Elintarvikkeiden Fineli-tietokantaa päivitetään

Elintarvikkeiden koostumus- ja ravintoainesisältötietoja tarvitaan väestöryhmien ravitsemustilan ja ravitsemussuositusten toteutumisen tutkimuksiin sekä elintarvikkeiden toksikologisten ja ravitsemuksellisten riskien arvioimiseen. Elintarviketeollisuus ja -kauppa hyödyntävät Fineli-tietokannan elintarvikkeiden koostumustietoja sekä pakkausmerkintöjen laatimisessa että elintarviketutkimuksessa ja tuotekehittelyssä. Mikäli ajantasaista ja yleisessä käytössä olevaa koostumustietokantaa ei ole, toimijoille aiheutuu lisäkustannuksia, jotka korostuvat pienillä yrittäjillä.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Ravitsemustietojen laadun varmistaminen elintarvikeketjussa -hankkeessa keskityttiin lihan sisältämän natriumin määrittämiseen, tärkeimpien jodin lähteiden analysoimiseen, ravintokuidun määrittämiseen tärkeimmistä viljalaaduista sekä muutamasta käytetyimmästä vihanneksesta ja hedelmästä sekä tärkeimpien ruokakalojemme ravintosisältöön. Näytteet hankittiin ostamalla kuluttajien tapaan elintarvikkeet ruokakaupoista.

Uusi menetelmä suolapitoisuuden arvioimiseksi

Elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 myötä suolapitoisuus tulee pakolliseksi pakkausmerkinnäksi lähes kaikkiin elintarvikepakkauksiin. Uusi, elintarviketietoasetuksen mukainen suolamerkintä poikkeaa vanhasta ruokasuolamerkinnästä. Uuden asetuksen mukainen suolamerkintä perustuu natriumin kokonaismäärään, joka kerrotaan luvulla 2,5 suolapitoisuudeksi muutettaessa. Uuden asetuksen mukaiset merkinnät tulee olla suolamerkinnän osalta elintarvikepakkauksissa viimeistään 2016, joidenkin tuotteiden osalta jo 2014.

Merkintöjen laatimisessa tarvittavat tiedot elintarvikeraaka-aineiden natriumpitoisuuksista THL:n ylläpitämässä elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli:ssä ovat osin vanhentuneita tai puuttuvat kokonaan. Hankkeen aikana kehitettiin ja käyttöönotettiin menetelmä natriumin analysoimiseksi lihasta ja lihatuotteista. Lihanäytteinä oli sekä sian-, naudan- että siipikarjan lihaa. Tulokset tarkentavat nykyisiä osin laskennallisiin tietoihin perustuvia pitoisuuksia Fineli-tietokannassa ja mahdollistavat tarkemman suolapitoisuuden laskennan pakkausmerkintöihin.

Jodia maidosta ja kananmunista

Lisääntynyt valmisruuan kulutus sekä muuttuneet säädökset rehujen jodipitoisuudesta ovat herättäneet huolta suomalaisten riittävästä jodin saannista. Jodioidun ruokasuolan lisäksi tärkeimpiä jodinlähteitä ovat maito ja kananmunat, joiden jodi on osin peräisin eläinten ruokinnasta. Hankkeessa kehitettiin mittausmenetelmä ja analysoitiin jodipitoisuus maidoista ja kananmunista.

Kymmenen maitonäytteen joukossa oli tavallisten maitojen lisäksi laktoosittomia, vähälaktoosisia, iskukuumennettuja ja homogenoimattomia maitojuomia sekä luomumaitoja. Näytteistä mitatut jodipitoisuudet eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Jodin suositeltu päiväsaanti on 150 μg.

Syksyllä lypsettyjen maitojen jodipitoisuudet ovat 140–160 μg/kg. Luomu-kevytmaidossa oli hieman enemmän jodia, 184 μg/kg.

Kananmunista analysoitiin erikseen keltuaisen ja valkuaisen sekä koko munan jodipitoisuus. Mittausten perusteella kananmunien jodi on pääasiallisesti keltuaisessa. Kokonaisten kananmunien jodipitoisuus oli 400 μg/kg ja keltuaisessa 1 100 μg/kg. Näin ollen 60 g painavassa kananmunassa on jodia noin 25 μg. Omega-munan jodipitoisuus oli hieman pienempi kuin ns. normaalin kananmunan.

