keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Yksinkertaistamisen vaikeus - Seminaarissa aiheena EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus

”Byrokratiaa ja monimutkaisuutta ei voida välttää EU-päätöksenteossa. Hallinnollinen taakka ei johdu yksinomaan komissiosta vaan koko EU:n päätöksentekojärjestelmä vaikuttaa siihen”, totesi Euroopan komission maatalouspääosaston uusi varapääjohtaja Joost Korte muutama viikko sitten CAP-seminaarissa. Korte oli kutsuttu Suomeen maa- ja metsätalousministeriön vieraaksi tutustumaan suomalaiseen maatalouteen ja maataloushallintoon sekä keskustelemaan yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta. Matka Suomeen oli hänen ensimmäinen uudessa virassaan.


Valtiosihteeri Risto Artjoki pitää paneelikeskustelua.

Maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen on ollut uudistuksen tavoitteena. Asia ei ole helppo unionissa, johon kuuluu 28 luonnonolosuhteiltaan ja hallinnolliselta kulttuuriltaan erilaista jäsenmaata. Näiden maiden kantoja ja kansalaisten mielipiteitä yritetään sovittaa yhteen EU-koneistossa toimivaksi kokonaisuudeksi. Kompromissit ja poikkeukset monimutkaistavat asioita väkisin.

Parlamenttiko syypää?

Ainoa suorilla vaaleilla valittu EU:n toimielin, parlamentti, on yhä vahvemmin mukana päätöksenteossa ja maatalouspolitiikan uudistuksessa ensi kertaa täysivertaisena lainsäätäjänä. Seminaarissa puhunut professori Jyrki Niemi korostikin, että uudistuksen valmistelu kesti tällä kertaa normaalia pidempään juuri parlamentin takia. Toki on muiste

ttava, että parlamentin mukaanotto lisäsi päätöksenteon demokraattisuutta.

MTK:n puolesta puheenvuoron esittänyt lakimies Marica Twerin suhtautui kriittisemmin maatalouspolitiikan hallinnolliseen taakkaan. Koko yksinkertaistaminen on viljelijöiden mielestä unohdettu. Twerinin mukaan erityisesti komissiossa valmisteilla olevat, niin kutsutut delegoidut säädökset aiheuttavat lisää tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Näiden alempiasteisten säädösten tarkoitus on auttaa politiikan toimeenpanossa ja ne eivät saa mennä CAP:n poliittisen sovun yli.
Varapääjohtaja Korte lupasi, että komissio pohtii vielä tarkkaan delegoituja säädöksiä, jotta esimerkiksi sanktiot olisivat kohtuullisia. Korten mukaan komission valmistelu on loppusuoralla ja säädökset julkaistaan maaliskuun alussa.

Toimeenpano alkamassa

Seminaarin sanoma ei ollut pelkästään synkkä. Varapääjohtaja Korte uskoi maatalouspolitiikan uudistuksen lisäävän sen hyväksyttävyyttä veronmaksajien keskuudessa. Hän muistutti myös, että jäsenmailla on paljon valtaa vaikuttaa politiikan toimeenpanoon niin, että se sopii kunkin maan tarpeisiin. Korten mukaan CAP:n tarkoitus on turvata EU:n maataloussektorin kilpailukyky yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. Vientituistaan ja maailmanmarkkinoita vääristävästä kauppa- ja maatalouspolitiikasta mollattu EU ei myös ole enää mikään silmätikku kansainvälisen kauppajärjestön kokouksissa.
Seminaarin puhujat yhteiskuvassa.


Tilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt maa- ja metsätalousministeriön maatalousneuvos Kari Valonen totesi, että suomalaisen maataloushallinnon tavoitteena on pitää politiikan uudistuksen hallinnollinen taakka kurissa. CAP:n tavoitteet Suomessa ovat vastaisuudessakin monimuotoisen maataloustuotannon ylläpitäminen koko maassa, maaseutualueiden elinvoimaisuuden takaaminen sekä ympäristön suojelu ja kestävä käyttö. Toimeenpanon valmistelu on jo hyvässä vauhdissa, jotta ensi vuoden alussa kaikki on valmiina.

Teksti ja kuvat:
Sanna-Helena Rantala, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö

maanantai 24. helmikuuta 2014

Saksasta oppia kokonaisvaltaisen luomutilan toimista

Luonnonmukainen tuotantotapa eli kotoisasti luomu on kestävä tapa toimia. Luomutuotannon periaatteisiin kuuluvat ravinteiden talteenotto ja niiden kierrättäminen. Ihannetapauksessa maatilalla on kotieläimiä, joiden lanta lannoittaa ja parantaa maata. Jos eläimiä ei ole, viljellään typpeä ilmasta kerääviä kasveja kuten apilaa sekä hernettä, papuja ja muita palkokasveja. Tärkeintä on hoitaa maata – silloin myös kasvit, eläimet ja ihminen voivat hyvin.

