niin, että lihaeläimen kasvatusmaa voi olla toinen kuin maa, jossa se teurastetaan. Suomessa tilanne on täysin toinen.

Koko EU:n alueella on lainsäädäntöön kirjattu vaatimus siitä, että ruuan alkuperää on tunnettava ”yksi askel taakse, yksi eteen” –periaatteella. Ylitarkastaja Petri Koskela maa- ja metsätalousministeriöstä painottaa, että hallinto tukee rahoittamalla jäljitettävyystyötä, mutta kehityshankkeet ovat elinkeinosta lähteviä. Näin on ollut koko Suomen EU-jäsenyyden ajan.

Pienuus on Suomen ehdoton vahvuus jäljitettävyystyössä. Vaikka aina on parantamistakin, on jo tullut vahvasti osoitettua, että kun kaikki ruokaketjun toimijat tuntevat toisensa, yhteistyö toimii.

Teksti ja kuva Kati Leppälahti

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Vanhat puutarhakasvit kiinnostavat

Farmari-messujen Luonnonvarat-osastolla puhuttiin tänään vanhojen puutarhakasvien säilyttämisestä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT koordinoi kansallista kasvigeenivaraohjelmaa, joka kerää ja säilyttää maa- ja puutarhatalouden geenivarojen käyttöä Suomessa.

–Tätä työtä tehdään, jotta saamme suomalaisten kasvien monimuotoisuuden säilytettyä. Suomalainen kasvigeeniperintö on erikoinen, sillä vaikutteita tulee meille lännestä, idästä ja etelästä, MTT:n tutkimusmestari Hilma Kinnanen kertoo.

Kinnanen vetoaa myös kulttuuriperimään. Joissakin pihoissa kasvit ovat kasvaneet vuosikymmeniä ja kertovat samalla niitä kasvattaneiden ihmisten elämästä.

Tutkimusmestari Hilma Kinnanen kiitteli ihmisten innostusta vanhoihin puutarhakasveihin.

Tällä hetkellä ihmiset ovat erityisen kiinnostuneita vanhoista puutarhakasveista.
–Nyt on meneillään oikea buumi. Ihmiset haluavat oman paikkakuntansa lajikkeet talteen, Kinnanen sanoo.

MTT:n nettisivuilla on kyselylomake, jonne voi ilmoittaa vanhoista puutarhakasveista www.mtt.fi/kasvigeenivarat.

Teksti: Emilia Rodriguez
Kuva: Sofia Tuisku

Vastuullisuutta sianlihatuotannossa

Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun grilliteltalla keskusteltiin tänään muun muassa siantuotannosta. Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry on vuodesta 2003 alkaen koonnut sikojen terveysluokitusrekisteriä.

–Käytännössä järjestelmä toimii niin, että eläinlääkäri käy sikatiloilla säännöllisesti, kirjaa ylös tiettyjä asioita ja laittaa ne verkkoon. Näin meillä on online-tietoa sikatilojen tilanteesta, ETT-yhdistyksen toiminnanjohtaja eläinlääkäri Pirjo Kortesniemi kertoo.

Ilmajokelainen sianlihatuottaja Antti Nikkola pitää järjestelmää toimivana.
–Tarkastuskäyntejä ei tehdä poliisimeiningillä. Silloin ollaan väärillä vesillä, jos tarkastuksia pitää kyttäyksenä. Kun eläin voi hyvin, se myös tuottaa paremmin. Meillä käy eläinlääkäri kahden kuukauden välein, jolloin saamme opastusta sikojen entistä parempaan hoitoon.

Kortesniemen mukaan koko sikaketju puhaltaa yhteen hiilen.
–Tämä on auttanut kitkemään joitain eläintauteja kokonaan pois Suomesta.

Vastuullisuuspäällikkö Eeva Juva, toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi ja
 sianlihatuottaja Antti Nikkola korostivat jäljitettävyyden merkitystä sianlihatuotannossa.