Tarkempaa tietoa ravintokuiduista

Ravintokuidun määritelmä on tarkentunut, ja nykyisin ravintokuiduksi luokitellaan hiilihydraattipolymeerien lisäksi myös oligosakkaridit. Tämän vuoksi on kehitetty uusia tarkempia analyysimenetelmiä, joilla onnistuu kaikkien ravintokuiduksi luokiteltavien komponenttien analysoiminen.

Evirassa on otettu käyttöön uusi menetelmä, jolla voidaan määrittää veteen liukenematon ja vesiliukoinen pitkäketjuinen ravintokuitu sekä pienikokoiset oligosakkaridit. Näistä kolmesta fraktiosta koostuu kokonaisravintokuitu. Menetelmällä on tähän mennessä analysoitu vehnäjauhoa (neljä eri karkeutta), ruisjauhoa, kaurahiutaleita, omenaa, porkkanaa ja tomaattia.

Toistaiseksi saadut tulokset eroavat aikaisemmin Finelissä julkaistuista kokonaisravintokuitupitoisuuksista useimmissa tapauksissa vain vähän, mutta uudet tulokset antavat tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kuitufraktioiden osuuksista ja näin tarkentavat ja lisäävät merkittävästi Finelin julkaisemia ravintokuitutuloksia.

Nyt tutkituista elintarvikkeista erityisesti ruisjauhon kokonaisravintokuitupitoisuus on selvästi aikaisemmin analysoitua suurempi. Ruisjauho sisältää huomattavan määrän oligosakkarideja, joita ei ole aikaisemmin pidetty osana ravintokuitua.

Ravintokuitu huomioidaan nykyisin energiasisällön laskemisessa, koska suolistobakteerit fermentoivat ravintokuitua, minkä lasketaan tuottavan energiaa 2 kcal/g. Ravintokuidun ilmoittaminen ei ole elintarviketietoasetuksen mukaan pakollista, mutta ravintoarvoilmoitusta voidaan sillä täydentää. Ravintokuidun saantisuositus päivässä on naisilla vähintään 25 g ja miehillä 35 g.

Kaloissa paljon omega-3-rasvahappoja

Hankkeessa lohesta, kirjolohesta ja silakasta analysoitiin rasva-, proteiini-, kosteus-, tuhka- ja rasvahappokoostumus sekä kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia. Sekä lohi että kirjolohi sisälsivät merkittävästi pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja eli ne ovat hyvien rasvahappojen lähteitä. Myös silakka sisälsi paljon omega-3-rasvahappoja, etenkin rasvaisempi syyssilakka. Lohi oli keskimäärin rasvaisempaa kuin kirjolohi, kun taas proteiinipitoisuudessa ei ollut eroa.

Edellä esitetyt tulokset päivittävät tietämystä kyseisten elintarvikkeiden koostumuksesta. Tuloksista on hyötyä riskinarvioinnille ja Fineli-tietokannan kautta laajalle ryhmälle aina kuluttajista elintarviketeollisuuteen ja ravitsemussuunnittelusta tieteelliseen tutkimukseen ja pakkausmerkintöihin.

Teksti: Tiina Putkonen, erikoistutkija, Evira
Kuvat: MMM:n kuva-arkisto

VYR yhdistää viljaketjun

Viljaa päätyy lautaselle monenlaisissa elintarvikkeissa joko suoraan tai välillisesti. Noin puolet Suomen viljasadosta käytetään maatiloilla rehuna. Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR:in tavoitteena on edistää laadukkaan raaka-aineen tuotantoa elintarvikkeeksi ja rehuksi ja parantaa kannattavuutta tuotantoketjun eri osissa. Kotimaista raaka-aineentuotantoa tarvitaan, jotta jalostavalla teollisuudella säilyvät toimintaedellytykset Suomessa.

Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR perustettiin yksitoista vuotta sitten yhdistämään hajanaista viljasektoria. VYR:in jäsenistössä on mukana lähes koko viljaketju viljelijöistä leipureihin ja tuotantopanosten toimittajiin. Yli 40 organisaation jäsenistö kattaa valtaosan alan toimijoista. Toiminta pohjautuu Kansalliseen viljastrategiaan.

Peruskaurasta paremmaksi

Yksi VYR:in painopisteistä on viljan ja öljykasvien tuotannon ja laadun kehittäminen sekä satotason nostaminen. VYR viljelyn kehittämistyöryhmä on laatinut opasmateriaalia laadukkaan viljan tuotantoon. Uusimpana näistä julkaistiin alkuvuonna Peruskaurasta paremmaksi -huoneentaulu.