Osallistuin luomuopintomatkalle Saksaan 9.–14.2.2014. Yksi käyntikohteista oli Münchenin lähellä sijaitseva Braunin maatila. Tilalla on peltoa vain 56 hehtaaria eikä pinta-alaa aiota laajentaa. Tärkeintä on keskittyä tuotteiden laatuun. Tämän luomutilan toiminnasta kannattaisi meidänkin täällä Suomessa ottaa mallia.
Tilan juustovalikoima on suuri ja hinnat edulliset.
Lihaa ja juustoja luomusti
Braunin tilalla on yli kaksikymmentä lypsylehmää sekä lisäksi nuorta karjaa ja sikoja. Eläimet saavat ulkoilla ympäri vuoden. Karjalle ei syötetä väkirehua vaan märehtijöille lajinmukaista nurmirehua. Heinä kuivataan kuivurissa aurinkopaneelien tuottamalla lämmöllä. Nurmisiementen lisäksi peltoon kylvetään monenlaisia yrttejä, jotta rehusta olisi monipuolisempaa. Nurmiseoksessa on neljätoista erilaista kasvilajia.

Heinäruokinta on hyvä lehmien terveydelle ja sillä tuotetaan laadukasta maitoa oman tilan juustolaan. Maidon omega-3-rasvahappopitoisuus on Braunin tilalla 2,12 prosenttia kun se tavanomaisilla tiloilla on 0,4 prosenttia.

Lehmät tuottavat keskimäärin 6 000 – 6 800 kg maitoa vuodessa. Lehmät poikivat keskimäärin kahdeksan kertaa. Kun lehmien keski-ikä nousee vuodella, niiden tuottama metaani vähenee kahdellakymmenellä prosentilla. Myös tanniinipitoinen rehu vähentää tämän ilmastokaasun tuotantoa.

Liha on herkullista ja marmoroitunutta. Siat sopivat tilan tuotantoon, sillä ne syövät juuston tuotannossa syntyvän heran. Eläimet teurastetaan kymmenen kilometrin päässä olevassa pienteurastamossa. Naudan liha myydään suoraan tilalta tai käytetään tyttären luomuravintolassa. Sianlihasta valmistetaan makkaroita.
Siat haluavat tonkia, ja samalla ne tekevät hyödyllistä työtä möyhentämällä kompostia.

Bioenergiaa oman tilan tarpeisiin
Tilalla on voimalaitos, jossa kaasutetaan puuta. Laitoksesta saatavaa puuhiiltä käytetään kuivikkeiden seassa, jossa se sitoo ammoniakkia ja vähentää hajuhaittaa. Kompostissa oleva puuhiili vähentää nitraatin huuhtoutumista ja parantaa pellon viljavuutta.

Suuri humuspitoisuus parantaa maan vesitaloutta ja ruokkii kastematoja. Kastemadot ovat hyödyllisiä: 600 matoa neliömetrillä tuottaa 80 000 tonnia madonlantaa. Siinä lantamäärässä on kaksinkertaisesti se määrä typpeä, joka tavanomaisessa tuotannossa levitetään pellolle kemiallisissa lannoitteissa.

Josef-isäntä vaalii kompostia, jonka oleellinen osa on puuhiili.
Isäntä Josef istuttelee bioenergiaksi käytettäviä puurivistöjä. Poppeleista, pajuista ja lepistä koostuva sekametsä tuottaa kaksinkertaisesti sen energiamäärän kuin Saksassa yleisesti bioenergiaksi viljeltävä maissi. Energian lisäksi puut haihduttavat maasta vettä, mikä alentaa lämpötilaa. Se taas auttaa viljelyksiä ilmaston lämmetessä. Puurivistöt ovat myös hyvä tuulensuoja. 

Luonnon toimintoja matkimalla maatilasta saa järkevästi toimivan ja taloudellisesti tuottavan. Olin erittäin vaikuttunut isäntäväen, Irenen ja Josefin, paneutumisesta luonnonmukaiseen tuotantotapaan. Erityisen upeaa oli se, miten eri asiat on saatu palvelemaan tilakokonaisuutta. Isäntäparin ja luomutilausravintolaa pitävän tyttären aito innostus luomuun toi itsellekin paljon uusia ajatuksia.

Teksti ja kuvat: Leena Seppä, maatalousylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö

perjantai 21. helmikuuta 2014

Keskustelua suomalaisesta ruoasta

Keskustelu kotimaisesta elintarviketuotannosta ja sen tulevaisuudesta jatkuu vilkkaana. Keskiviikkona 19. helmikuuta eduskunnan kansalaisinfossa järjestettiin ruokapoliittinen väittelyiltapäivä, jossa keskustelivat kansanedustajat Jörn Donner ja Anne Kalmari.

