Nykyinen talouden ja
kulutuksen kasvu tuhoaa ympäristöä ja uhkaa luonnonvaroja. Miten päästään
siihen, että kestävät ruokavalinnat olisivat pian jokaiselle arkinen itsestäänselvyys?
Koostuuko kouluruoka lähitulevaisuudessa täysin kestävistä raaka-aineista? Kestäviin ostopäätöksiin tarvitaan paitsi poliittisia ohjauskeinoja myös
jatkuvan kulutuksen kyseenalaistamista sekä jokaisesta itsestä lähtevää
motivaatiota.
Hyvinvoipa-hankkeen loppuseminaarissa tarkasteltiin kestävän
kehityksen periaatteiden onnistumista suomalaisessa ruoka- ja
liikuntapolitiikassa sekä sosiaali- ja terveyspolitiikassa Helsingin
Säätytalolla 7. helmikuuta. Seminaarissa pohdittiin myös, millaisin keinoin eri
toimijat voisivat tuoda kestävän kehityksen osaksi arkisia valintoja ja
elintapoja.
Hyvin toimeentulevilla
suuremmat ympäristövaikutukset
Hanke määrittelee kestävyyden ihmistoiminnan
sopeutumiseksi luonnon asettamiin reunaehtoihin ja niin ikään luonnon
sopeutumisen ihmisen toimintaan. Kuluttajien mielissä kestävät valinnat
rajoittuvat usein vain jätteiden lajitteluun ja määrään, kun tosiasiassa
valinnat ulottuvat paljon laajemmalle ja koskettavat monia arkisia ostopäätöksiä.
Hanke selvitti kotien ruokakorivertailussa
eri väestöryhmien
ruoan kulutuksen vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksista
selvisi, että hyvin toimeentulevien terveys on yleisesti pienituloisempia
parempaa, mutta he valitsevat
huomattavasti ympäristövaikutukseltaan suurempia elintarvikkeita koreihinsa. He
myös ostavat enemmän elintarvikkeita ja siten heittävät suurempia määriä
ruokaa roskiin. Hyvin toimeentulevien ruoankäytön
ympäristövaikutukset ovat jopa 30–50 prosenttia alimpaa tuloluokkaa suuremmat.
Vastuu ei ole pelkästään kuluttajan harteilla. Tutkimuksen mukaan kuluttajille on tarjolla runsaasti
tietoa kestävistä valinnoista, mutta sitä käytetään valikoivasti. Pelkkä informaatio ei
riitä, vaan kestävää kehitystä ohjaamaan tarvitaan poliittista ohjausta, kuten
vahvoja suosituksia, lakeja, julkisten tilojen muuttamista sekä kestävien
tuotteiden ja palveluiden näkyvyyden
parantamista. Poliittisten ohjauskeinojen kautta kestävät valinnat voisivat
tulevaisuudessa olla helpoin, halvin ja terveellisin vaihtoehto jokaiselle.
Ostospäätösten ohjailun
keinoja – auttaako verotus?
Voisiko kuluttajaa ohjata poimimaan ostoskoriinsa kasviksia
ja juureksia tai ylipäätään kestävää kehitystä tukevia elintarvikkeita niiden hintaa
alentamalla? Niin sanotulla haittaverotuksella on Suomessa pyritty vähentämään esimerkiksi
tupakointia. Haittaverosta huolimatta tupakoivien määrä ei kuitenkaan laskenut
merkittävästi vuosikymmenten aikana. Vasta hallinnolliset muutokset, esimerkiksi
lait sen suhteen, missä saa polttaa ja miten näkyvästi tupakkatuotteita saa pitää esillä, saivat aikaan muutoksia.
Seminaarin keskustelijoiden mukaan kuluttaja orientoituu
elintarvikkeisiin usein pakkausten kautta ja ostaa hyvin vähän
käsittelemättömiä raaka-aineita. Kauppareissulla kuluttaja voitaisiin altistaa
kasviksille useammin kuin kerran ostosreissunsa yhteydessä ja saada hänet
poimimaan niitä koriinsa yhä enemmän.
Käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia on vaikea mitata
lyhyellä aikavälillä ja haittaverotuksen vaikutusten ja hyödyn
toteennäyttäminen on hankalaa. Valmista toimivaa mallia ei ole olemassa, eikä onnistuneesta
terveellisten elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamisesta löydy esimerkkiä.
Vaikka epäterveellisiin ruokailutottumuksiin voitaisiin vaikuttaa, on vaikea
tietää, mitä kuluttaja nappaa hyllyltä vähentämänsä tuotteen tilalle.
Kestävät ruokavalinnat
kansallisissa ravitsemussuosituksissa
Kestävät valinnat ilmestyivät politiikkaan terveyden
rinnalle vasta 2010-luvulla. Kestävä kehitys otettiin ensimmäistä kertaa
historiassa huomioon myös tammikuussa julkistuissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Niin ikään maa- ja metsätalousministeriö
pyrkii osaltaan vahvistamaan lähi- ja luomuruoan asemaa Suomessa.
Uudet ravitsemussuositukset koostuvat kestävää kehitystä
tukevasta ruokavaliosta. Ne suosittelevat vihannesten, juuresten, perunan,
marjojen ja hedelmien sekä viljavalmisteiden lisäämistä ruokavalioon. Tämä
vähentää ilmastokuormitusta ja rehevöitymistä.
Seminaari pohti julkisen aterian merkitystä poliittisessa
ohjauksessa. Suomen 12-vuotinen maksuton kouluruokailujärjestelmä on ainutlaatuinen
koko maailmassa. Kouluruoan laatuun ja kestävää kehitystä tukeviin raaka-aineisiin
kannattaa panostaa, sillä lasten ja nuorten kulutuskäyttäytyminen muotoutuu
varhain. Kouluihin toivottiin keskustelussa myös ruokakulttuurin opetuksen
lisäämistä, esimerkiksi opetusta siitä, mitä Suomessa ja muualla tuotetaan ja
millaiset paitsi terveydelliset, myös ekologiset seuraukset tietyn
elintarvikkeen ostamisesta ja syömisestä seuraa.
Niin ikään lounassetelit tuovat
mahdollisuuksia poliittiselle ohjailulle. Olisiko mahdollista siirtyä malliin,
jossa lounasseteleillä tuettaisiin ainoastaan kestävän kehityksen mukaisia
aterioita? Kannustaisiko tämä yhä useampia ravintoloita kohti kestävää
kehitystä?
Kansalaiskasvatuksesta kulutuskriittisyyteen
Maa- ja metsätalous-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja
elinkeino-, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Terveyden ja
hyvinvoinninlaitoksen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen, Valtion
taloudellisen tutkimuslaitoksen ja kahdeksan tutkijan yhteisvoimin toteutettu hanke
painottaa kestävän kehityksen kohderyhmien tarpeisiin mukautettua viestintää,
joka huomioi eri väestöryhmien erityistarpeet. Koska ketään ei
voi pakottaa muuttamaan omia elintapojaan, tarvitaan yhä laajempaa keskinäistä yhteistyötä,
vuorovaikutusta ja interkulttuurista vuoropuhelua. Hyvinvoipa-hanke on ottanut
askeleen eteenpäin, sillä nyt eri hallinnonalat ovat lähteneet ratkaisemaan ongelmaa yhdessä.
Turvaamme ympäristön ekosysteemit nimenomaan ihmisten keskinäisillä
neuvotteluilla.
Niin ikään tarvitsemme laajempaan kulutuskriittisyyteen
rohkaisevaa kansalaiskasvatusta, sillä nykyinen kuluttajuuskasvatus tähtää
menekinedistämiseen, eikä kyseenalaista kaikkien tuotteiden ja jatkuvan
kulutuksen tarpeellisuutta. Julkisen mielipidekeskustelun herättäminen on sekin
tärkeää. Kestävää kehitystä tukevaa informaatiota on jo kaikkien saatavilla. Nyt
meistä jokainen tarvitsee enää tunteen siitä, että muutos on välttämätön.
Teksti: Mari Keski-Nisula
Kuva: MMM kuva-arkisto/Antero Aaltonen