Myös viljan hygieenisen laadun hallintaan on panostettu, koska viljan hometoksiinit ovat aiheuttaneet yllätyksiä viljelijöille viime vuosina. VYR:in rahoittaman turvallisuusseurannan avulla tutkijat pyrkivät löytämään syy-seuraussuhteita toksiinien esiintymiseen ja keinoja niiden hallintaan. VYR:in turvallisuus-työryhmässä on laadittu viljelijöille ohjeita, joiden avulla voidaan hillitä homeiden esiintymistä. 

Viikoittainen viljamarkkinoiden seuranta

VYR:in tunnetuin palvelu on viljamarkkinoiden seuranta. Kotimaan viljan hinnat ja muita markkinatietoja maailmalta julkaistaan viikoittain. Kerran kuussa ilmestyvästä Viljaviesti-uutiskirjeestä voi lukea katsaukset kotimaan, EU-alueen ja maailman vilja- ja öljykasvimarkkinoista.

Eri tiedonlähteistä koottu suomenkielinen materiaali auttaa viljelijöitä ja muita alan toimijoita arvioimaan esim. tulevan viljasadon onnistumista eri puolilla maailmaa ja sen mahdollisia vaikutuksia viljojen hintoihin.

Toimintaympäristön tarkkailu on tärkeää

VYR:in teettämät viljelijäkyselyt antavat tietoa suunnittelun pohjaksi koko ketjulle, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat paremmin. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa toteutetulla kylvöaikeet-kyselyllä on saatu tietoa eri vilja- ja öljykasvien tuotantoaloista. Tarvittaessa ketjun toimijat ovat voineet viestittää viljelijöille esimerkiksi ylituotannon riskeistä.

Viime vuonna VYR:in jäsenistö laati yhtenäisen Viljapassi-lähetteen, jolla voidaan korvata erilaiset alalla käytetyt lähetteet ja kuormakirjat. Viljapassi parantaa kotimaisen viljaketjun jäljitettävyyttä ketjun eri osissa ja yhtenäinen viljalähete tuo osaltaan lisäarvoa ketjun kaikille toimijoille.

VYR:in viljelijäseminaarista Hämeenlinnassa on tullut perinteinen tapahtuma, jossa viljelijät saavat uusinta tietoa viljan tuotannosta, laadun hallinnasta ja vilja- ja öljykasvimarkkinoista.
Kaikki oppaat ja huoneentaulut sekä markkinauutiset ja muuta hyödyllistä tietoa löytyy VYR:in nettisivuilta osoitteesta www.vyr.fi.

Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) on yksi maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun hankkeista. VYR jäsenistöön kuuluu valtaosa vilja- ja öljykasvisektorin toimijoista: viljelijäjärjestöt (MTK, SLC), tuotantopanosten valmistajat ja edustajat, viljakaupan toimijat, viljaa ja öljykasveja jalostava teollisuus, jatkojalostajat, maatalouden neuvontajärjestö, tutkimuslaitokset (MTT, VTT) sekä MMM ja TEM. Vuoteen 2008 asti VYR tunnettiin nimellä Fingrain.

Teksti: Päivi Tähtinen, koordinaattori, VYR
Kuva: Jukka Virolainen

Luonnontuotteiden laatuketju alkaa poimijoiden kotimaasta

Arktiset Aromit ry toteutti vuonna 2013 Luonnontuotteiden laatuketjun kehittäminen -hankkeen. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa tuotettiin poimijoiden perehdyttämiseen tarkoitettu thaikielinen opetusvideo ja muuta materiaalia thaiksi ja suomeksi. Aineistot hyödyttävät marja-alaa myös tulevina vuosina.

Erikoista thaikielisissä materiaaleissa on se, että osa niistä jaetaan ja esitetään jo metsämarjanpoimijoiden kotimaassa Thaimaassa ennen kuin poimijat tulevat Suomeen. Näin poimijat tietävät Suomen poimintaolosuhteet, jokamiehenoikeudet sekä maanteillä ja maastossa liikkumisen säännöt.

Thaikielisestä päivitetystä Ohjeita marjanpoimijoille -esitteestä voi opetella esimerkiksi eri marjalajit, niiden kypsymisajankohdat, laatukriteerit, kasvuympäristöt ja käsittelytavat.

