Ruokahävikki on yhteinen haaste

Maailmanlaajuisesti kolmannes kaikesta tuotetusta ruoasta jää syömättä ja päätyy roskiin. Tähän ruokahävikkiin lasketaan syötäväksi tarkoitettu ruoka eli siihen eivät kuulu luut, appelsiininkuoret yms. Ruokahävikkiä syntyy suunnilleen yhtä paljon sekä kehittyvissä maissa että kehittyneissä maissa. Kehittyvissä maissa hävikki syntyy ruokaketjun alkupäässä tehottomien tuotantotapojen ja heikkojen säilytysolosuhteiden johdosta. Kehittyneissä maissa ruokahävikin synnyssä painottuu ketjun loppupää ja kuluttajakäyttäytyminen.

•    Pohjois-Amerikassa ruokahävikkiä syntyy 95 - 115 kg/hlö/v
•    Euroopassa vastaava luku on keskimäärin 76 kg/hlö/v
•    Suomessa ruokahävikkiä syntyy noin 23 kg/hlö/v

Ruokahävikki kuormittaa ympäristöä ja taloutta

FAO arvioi ruokahävikin aiheuttavan kolmanneksi suurimmat hiilidioksidipäästöt (USA:n ja Kiinan jälkeen). Hävikkiin menevän ruoan tuottamiseen käytetyt vesivarat on arvioitu 250 km3, mikä vastaa seitsemän kertaa Saimaan tilavuutta. Ilma- ja vesirasitteiden lisäksi hävikkiin menevä ruoka on vaatinut kasvaakseen viljelymaata. Noin 30 % maapallon kaikesta viljelymaasta kasvaa ruokaa, jota ei koskaan syödä. Noilla alueilla luonnon monimuotoisuudesta on tingitty turhaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että viljelyyn sopivaa maata on rajallisesti ja väestön kasvaessa paine tuotannon kasvattamiseen lisääntyy. Vuonna 2050 ruokaa tarvitsee tuottaa 60 % nykyistä enemmän ruokkimaan kasvanut väestömäärä. Mikäli ruokahävikin määrä puolitetaan, riittäisi ruoantuotannossa 25 % kasvu.

Euroopan parlamentti nimitti vuoden 2014 Euroopan ruokahävikkivuodeksi

Kaikki ruokahävikki on turhaa, sillä syömäkelpoisen ruoan haaskaaminen on taloudellisesti kannattamatonta, kuormittaa ympäristöä kohtuuttomasti ja on sosiaalisesti kestämätöntä.
Ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2025 mennessä on Euroopan parlamentin asettama tavoite. Suomessa ruokahävikin vähentämiseen panostetaan tutkimuksen ja tieodottamisen keinoin.

Kansainvälinen yhteistyö edistää yhteisen tavoitteen saavuttamista

•    SUSFOOD on kestävän ruoan tuotannon ja kulutuksen tutkijaverkosto, jossa on mukana 16 Euroopan maata, Suomi on näistä yksi. SUSFOODin yksi tavoitteista on vähentää hävikkiä ruokaketjussa.
•    FUSIONS on EU-rahotteinen 13 maan yhteisprojekti, joka tähtää ruokahävikin vähentämiseen ennaltaehkäisyn keinoin. Hankkeen tavoitteena on yhdenmukaistaa ruokahävikkipolitiikkaa ja luoda yhteisiä suosituksia ja toimintamalleja
•    Pohjoismainen ruokahävikkiprojekti on Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama yhteishanke, jonka kolme osaprojektia käsittelevät:1) ruokahävikin määrittämistä alkutuotannossa, 2) pakkausmerkintäkäytäntöjä ’parasta ennen’ ja ’viimeinen käyttöpäivä’ ja 3) ruokapankkien toimintaa eri Pohjoismaissa. 

 

Ruokahävikin vähentäminen kannattaa taloudellisesti ja on osa kestävää kulutusta

Kotitaloudessa roskiin heitetyn ruoan arvo on n. 80 e/hlö/vuosi.  MTT:n tutkimuksen mukaan suurin osa kotitalouksissa poisheitetystä ruoasta on nopeasti pilaantuvaa tuoreruokaa ja ruoanlaitosta sekä ruokailusta ylijäänyttä ruokaa. Eniten heitetään pois vihanneksia 19 %, kotiruokaa 18 %, maitotuotteita 17 %, leipää 13 % sekä hedelmiä ja marjoja 13 %. Lihaa, kalaa ja kanamunia heitettiin pois yhteensä 7 % ja valmisruokia 6 %.

Kotitalouksissa voi vähentää ruokahävikkiä mm.
•    suunnittelemalla etukäteen ruoka- ja ostoslistan
•    säilyttämällä elintarvikkeet oikein
•    huolehtimalla elintarvikekierrosta keittiön kaapeissa. Lisää vinkkejä

Suurtalouskeittiöissä ruokahävikkiä on vähennetty mm. Sitran tähdelounaskokeilussa. Lisätietoja tähdelounaasta 

Yhteisiin ruokahävikkitalkoisiin kannattaa osallistua viimeistään syyskuussa 2014, kun viikolla 37 vietetään hävikkiviikkoa!  