Keskustelussa Jörn Donner mainitsi hänestä olevan ”herttaisen yhdentekevää” mistä ruoka tulee. Koko Euroopan maatalouspolitiikka on Donnerin mielestä epätervettä, koska maataloustukien osuus budjetista on epäonnistunut. Tukea kohdennetaan vääriin ja huonosti tuottaviin maatalousalueisiin, kuten esimerkiksi Utsjoen maidontuotantoon.

Anne Kalmari kertoi rakastavansa suomalaista ruokaa ja taistelevansa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Hänestä on huolestuttavaa, että maahamme tuodaan elintarvikkeita 4,5 miljardin edestä, kun niitä viedään vain 1,5 miljardin edestä. Tuontiruoan osuus on kasvanut liian suureksi. Tukipolitiikka on kansallisesti välttämätöntä, jotta koko Suomi voidaan asuttaa. 

Maaseudun omavaraisuus ja palvelut tärkeitä

Keskustelussa Donner korosti Suomen myöhäistä kaupungistumista, jota seurasi perinteisen agraarikulttuurin säilyminen. Naapurimaassa Ruotsissa viljely pohjoisilla alueilla lopetettiin jo ennen EU-jäsenyyttä. Etelä-Euroopassa viljely on ilmastollisista tekijöistä johtuen kannattavampaa. Kalmari puolusti maaseudun kohtuullisen palvelutason säilymistä. Omavaraisuutta ja kohtuullista huoltovarmuuden omavaraisuutta on hänen mielestään lisättävä. Elintarvikeketjun hinnan määräytyminen ei ole oikeudenmukaista, mikäli ruisleivän hinnasta tuottajalle jäävä osuus on vain neljä prosenttia.

Väittelijöiden mielestä kaupan hinnanmuodostukseen on puututtava oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Donner mainitsi, että ennen pitkää olemme tilanteessa, jossa valtion talousjärjestelmään tarvitaan uusia säästökohteita. Kalmarin mielestä kainuulaisella on oltava oikeus samoihin palveluihin kuin pääkaupunkiseudulla asuvalla.

Panostusta tuotteiden laatuun ja tasapuolisempaan hintaan

Keskustelu sujui hyvässä hengessä ja väittelijät puolustivat omia näkökantojaan. Keskustelua oli mielenkiintoista seurata ja kuuntelija sai hyvän kokonaiskuvan elintarvikepolitiikan tilanteesta. Omavaraisuus on tärkeä asia ja uskon, että tulevaisuuden kilpailukykyämme elintarvikemarkkinoilla voidaan parantaa panostamalla entistä enemmän tuotteiden laatuun. Lisäksi elintarvikeketjun hinnanmuodostuksen tulisi olla tasapuolisempaa tuottajien, jalostajien ja kauppiaiden välillä.

Teksti: Jari Yli-Heikkilä 
Kirjoittaja on maatalouspolitiikan opiskelija, joka tekee erikoisharjoitteluaan maa- ja metsätalousministeriön markkinayksikössä.
Kuva: Eduskunnan kuva-arkisto

torstai 20. helmikuuta 2014

Kulutuskritiittisyyttä ja kestäviä ruokavalintoja

Nykyinen talouden ja kulutuksen kasvu tuhoaa ympäristöä ja uhkaa luonnonvaroja. Miten päästään siihen, että kestävät ruokavalinnat olisivat pian jokaiselle arkinen itsestäänselvyys? Koostuuko kouluruoka lähitulevaisuudessa täysin kestävistä raaka-aineista? Kestäviin ostopäätöksiin tarvitaan paitsi poliittisia ohjauskeinoja myös jatkuvan kulutuksen kyseenalaistamista sekä jokaisesta itsestä lähtevää motivaatiota.

Hyvinvoipa-hankkeen loppuseminaarissa tarkasteltiin kestävän kehityksen periaatteiden onnistumista suomalaisessa ruoka- ja liikuntapolitiikassa sekä sosiaali- ja terveyspolitiikassa Helsingin Säätytalolla 7. helmikuuta. Seminaarissa pohdittiin myös, millaisin keinoin eri toimijat voisivat tuoda kestävän kehityksen osaksi arkisia valintoja ja elintapoja.

Hyvin toimeentulevilla suuremmat ympäristövaikutukset

Hanke määrittelee kestävyyden ihmistoiminnan sopeutumiseksi luonnon asettamiin reunaehtoihin ja niin ikään luonnon sopeutumisen ihmisen toimintaan. Kuluttajien mielissä kestävät valinnat rajoittuvat usein vain jätteiden lajitteluun ja määrään, kun tosiasiassa valinnat ulottuvat paljon laajemmalle ja koskettavat monia arkisia ostopäätöksiä.