Hankkeessa tuotettiin monenlaista materiaalia marjanpoimijoille.

Vuonna 2013 thaipoimijoiden kutsumisluvan metsämarjojen poimintaan sai 17 yritystä. Näille yrityksille sekä ulkoasiainministeriölle, Suomen Thaimaan suurlähetystölle ja MTK:lle toimitettiin opetusvideo, esitteitä koko alan toimijaverkostolle. Vuonna 2014 kutsumisluvan on saanut vajaa viisitoista yritystä.

Opetusvideon ja päivitettyjen aineistojen myötä poimijoiden tietämättömyydestä johtuvien virheiden odotetaan vähenevän. Edellytyksenä on se, että yritykset suhtautuvat aineistoihin vakavasti ja käyttävät niitä poimijoitten koulutustoiminnassa myös jatkossa.

Ajankohtaista aineistoa myös suomeksi

Viime vuoden aikana päivitettiin myös Marjanpoiminnan laatusäännöt ja Luomuluonnonmarjojen poimintaohjeet sekä Hyvän käytännön laatuohjeet luonnontuotteille -oppaat. Lisäksi päivitettiin yhdistyksen kotisivuilla omavalvontaohjeet, lainsäädäntöosio ja käännettiin sivuille Codex Alimentariuksen ja UN/ECE laatustandardit niistä luonnontuotteista, joille ne on laadittu.

Yritykset tilasivat materiaalia innokkaasti. Myös hankkeen omarahoituksiin saatiin tiedossa olevat ulkomaisia poimijoita kutsuvat yritykset hyvin mukaan. Tämä osoittaa yritysten tarvetta saada ajantasaista materiaalia toimintansa tueksi.

Yhteistyö viranomaisten, alan sidosryhmien, yritysten, aluekehittäjien, kouluttajien ja tiedotusvälineitten kanssa sujui hyvin. Luonnontuotealaa yhdistävän, neutraalin tahon toimintaa tarvitaan. Jatkohankkeissa on tarve turvata sekä pienten että suurten yritysten toimintamahdollisuudet ja samanlaiset mahdollisuudet sekä ulkomaisille että kotimaisille poimijoille. 

Teksti: Simo Moisio, toiminnanjohtaja, Arktiset Aromit ry
Kuva: Simo Moisio
www.arktisetaromit.fi

Saavutetaanko luomuviljelyn 20 prosentin tavoite?

Hallituksen reilu vuosi sitten julkaiseman Lisää luomua! - luomuohjelman tavoitteena on lisätä luomutuotantoa kulutusta vastaavaksi, monipuolistaa luomutuotteiden valikoimaa ja parantaa luomuruoan saatavuutta kaupan ja ammattikeittiöiden kautta.

Eräs numeerisista tavoitteista on kasvattaa luomuviljelty pinta-ala 20 prosenttiin Suomen peltoalasta. Tavoite ylittyy jo Kainuussa (24,2 %) ja Pohjois-Karjalassa (20,2 %). Miten muut maakunnat pärjäävät, selviää Eviranluomuvalvontatilastoista.

Pari vuotta sitten maa- ja metsätalousministeriö tilasi TNS Gallupilta selvityksen luomutuotannon kehitysnäkymistä. Sen mukaan eniten kiinnostusta luomutuotantoon siirtymiseen oli lammas- ja emolehmätiloilla (33 ja 29 %).  Alueellisesti eniten kiinnostusta oli Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Kaikista tiloista 14 % oli kiinnostunut luomukasvinviljelystä. 

Tuotteiden parempi hinta, parempi kannattavuus, pienemmät tuotantokustannukset, ekologisuus, kasvava luomutuotteiden kysyntä ja kasvintuotannossa mahdollisuus luopua tavanomaisista torjunta- ja lannoiteaineista olivat syitä luomukiinnostukselle. Jos puolet kiinnostuksensa luomuun ilmoittaneista siirtyisi luomutuotantoon, luomupeltoala vuonna 2016 olisi 17  prosenttia ja luomutilojen osuus maatiloista 15 prosenttia. 

Parhaillaan on tekeillä selvitys viljelijöiden tämänhetkisestä kiinnostuksesta luomutuotantoon, kun EU:n maatalousuudistus on tiedossa. Ennakkotietoja selvityksestä kuullaan maa- ja metsätalousministeriön ja Pro Luomu ry:n tiedotustilaisuudessa Helsingin Pääpostissa kesäkuun 10. päivänä.