Syksyllä sertifioidaan myös sianlihatuotannon laatujärjestelmä, jossa ulkopuolinen taho käy varmistamassa tilojen toimintatavat. Kortesniemen mukaan tällä tavoin parannetaan tuotannon luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä sekä toisaalta löydetään toiminnan kehityskohteita.

Sianlihan jäljitettävyyttä on jo parannettu monin tavoin.
–Esimerkiksi Atrian lihapakkauksista näkee, millä tilalla liha on tuotettu. Tämä parantaa kuluttajan luottamusta ja uskoa siitä, mistä liha on oikeasti peräisin, Atrian vastuullisuuspäällikkö Eeva Juva kertoo.

Sianlihatuottaja Nikkola toivookin, että kuluttajat olisivat kiinnostuneita ruoan alkuperästä.
–Olisi hienoa, jos kuluttaja miettisi kaupassa hetken, mitä elintarvikepakkauksessa lukee, sillä kotimainen ruoka tuo leivän pöytään monelle suomalaiselle.

Teksti: Saara Pietilä
Kuva: Emilia Rodriguez

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kuluttaja on lähiruuan kuningas


Farmarin toisena päivänä Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun grilliteltalla kuultiin Simo Rallin laulujen lisäksi asiaa lähiruuasta. Lähiruoka on paikallista, oman maakunnan alueella tuotettua ruokaa.

Päivän aikana kävi selväksi, että kuluttajan rooli lähiruokaketjussa on tärkeä.
–Kuluttaja on ruokaan liittyen kuningas. Jokapäiväisillä päätöksillä voi vaikuttaa, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio vakuuttaa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen korosti kuluttajan oikeutta tietää ruokansa alkuperästä.
–Myös suurten toimijoiden jäljitettävyyttä kehitetään, Koskinen kertoo.

Sekä Husu-Kallio että Koskinen totesivat, että lähiruokatuottajien lisäksi myös suurempia toimijoita tarvitaan.
–Kuluttajalla tulisi olla vapaus valita, ja siksi myös lähiruokakauppoja tulisi olla pienilläkin paikkakunnilla, Husu-Kallio sanoo.

Silakkayrittäjä Johanna Ala-Mattinen ja kansliapäällikkö
Jaana Husu-Kallio maistelivat kotimaisia silakoita.

Myös MMM:n Luonnonvarat-osastolla pohdittiin lähiruuan merkitystä ja tulevaisuutta.
–Lähiruoka on nyt nosteessa, mutta sen suosiolla myös ratsastetaan väärin. Toimijoiden on otettava vastuu lähiruuan maineesta, MMM:n lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen painottaa.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton toiminnanjohtaja Antti Sahi oli samaa mieltä. Ihmiset ovat luulleet syövänsä lähiruokaa, vaikka suuhun on laitettu jotain aivan muuta kuin lähellä jalostettua ruokaa.
–Lähiruuan alkuperä on pidettävä mielessä. Kuluttajille on kerrottava, mitä se on. Hämäräperäisiä merkintöjä ei saa käyttää.
 
MMM:n viestintäjohtaja Pekka Väisänen haastatteli
lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljasta ja toiminnanjohtaja Antti Sahia. 
Sekä Viljanen että Sahi tunnustavat, että tarvitaan entistä enemmän erilaisia lähiruokatuotteita, koska kuluttajia on erilaisia.
–Tarvitsemme ehdottomasti lisää lähiluomuleipää. Olemme leipäkansaa karppauksen aiheuttamasta villityksestä huolimatta, Viljanen sanoo.

Miksi sitten ihmiset valitsevat lähiruuan mieluummin toisen ruuan sijaan?
–Ihmiset kokevat, että se on aitoa. Siinä on raikkautta Suomen luonnosta, Viljanen kuvailee.