Hanke selvitti kotien ruokakorivertailussa eri väestöryhmien ruoan kulutuksen vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksista selvisi, että hyvin toimeentulevien terveys on yleisesti pienituloisempia parempaa, mutta he valitsevat huomattavasti ympäristövaikutukseltaan suurempia elintarvikkeita koreihinsa. He myös ostavat enemmän elintarvikkeita ja siten heittävät suurempia määriä ruokaa roskiin. Hyvin toimeentulevien ruoankäytön ympäristövaikutukset ovat jopa 30–50 prosenttia alimpaa tuloluokkaa suuremmat.

Vastuu ei ole pelkästään kuluttajan harteilla. Tutkimuksen mukaan kuluttajille on tarjolla runsaasti tietoa kestävistä valinnoista, mutta sitä käytetään valikoivasti. Pelkkä informaatio ei riitä, vaan kestävää kehitystä ohjaamaan tarvitaan poliittista ohjausta, kuten vahvoja suosituksia, lakeja, julkisten tilojen muuttamista sekä kestävien tuotteiden ja palveluiden näkyvyyden parantamista. Poliittisten ohjauskeinojen kautta kestävät valinnat voisivat tulevaisuudessa olla helpoin, halvin ja terveellisin vaihtoehto jokaiselle.

Ostospäätösten ohjailun keinoja – auttaako verotus?

Voisiko kuluttajaa ohjata poimimaan ostoskoriinsa kasviksia ja juureksia tai ylipäätään kestävää kehitystä tukevia elintarvikkeita niiden hintaa alentamalla? Niin sanotulla haittaverotuksella on Suomessa pyritty vähentämään esimerkiksi tupakointia. Haittaverosta huolimatta tupakoivien määrä ei kuitenkaan laskenut merkittävästi vuosikymmenten aikana. Vasta hallinnolliset muutokset, esimerkiksi lait sen suhteen, missä saa polttaa ja miten näkyvästi tupakkatuotteita saa pitää esillä, saivat aikaan muutoksia.

Seminaarin keskustelijoiden mukaan kuluttaja orientoituu elintarvikkeisiin usein pakkausten kautta ja ostaa hyvin vähän käsittelemättömiä raaka-aineita. Kauppareissulla kuluttaja voitaisiin altistaa kasviksille useammin kuin kerran ostosreissunsa yhteydessä ja saada hänet poimimaan niitä koriinsa yhä enemmän.

Käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia on vaikea mitata lyhyellä aikavälillä ja haittaverotuksen vaikutusten ja hyödyn toteennäyttäminen on hankalaa. Valmista toimivaa mallia ei ole olemassa, eikä onnistuneesta terveellisten elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamisesta löydy esimerkkiä. Vaikka epäterveellisiin ruokailutottumuksiin voitaisiin vaikuttaa, on vaikea tietää, mitä kuluttaja nappaa hyllyltä vähentämänsä tuotteen tilalle.

Kestävät ruokavalinnat kansallisissa ravitsemussuosituksissa

Kestävät valinnat ilmestyivät politiikkaan terveyden rinnalle vasta 2010-luvulla. Kestävä kehitys otettiin ensimmäistä kertaa historiassa huomioon myös tammikuussa julkistuissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Niin ikään maa- ja metsätalousministeriö pyrkii osaltaan vahvistamaan lähi- ja luomuruoan asemaa Suomessa.

Uudet ravitsemussuositukset koostuvat kestävää kehitystä tukevasta ruokavaliosta. Ne suosittelevat vihannesten, juuresten, perunan, marjojen ja hedelmien sekä viljavalmisteiden lisäämistä ruokavalioon. Tämä vähentää ilmastokuormitusta ja rehevöitymistä.

Seminaari pohti julkisen aterian merkitystä poliittisessa ohjauksessa. Suomen 12-vuotinen maksuton kouluruokailujärjestelmä on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kouluruoan laatuun ja kestävää kehitystä tukeviin raaka-aineisiin kannattaa panostaa, sillä lasten ja nuorten kulutuskäyttäytyminen muotoutuu varhain. Kouluihin toivottiin keskustelussa myös ruokakulttuurin opetuksen lisäämistä, esimerkiksi opetusta siitä, mitä Suomessa ja muualla tuotetaan ja millaiset paitsi terveydelliset, myös ekologiset seuraukset tietyn elintarvikkeen ostamisesta ja syömisestä seuraa.

Niin ikään lounassetelit tuovat mahdollisuuksia poliittiselle ohjailulle. Olisiko mahdollista siirtyä malliin, jossa lounasseteleillä tuettaisiin ainoastaan kestävän kehityksen mukaisia aterioita? Kannustaisiko tämä yhä useampia ravintoloita kohti kestävää kehitystä?