Teksti: Leena Seppä, maatalousylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö

TIEDOTUSTILAISUUS: Kannustaako uusi ohjelmakausi luomutuotantoon?

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 linjaa maatalouden harjoittamisen perusedellytykset maassamme lähivuosiksi. Luomutuotannon edistämiseen on ohjelmassa varattu noin 50 miljoonaa euroa per vuosi; valtaosa tästä summasta käytetään luomutilojen suoriin tukiin. 

Muuttuvatko luomutilojen toiminnan taloudelliset edellytykset uudella ohjelmakaudella? Miten eri tuotantosuuntia tuetaan, ja eroaako tuki alueen mukaan? Houkutteleeko luomu lisää viljelijöitä niin, että hallituksen tavoite 20 prosentin luomualasta vuonna 2020 on lähelläkään toteutumista?

Vastauksia ja valistuneita arvauksia muun muassa näihin kysymyksiin tarjoillaan tiistaina 10.6.2014 klo 11 alkavassa tiedotustilaisuudessa Pääpostissa Helsingissä. Tarjoilun vuoksi toivomme ilmoittautumista viimeistään 4.6.2014 sähköpostilla: info@proluomu.fi

Tiedotustilaisuuden ohjelma

Aika: tiistai 10.6. klo 11.00–13.30

Paikka: Pääposti/Postimestari (Mannerheiminaukio 1 B)

11.00 Kevyt luomulounas

11.30 Tilaisuuden avaus, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö

11.45 Onko viljelijöillä kiinnostusta siirtyä luomuun? toimitusjohtaja Anne Kallinen, TNS Gallup Elintarviketieto

12.15 Miten maatalouden tukiuudistus vaikuttaa luomutuotantoon erilaisilla tiloilla; kannustaako luomuun vai ei? tutkija Kauko Koikkalainen, MTT

12.45 Kotimaisen luomutuotannon merkitys luomumarkkinoiden kasvulle, valikoimajohtaja Ilkka Alarotu, SOK

13.00 Keskustelua ja kysymyksiä

13.30 Tilaisuus päättyy

Kysy maaseutuohjelmasta!

Uuden maaseutuohjelman esittelytilaisuus kokosi salin täyteen Helsingin Paasitornissa toukokuun puolivälissä. Kaikki esittelytilaisuuden materiaalit ovat verkossa saatavilla ja videoidut esitykset katsottavissa.

Maaseutuohjelmaa koskeviin kysymyksiin saa nyt vastauksia!

Samalla käynnistyivät maaseutuohjelman kyselyviikot, jonka aikana ohjelman valmistelijoille voi esittää kysymyksiä. Maa- ja metsätalousministeriön ja Mavin asiantuntijat käsittelevät 13.–28.5. tulleet kysymykset ja niistä koostetaan kysymys- ja vastauspalstaa. Koska tällä hetkellä olemassa on vasta esitys ohjelmaksi ja lainsäätökin on osin kesken, joihinkin kysymyksiin saattaa olla vielä liian aikaista vastata. Kysymyksiä voi lähettää ohjelman sivuilla kohdassa Palaute.

Tukiuudistusta katsotaan kokonaisuutena

– Suomen maaseutuohjelma on yksi EU:n parhaista. Sen rahoitus on turvattava, oli maataloustukineuvottelujen lähtökohta, valtiosihteeri Risto Artjoki kertoi peilaten kolmea kulunutta vuotta, joina tukiuudistusta on valmisteltu. Muualla EU:ssa maaseudun kehittämisen varoihin tuli keskimäärin neljän prosentin vähennyksiä, mutta Suomen osuus onnistuttiin säilyttämään kutakuinkin ennallaan, Artjoki selosti ohjelman esittelytilaisuudessa.

Maaseutuohjelman valmistelussa on täytynyt tehdä monenlaisia valintoja. Artjoen mukaan lähiruokaa ja luomua tukevat toimet nostettiin korkealle. Niihin liittyvät investoinnit ja hanketuet ovat tärkeitä, ja luomun rahoitusosuus kasvoi edellisestä kaudesta. 