Teksti: Minna Huttunen, elintarvikeylitarkastaja (Maa- ja metsätalousministeriö)
Kuvat: NN - Norden.org

Luomuneuvontaan panostetaan Lisää luomua! -ohjelmassa

Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Markku Himanen työskentelee valtionapua saavien neuvontajärjestöjen parissa. Hän hoitaa järjestöjen avustuspäätöksiä ja tulosohjausta, jolloin myös luomuneuvontajärjestöt ovat tulleet tutuiksi.

− Luomuneuvontaa tarvitaan monenlaisista asioista. Koska volyymit ovat pieniä, ketjun muut osat, jalostus ja kauppa, eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan luomutuotteita valikoimiinsa, jolloin tarvitaan tietoa jatkojalostamisesta ja markkinoinnista. Alkutuottajan markkinaosaaminen korostuu erityisesti luomussa ja sitä tulee parantaa, Himanen kertoo.

Luomutuotanto on Himasen mukaan saanut uutta potkua Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja kehittämisen tavoitteet 2020 -periaatepäätöksestä, joka tehtiin viime vuonna.

− Lisäksi Luomuinstituutin perustaminen edistää luomun kehittymistä ja alan painopiste on siirtynyt alkutuotannosta luomutuotteiden tarjonnan lisäämisen edistämiseen, Himanen kertoo.

Neuvontaa luomuviljelijöille

Luomuneuvontaa annetaan tuotantosuunnittain. Neuvontatapahtuma voi olla esimerkiksi tilalla järjestettävä pellonpiennartilaisuus tai koulutusluento luomutilan keväisestä tukihausta.

Luomuneuvontaa tarjoavat yksitoista suomenkielistä ja kolme ruotsinkielistä alueellista ProAgria Keskusta. Lisäksi suomen- ja ruotsinkieliset ProAgria Keskusliitot, Luomuliitto ja Biodynaaminen yhdistys neuvovat luomuasioissa.

Neuvonnan tulosohjaukseen on panostettu ja valtionavustusta on suunnattu luomuneuvontaan, jolloin suhteellinen panostus luomuneuvontaan on kasvanut.

– Vuosina 2011–2013 luomuneuvonnan valtionavustusten osuus kasvoi. Tänä vuonna valtion avustusta jouduttiin säästösyistä pienentämään vajaa kolme prosenttia viime vuoden tasosta. Päätös oli yhteisen neuvottelun lopputulos, Himanen toteaa.

Neuvojien taitoja kehitetään

Himasen mukaan lähivuosien tärkeimpiä luomuneuvonnan tavoitteita on neuvojien erityisosaamisen vahvistaminen. Lisäksi neuvonnan saatavuutta tulee kehittää niin, että osaamista voidaan tarjota yli ProAgria Keskusten rajojen.

– Erityisosaamista ei pääse syntymään, mikäli neuvonta-alueet ovat pieniä. Alueita on jo yhdistetty, mutta työtä tulee edelleen jatkaa, Himanen kertoo.

Luomuneuvontaa on Himasen mielestä kattavasti saatavilla koko maassa, mutta erityisosaamisessa alueellisia puutteita vielä on. Esimerkkinä hän mainitsee luomupuutarhaneuvonnan osalta erityisesti kasvihuonetuotannon. 

Tulevaisuuden mahdollisuudet

Uuden maaseutuohjelman laajentuva tilaneuvonta tuo selkeitä lisäresursseja neuvontakenttään. Uudessa järjestelmässä tuki kohdentuu neuvontajärjestelmälle, mikä antaa mahdollisuuksia neuvonnan käytön lisäämiseen.

– Neuvontajärjestöjen tulee aktiivisesti markkinoida neuvontapalveluja, jotta niiden käyttö lisääntyy, Himanen painottaa.

Hallituksen tavoitteen todennäköisyyteen 20 % luomuviljelypinta-alasta vuoteen 2020 mennessä Himasella on selvä kanta.

− Ei pidä tuijottaa vain luomuviljelypinta-alaa, vaan ennemminkin katsoa sitä, paljonko lopputuotetta saadaan markkinoille. Siinä on paljon kasvumahdollisuuksia, Himanen tuumii. 

Himasen mielestä kaikki kotimainen tuotanto on terveellistä ja hyvää. Mikäli kaupan hyllyssä on luomuhernekeittoa ja tavallista vierekkäin, hän valitsee luomun. Lisäksi luomuruisleipää tulee talouteen ostettua silloin tällöin.

Teksti: Jari Yli-Heikkilä, korkeakouluharjoittelija, MMM
Kuva: Markku Himasen kuva-arkisto