Teksti: Saara Pietilä ja Emilia Rodriguez
Kuva: Emilia Rodriguez ja Aija Rahikainen

Viljelijät kyselivät maatalouspolitiikasta

Jokainen tuoli oli varattuna, kun Euroopan komission maatalouspääosaston johtaja Jerzy Pleva, maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ja kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio astelivat Farmari-näyttelyn avajaistilaisuuteen. Seinäjoen Areenan yleisössä oli keskiviikkona satoja maatalousyrittäjiä ympäri Suomea.

Pääjohtaja Plewa kuunteli ministeri Koskista ja kansliapäällikkö Husu-Kalliota Seinäjoen CAP-tilaisuudessa.
Avajaiset oli omistettu EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta keskustelemiseen ja viljelijät käyttivät tilaisuuden hyväkseen. Kysymyksiä olisi riittänyt varattua aikaa pidemmäksikin, sillä niitä saattoi esittää myös virtuaalisesti tilaisuuden viestiseinälle.

Huoli tulevaisuuden toimeentulosta näkyi kysymyksissä. Plewalta kysyttiin muun muassa Suomen kansallisen 141-tuen jatkosta ja maatalouden tulotason turvaamisesta. Pääjohtaja kertoi auliisti CAP-ratkaisusta ja kertoi yhteistyö suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen kanssa sujuneen hyvin.

- 141-tuen neuvottelut käydään nyt, kun kokonaisratkaisu on saatu tehtyä, Plewa ainoastaan totesi tulossa olevista kansallisen tuen neuvotteluista.

Ministeri Koskinen totesi, että Suomen tavoite on, että 141-tuki jatkuu. Sen eteen tehdään kotimaassa töitä, että komissioon lähtee tarkkaan punnittu ja hyvä esitys kotimaisesta tuesta.

Teksti: Kati Leppälahti
Kuva: Emilia Rodriguez

Koko ketju työhön luomun puolesta

Luomuruoan kulutus kasvaa tulevaisuudessa, eikä luomu ole enää vain viherpiipertäjien juttu, todettiin Farmari-näyttelyn avajaispäivän Luomukeskustelussa.

Kymmenen prosenttia Suomen viljelyspinta-alasta tuottaa luomua. Tavoitteena on saada määrä kaksinkertaistettua vuoteen 2020 mennessä.

– Uskon tähän tavoitteeseen, mutta tekijöitä tarvitaan. Suomalaiset kuluttavat vuosittain vain 13 euroa luomuruokaan, kun esimerkiksi Tanskassa summa on paljon suurempi, kertoo maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.

Jaana Husu-Kallio, Minna Nurro (II oik.), Leena Seppä ja Timo
Erkkilä keskustelivat luomusta Pekka Väisäsen johdolla.
Luomun eteen on kuitenkin tehtävä työtä joka taholla. Viljelijöiltä vaaditaan uuden opettelua, yrityksiltä sitoutumista ja kaupalta vastuuta luomutuotteiden saattamisessa kuluttajille. Lapualaisen luomuviljatilallisen Timo Erkkilän mukaan luomuun kannattaa satsata, vaikka siirtyminen luomutuotantoon vaatii työtä.

– Luomutuotannon kasvu vaatii kaikkien tahojen skarppaamista, Pro Luomu ry:n tiedottaja Minna Nurro painottaa.




Hallituksen luomuohjelma valmistui toukokuussa, ja syksyllä valmistuvassa maatalousohjelmassakin luomu on huomioitu.

- Luomuohjelman toimenpiteitä on jo toteutettu. Seuraavaksi tulisi keskittyä suuriin asioihin, kuten elintarvikehankintojen neuvontaan. Myös kuluttajat tarvitsevat tietoa luomusta ja luomutuotteiden merkintätavoista, kertoo Luomualan kehittämisohjelman parissa työskentelevä maatalousylitarkastaja Leena Seppä.

Teksti: Saara Pietilä 
Kuva: Emilia Rodriguez