Kansalaiskasvatuksesta kulutuskriittisyyteen

Maa- ja metsätalous-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeino-, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen, Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ja kahdeksan tutkijan yhteisvoimin toteutettu hanke painottaa kestävän kehityksen kohderyhmien tarpeisiin mukautettua viestintää, joka huomioi eri väestöryhmien erityistarpeet. Koska ketään ei voi pakottaa muuttamaan omia elintapojaan, tarvitaan yhä laajempaa keskinäistä yhteistyötä, vuorovaikutusta ja interkulttuurista vuoropuhelua. Hyvinvoipa-hanke on ottanut askeleen eteenpäin, sillä nyt eri hallinnonalat ovat lähteneet ratkaisemaan ongelmaa yhdessä. Turvaamme ympäristön ekosysteemit nimenomaan ihmisten keskinäisillä neuvotteluilla.

Niin ikään tarvitsemme laajempaan kulutuskriittisyyteen rohkaisevaa kansalaiskasvatusta, sillä nykyinen kuluttajuuskasvatus tähtää menekinedistämiseen, eikä kyseenalaista kaikkien tuotteiden ja jatkuvan kulutuksen tarpeellisuutta. Julkisen mielipidekeskustelun herättäminen on sekin tärkeää. Kestävää kehitystä tukevaa informaatiota on jo kaikkien saatavilla. Nyt meistä jokainen tarvitsee enää tunteen siitä, että muutos on välttämätön.

HYVINVOIPA-seminaarin esitykset. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Teksti: Mari Keski-Nisula
Kuva: MMM kuva-arkisto/Antero Aaltonen

perjantai 14. helmikuuta 2014

Muuntogeenisen 1507-maissin viljelyhakemus palautui komission päätettäväksi

Muuntogeenisen 1507-maissin viljelyluvan käsittely EU:ssa on ollut mutkikas ja eripurainen prosessi. Suomi ja useat muut jäsenmaat toivoivat tällä viikolla, että seuraavaksi jatketaan kansalliset GM-viljelykiellot mahdollistavan ehdotuksen käsittelyä.

EU-tuomioistuin antoi komissiolle syyskuussa 2013 langettavan päätöksen viivyttelystä 1507 -maissia koskevan viljelyhakemuksen käsittelyssä. Niinpä komissio antoi viime joulukuussa neuvostolle päätösehdotuksen sallia muuntogeenisen maissin 1507 viljely EU:n alueella. Esitys pohjasi vuosien takaiseen ehdotuksen, jota oli käsitelty tuloksetta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. 
Kolmen kuukauden määräaika ehdotuksen käsittelylle neuvostossa päättyi viime keskiviikkona. Ellei neuvosto määräenemmistöllä vastustaisi komission ehdotusta, voisi komissio saattaa päätöksen voimaan esityksensä mukaisesti.

Maissin 1507 päätösehdotusta käsiteltiin EU:n yleisten asioiden neuvostossa viime tiistaina. Ehdotuksesta käytiin vilkas keskustelu. Yleisten asioiden neuvosto ei kuitenkaan äänestänyt ehdotuksesta, joskin puheenjohtaja kartoitti jäsenvaltioiden kannat esitettyjen puheenvuorojen yhteydessä. Suomea kokouksessa edusti Eurooppaministeri Alexander Stubb.

Koska neuvosto ei antanut ehdotuksesta lausuntoa, palautui se komissiolle päätettäväksi.

Suomen kanta perustuu lakiin ja riskinarviointiin

Jäsenvaltioiden suhtautuminen päätösehdotukseen oli suurelta osin kielteistä ja yleisemmin syyksi esitettiin poliittisia syitä ja Euroopan parlamentin vaalien läheisyyttä. Suomi kuitenkin kannatti muutaman muun jäsenvaltion kanssa ehdotusta. Suomen kannan muodostaminen tehdään aina tapauskohtaisesti ja se perustuu kahteen perusasiaan – olemassa olevan lainsäädännön kunnioittamiseen sekä tieteelliseen riskinarviointiin.

Riskinarvioinnista vastaava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on antanut kaikkiaan kuusi myönteistä lausuntoa maissista 1507 todeten maissin olevan ihmisille, eläimille ja ympäristölle yhtä turvallinen kuin perinteinen maissi. Päätösehdotuksessa oli huomioitu lainsäädännön edellyttämät muut seikat, kuten seuranta- ja raportointivelvollisuus sekä asianmukaiset riskinhallintatoimet tahattoman leviämisen estämiseksi. Lupa on voimassa kymmenen vuotta kerrallaan. Kyseiselle maissille ei siis ole viljelylupaa EU:ssa, mutta sitä on luvallista tuoda EU:n alueelle prosessoitavaksi sekä käytettäväksi elintarvikkeena ja rehuna.

Kansallisia GM-viljelykieltoja toivotaan käsittelyyn

Yleisten asioiden neuvostossa käytetyissä puheenvuoroissa nousi esille jäsenvaltioiden toive jatkaa keskusteluja kaksi vuotta avoimena olleesta komission ehdotuksesta kansallisten viljelykieltojen mahdollistamiseksi. Ehdotus koskee direktiivin 2001/18/EY muuttamista niin, että jäsenvaltioille annettaisiin entistä enemmän mahdollisuuksia rajoittaa tai kieltää muuntogeenisten kasvien viljely alueellaan. 