Ympäristötuessa tehtiin isoja rakenteellisia muutoksia, joilla halutaan tehostaa tukea ja vähentää ympäristökuormitusta. Tukia kohdennetaan tila- ja aluekohtaisesti, ja järjestelmä huomioi alueen vesistön tilan. Artjoki kertoo ympäristökorvausuudistuksen olleen monimutkainen prosessi. 

– Tukijärjestelmäkokonaisuudessa on huomioitava myös tulotukielementit. Luonnonhaittakorvausten tukitasoja nostettiin, millä haluttiin huomioida vähennyksiä suorissa tuissa. Ympäristökorvaus on kuitenkin korvausta ympäristötyön aiheuttamista kustannuksista, ei tulotukea, Artjoki huomautti.

Maaseudun tulevaisuus on valoisa

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maalasi puheessaan hyvää tulevaisuutta maaseudulle. – Näkymät ovat olleet valoisammat viime aikoina. Suomalaisuudessa maaseudulla on uudenlainen draivi, kuin menneinä vuosikymmeninä on ollut, Husu-Kallio kuvaili.

Kansliapäällikkö näki ohjelmassa paljon mahdollisuuksia ja konkreettisia apuvälineitä muun muassa biotalouden edistämiseen käytännössä. Tärkeänä Husu-Kallio pitää sitä, että eettisyys ja kestävyys ovat tulleet vahvemmin mukaan maaseudun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. 

Husu-Kallio välitti viestiä erityisesti nuorille, joiden toivotaan tarttuvat maaseudun ja maaseutuohjelman mahdollisuuksiin. – Nuoriso on ohjelman keskiössä, Husu-Kallio linjasi.
 
Konkreettisia toimia
 
Seminaarissa saatiin tuoreita uutisia Husu-Kallion paljastaessa, että ministeriö on tarttumassa entistä vahvemmin ravinteiden kierrätyksen kysymyksiin. MTT:n johdolla käynnistyy lantaprojekti, jonka avulla maatalouden ravinteet halutaan saada tarkemmin hyötykäyttöön. Koordinaattoriksi hankkeeseen tulee Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä.

Yleisöstä nousi huoli lisääntyvästä byrokratiasta. Kansliapäällikkö vahvisti huolen aiheellisuuden: – Ohjelmaa ei tehdä viranomaisia varten, vaan maaseudun elinkeinoelämää varten. Havaitut ongelmat byrokratiassa täytyy nimetä, jotta niihin voidaan tarttua, Husu-Kallion painotti ja muistutti että pelkkä byrokratian parjaaminen ei auta. Samaa konkreettisuutta Husu-Kallio toivoi ohjelman vaikuttavuuden osoittamiseen ja haastoi kaikki mukaan talkoisiin keräämään tuloksia mittavaa aineistoa.

Kuten ohjelman ennakkoarvioinnin tehneen MDI:n puheenvuoron käyttänyt Sinikukka Pyykkönen totesi, nyt on aika kertoa kaikilla kanavilla, miten maaseutuohjelmaa voi hyödyntää. Valtiosihteeri Artjoki totesi aikataulun olevan haasteellinen, mutta Suomen päästä annetaan kaikki tuki, jotta komissio saisi ohjelman hyväksyttyä syksyllä ja ohjelman tuet olisivat haettavana ensi vuoden alussa.

Teksti: Annukka Lyra, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: MMM / Mavi arkisto, Martina Motzbäuchel

Maaseutuohjelman esittelytilaisuus materiaaleineen sekä kyselyviikkojen kysymyslomake osoitteessa www.seminaarit.net/mmm/maaseutu2020/.

Onko kaikki EU:n elintarvikelainsäädäntö tarpeen?

EU:n elintarvikelainsäädännön ensisijainen tavoite on varmistaa kuluttajan terveyden ja muun kuluttajansuojan korkea taso. Kuluttajalle myytävien tai tarjoiltavien elintarvikkeiden on oltava turvallisia. Kuluttajaa ei myöskään saa johtaa harhaan. Yksi Euroopan unionin keskeisin periaate on tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Tämä ei onnistu, jos kaikilla on omat säännöt. 

Vain suorat kurkut kelpaavat? Pötyä!

Elintarvikelainsäädännön massiivinen kehittäminen aloitettiin hullun lehmän taudin jälkimainingeissa 1990-luvun lopulla. Tarkastelukulmaa laajennettiin kattamaan elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden tehtävät ja vastuut. Elintarviketurvallisuus otettiin huomioon koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään. Uuden lainsäädännön taustaksi tehdään EU:ssa vaikutusarvioinnit.