Suomi on suhtautunut myönteisesti ehdotukseen ja esitti yleisten asioiden neuvostossa sen käsittelyn jatkamista mitä pikimmin.

Teksti: Leena Mannonen, kaupallinen neuvos
Kuva: Kati Leppälahti

Linkkejä:Kansalaisille suunnattu yhteenveto komission viljelyvapausehdotuksesta (englanniksi) http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/docs/gmo_cultivation_citizen_sum_en.pdf
Komission geenitekniikkaa käsittelevä sivusto http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/index_en.htm

Raakamaito riskituote ja terveyshypetyksen kohde

Suomessa maidolla on perinteisesti ollut vahva ruokajuoman asema. Raakamaito puhuttaa puolesta ja vastaan valveutuneita ja terveelliseen ruokavalioon pyrkiviä suomalaisia. Vuoden alusta voimaan tulleen asetuksen mukaan raakamaitoa voi myydä suoraan tiloilta entistä enemmän, mutta sen riskeistä on myös informoitava entistä paremmin.

Luomu- ja lähiruoan sekä super- ja rawfoodin kaltaisten elintarvikkeiden kysyntä sekä elintarvikkeiden alkuperään liittyvän tiedon tarve on kasvanut. Myös käsittelemättömän maidon terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat askarruttavat kuluttajia.

Maa- ja metsätalousministeriö on vastannut kuluttajien toiveisiin raakamaidon myymisen helpottamiseksi muuttamalla lainsäädäntöä ja lisäämällä kuluttajien turvallisuutta. Vuoden alusta voimaan tulleen asetuksen mukaan raakamaitoa saa nyt myydä suoraan tiloilta nykyistä enemmän ilman tilan laitoshyväksyntää. Samalla myyjän on informoitava ostajaa entistä paremmin.

Terveyttä edistäviä aineosia vai turhaa riskinottoa?

Kaupan kylmäkaapista käteen tarttuva purkkimaito on yleensä homogenisoitua ja kuumennuskäsiteltyä, eli pastöroitua raakamaitoa. Kuumennuskäsittelystä riippuen pääosa maidon mikro-organismeista tuhoutuu, entsyymit muuttuvat tehottomiksi ja se saa maidossa aikaan kemiallisia muutoksia. Käsittely tuhoaa kaikki tautia aiheuttavat mikro-organismit. (Evira 2012)

Käsittelemättömän maidon, eli raakamaidon, jota myös tinkimaidoksi ja tilamaidoksi kutsutaan, puolustajien mielestä lämpökäsittely hävittää raakamaidon mahdolliset terveysvaikutteiset ja harmittomat entsyymit. Monet laktoosi-intolerantit kertovat niin ikään saavansa raakamaidosta meijerikäsiteltyä maitoa vähemmän oireita. Suurin syy raakamaidon käyttöön on Eviran kyselyn mukaan kuitenkin sen maku.

Belgialainen tutkijaryhmä julkaisi viime vuonna kansainvälisessä tieteellisessä Food Control -lehdessä raportin Raw or heated cow milk consumption: Review of risks and benefits raakamaidon mahdollisista riskeistä ja hyödyistä (EUFIC 2013). Raportin mukaan maidon mikrobit tuhoava lämpökäsittely ei tutkitusti muuta raakamaidon ravintoarvoja, eikä vaikuta laktoosi-intoleranssin oireisiin. Sen sijaan raportti painottaa raakamaidon olevan mikrobiologiansa vuoksi riskituote.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan tärkeimmät suomalaisen raakamaidon elintarviketurvallisuusriskit ovat EHEC-, Listeria monocytogenes-, salmonella- ja kampylobakteerit, jotka voivat aiheuttaa vakavia sairauksia ja jälkitauteja. Bakteerit ovat vaarallisia etenkin riskiryhmille, eli pikkulapsille, vanhuksille, raskaana oleville ja henkilöille, joilla on jokin vakava perussairaus. Riskiryhmään kuuluville ei suositella raakamaidon nauttimista lämpökäsittelemättömänä. Suomessa on raportoitu vuosina 1997–2012 yhteensä kymmenen raakamaidosta tai sen tuotteesta saatua epidemiaa. Viimeisin epidemia on kahden vuoden takaa, kun viisi lasta sairastui vakavasti saatuaan EHEC-tartunnan (Evira 2014).

Kuluttajaa on informoitava kirjallisesti

Raakamaidon myymiseen liittyvää byrokratiaa on pyritty vähentämään ja toimijoiden ehtoja on yhtenäistetty. Raakamaitoa on voinut myydä vuoden alusta alkaen enintään 2500 kiloa vuodessa suoraan tilalta kuluttajalle osana alkutuotantoa, ilman laitoshyväksynnän hakemista. Suurempien raakamaitomäärien myyntiin tarvitaan ilmoitus elintarvikehuoneistosta. Raakamaitoa voi periaatteessa myös myydä tilan ulkopuolella, esimerkiksi kaupassa, mutta silloin se täytyy käsitellä hyväksytyssä laitoksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa maidon pakkaamista.

– Tilalta lähtenyt raakamaito muuttuu alkutuotteesta elintarvikkeeksi, jota koskevat EU:n lainsäädännön mukaiset lopputuotteen elintarviketurvallisuusvaatimukset, kertoo MMM:n elintarviketurvallisuusjohtaja Veli-Mikko Niemi.

Vaikka raakamaitoa olisikin käsitelty oikein tuotantopaikassa, sitä tulisi säilyttää oikeissa oloissa myös kotona. Raakamaidon säilytyslämpötila on korkeintaan+ 6 °C astetta, huoneenlämmössä maito säilyy enintään kaksi tuntia. Raakamaidon myyjän on uuden asetuksen mukaan huolehdittava elintarviketurvallisuudesta ja kuluttajan informoinnista antamalla ostajalle kirjallisesti tietoa maidon säilytyslämpötilasta ja -ajasta. Tiedoissa tulee käydä myös ilmi, että raakamaitoa ei saa antaa riskiryhmille.

Suomalaisten geenivirhe maidonjuonnin evoluution tulos

Ihminen on ainoa nisäkäs, joka juo vielä aikuisenakin maitoa. Suomalaiset ovat siinä mielessä onnekkaita, että vaikka suurin osa maailman ihmisistä on laktoosi-intorelantteja, on suurimmalla osalla suomalaisista evoluution seurauksena kehittynyt DNA-mutaatio, jonka ansioista he sietävät aikuisenakin maitotuotteita (Enattah ym. 2002).

Suomalainen juo keskimäärin noin 130 litraa maitoa vuodessa. Viimeisten 60 vuoden aikana maidon kulutus on kuitenkin vähentynyt (Tike/Maataloustilastot 2012). Luomu on löytänyt tiensä vähitellen myös kauppojen maitohyllyihin. Mahdollisimman luonnonmukaista maitoa havittelevan kannattaa kuitenkin kysellä luomuraakamaidon perään, sillä raakamaito ei automaattisesti tarkoita sitä, että se olisi luonnonmukaisesti tuotettua.

Eviran tutkimuksen (2012) mukaan on selvää, että meijerikäsittely muuttaa maidon koostumusta ja ominaisuuksia niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Koska kaikkia maidon pienimpiä aineosia ei kuitenkaan ole vielä tunnistettu, ei voida sanoa vielä tarkkaan mitä kaikkea lämpökäsittelyn aikana maidossa oikein tapahtuu.

”Kaiken kaikkiaan raakamaidon käyttöön liittyy hyötyjä, joiden vuoksi raakamaitoa voisi suositella käsitellyn maidon sijaan juotavaksi. Valitettavasti kolikon kääntöpuolella on raakamaidon mikrobiologinen vaara.”

Halutessaan kukin voi kokeilla itse, vaikuttaako raakamaito olotilaan erilailla, pitäen kuitenkin mielessään raakamaidon riskit. Tarvittaessa on hyvä jutella oman lääkärin kanssa.

Terveelliseen ruokavalioon pyrkivän kannattaa ottaa huomioon uudet, kansalliset ravitsemussuositukset. Ne kehottavat käyttämään rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita, sillä maidon luontaisesta rasvasta suurin osa on tyydyttynyttä rasvaa. Raakamaitoon ei myöskään lisätä välttämätöntä D-vitamiinia, toisin kuin moniin meijerimaitoihin.

On hyvä, että kuluttajien toiveita kuunnellaan ja niihin vastataan. Raakamaidon myyntirajoituksissa on kyse tasapainoilusta yksilön suojelun ja vapauden välillä. Toivottavasti raakamaidon haitoista ja hyödyistä saadaan lähitulevaisuudessa yhä tarkempaa tutkimustietoa. Kuluttajat kuitenkin viime kädessä päättävät, mitä kaupan hyllyltä löytyy.

Raakamaidon uudet säännökset. Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 27.9.2013
Usein kysyttyä raakamaidosta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.


Teksti: Mari Keski-Nisula
Kuva: MMM kuva-arkisto
  
Lähteet:

Enattah, N. S., Sahi T., Savilahti E., Terwilliger J. D., Peltonen L. & Järvelä I. (2002). Identification of a variant associated with adult-type hypolactasia. Nature Genetics 30: 233-237. Viitattu 7.2.2014. http://www.nature.com/ng/journal/v30/n2/abs/ng826.html
European Food Information Council EUFIC (2013). Consumption of raw poses a realistic and unnecessary health threat. Viitattu 5.2.2014. http://www.eufic.org/page/en/show/latest-science-news/page/LS/fftid/Consumption_raw_milk_realistic_unnecessary_health_threat/
Maataloustilastot (2013). Ravintotase. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot. Viitattu 2.2.2014. http://www.maataloustilastot.fi/tilasto/14
Suomessa tuotetun raakamaidon biologiset vaarat (2012). Eviran tutkimuksia 4/2012. Viitattu 3.2.2014. www.evira.fi/files/products/1365138090423_tutkimus_4_2012_web_raakamaito_korjattu_040413.pdf

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vaikuttavia keinoja maatalouden ympäristönsuojeluun


TEHO Plus - Maatalouden vesiensuojelun tehostaminen -hanke jatkoi TEHO-hankkeen aloittaamaa työtä. Hankkeen toiminnan painopistealueena on ollut ympäristöneuvonnan kehittäminen, materiaalin tuottaminen ympäristöneuvontaa varten, tilatason kokeilutoiminta ja vedenlaadun seurannan kehittäminen.

Maatalouden ravinnekuormitukseen vaikuttaa moni tekijä. Tiloilla voidaan tehdä erilaisia toimenpiteitä ravinnekuormituksen vähentämiseksi, mutta myös sää ja sateet vaikuttavat paljon. Suurin osa maatalouden ravinnekuormituksesta syntyy kasvukauden ulkopuolella ja näiden sateiden on ennustettu tulevaisuudessa lisääntyvän entisestään. Ravinteet tulee saada pysymään pellolla, mikä on sekä viljelijän että ympäristön etu.

Maataloudessa tulisi lisätä kasvukauden ulkopuolista kasvipeitteisyyttä, ehkäistä eroosiota ja rakentaa ojiin tulvatasanteita, jotta valumavesien virtaaminen hidastuu. Tärkeintä on kuitenkin löytää tilan tuotantosuunnan, sijainnin ja vaikutuksen kannalta merkittävät ravinnepäästöjä ehkäisevät ja luonnon monimuotoisuutta lisäävät toimenpiteet. Tämä tapahtuu parhaiten tilakohtaisella ympäristöneuvonnalla.

Ympäristöneuvontaa käytännössä

TEHO Plus -hanke on kokeillut ja kehittänyt ympäristöneuvontaa yhteistyötilojensa kanssa. Tuloksena on tehty ympäristöneuvonnan malli ja materiaaleja ympäristöneuvontakäyntiä varten. Malli pitää sisällään ympäristöneuvojan kartoittavan käynnin ja tilan kanssa yhteistyössä mietityn palautteen sekä toi-mintaehdotuksia. Jos tilalta löytyy tarvetta jonkun osa-alueen tarkempaan neuvontaan, sen alan neuvoja tekee tilalle syventävän neuvontakäynnin. Malliin kuuluu myös seurantakäynti noin 3-5 vuoden päästä kartoittavasta käynnistä, jolloin katsotaan, miten toimenpiteitä on toteutettu ja mitkä ovat käytännön kokemukset. Samalla voidaan asettaa uusia tavoitteita ja kehittää toimintaa entisestään. 

TEHO Plus -hanke on tuottanut kaikille ilmaista materiaalia maatilojen ympäristönsuojelun avuksi

Hankkeen nettisivuilta voi ladata kartoittavan ympäristötestin, jonka viljelijä voi täyttää muutamassa minuutissa. Se antaa tulokseksi viisi tärkeintä kehityskohtaa tilan toiminnassa. Ympäristötestin tukena toimii Maatilan ympäristökäsikirja, josta voi lukea tarkemmin eri teemoista ja testin antamista toimenpide-ehdotuksista. Käsikirjaan on koottu yksinkertaisia käytännön vinkkejä ympäristön ja tilan toiminnan kehittämiseksi. Hankkeen sivuilta löytyy myös yksinkertaisia laskureita, joilla ympäristöteemoja voi havainnollistaa myös taloudellisesta näkökulmasta. Myös muita aiheeseen liittyviä oppaita on saatavilla hankkeen nettisivuilta.

Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta: www.ymparisto.fi/tehoplus

TEHO Plus -hanke, Aino Launto-Tiuttu
aino.launto-tiuttu(at)ely-keskus.fi   
 
Kuva: MMM:n kuva-arkisto

Lisäksi Vesa Harjunmaata haastateltiin vuonna 2012 hankkeen viljelijähaastattelu – verkostoon, jonka tarkoituksena on esitellä hyviä käytäntöjä maatiloilla. Haastattelun teemana oli Kaistin tilan energiasuunnitelma ja energiansäästöön tähtäävät toimenpiteet. Kaikki viljelijähaastattelut löytyvät TEHO Plus -hankkeen nettisivuilta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/TEHO_Plus/Viljelijahaastattelut