Parhaillaan on käynnissä elintarvikelainsäädännön keskeisten säädösten uudelleenarviointi. Selvitetään, ovatko säädökset edelleen tarkoitukseensa soveltuvia, ovatko tavoitteet relevantteja ja oikeasuhteisia sekä ovatko tavoitteiden saavuttamiseksi osoitetut työkalut toimivia.

Elintarvikkeiden täytyy olla turvallisia alkuperästä riippumatta

Kuluttajat tekevät itse omat valintansa ja tarvitsevat päätöksenteon tueksi riittävät tiedot. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, mistä ruoka tulee, missä ja miten se on tuotettu ja tehty sekä minkälaisen reitin se on kulkenut kuluttajan ruokapöytään. Alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia kehitetään parhaillaan asteittain EU-lainsäädännössä vaikutusarviointien pohjalta.

Uusien merkintävaatimusten luominen ei kuitenkaan paranna kuluttajien luottamusta, jos ei voida riittävällä tavalla varmistaa, että merkinnät ovat oikein. Kaikkien EU:n markkinoilla olevien elintarvikkeiden täytyy olla turvallisia ja lainsäädännön vaatimusten mukaisia siitä riippumatta, mistä maasta ne ovat peräisin. Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että alkuperämaata koskeva tieto kuten myös muut elintarvikkeesta annettavat tiedot ovat oikein. Tietojen todentaminen edellyttää elintarvikealan toimijoilta kattavaa jäljitettävyysjärjestelmää.

EU ei uhkaa Suomen marjoja ja sieniä

Villiruoka on päivän trendi. Ruokaa halutaan suoraan puhtaasta luonnosta mahdollisimman prosessoimattomana kuluttajan lautaselle. Villiruokaa ovat marjat, sienet, luonnonyrtit, riista ja kala. Suomalaiset jokamiehenoikeudet. tuovat luonnonantimet varsin laajasti jokaisen ulottuville.  Elintarvikelainsäädäntö ei rajoita luonnonvaraisten kasvien keräämistä omaan käyttöön millään tavalla. Kun luonnontuotteita myydään kuluttajille tai tarjoillaan ravintolassa, toimintaan sovelletaan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia esimerkiksi hygieniasta ja muusta elintarviketurvallisuudesta.

Parhaillaan uudistetaan EU:n uuselintarvikeasetusta. Uuselintarvikkeella tarkoitetaan elintarviketta, jolla ei ole yksiselitteistä kokemukseen tai kaupalliseenkin toimintaan perustuvaa käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997. Uuselintarvikeasetus edellyttää, että tuotteiden, jotka eivät ole aiemmin olleet käytössä tai ovat olleet ainoastaan marginaalikäytössä, turvallisuus arvioidaan ennen niiden saattamista markkinoille. Väestöön kuuluu terveiden aikuisten lisäksi myös herkkiä kuluttajaryhmiä, kuten lapset, vanhukset, raskaana olevat, allergikot ja tai jatkuvaa lääkitystä kaipaavat kuluttajat, joiden turvallisuuden varmistaminen edellyttää erityisiä toimia. Kun turvallisuutta arvioidaan uuselintarvikeasetuksen nojalla, tuotteen käytölle voidaan esittää rajoituksia tai edellyttää erityisiä pakkausmerkintöjä turvallisen käytön varmistamiseksi.

Perinteisiltä elintarvikkeilta ei edellytetä ennakkoarviointia, sillä niitä pidetään käyttökokemuksen kautta tuttuina ja turvallisina, ja kuluttajat osaavat ilman eri ohjetta käyttää niitä oikein ja esimerkiksi hyödyntää vain tietyt kasvinosat.

Uuselintarvikeasetuksen uudistamisen on pelätty uhkaavan muun muassa suomalaisille tärkeiden marjojen ja sienien keräämistä, käyttöä ja myyntiä. Tämä huoli on turha. Mikäli luonnontuotteella tai millä tahansa elintarvikkeella on käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997, uuselintarvikeasetuksen edellyttämää turvallisuusarviointia ja hyväksymistä ei vaadita. Tällaista käyttöhistoriaa meidän perinteisillä marjoilla, sienillä ja monilla muilla luonnosta saatavilla tuotteillamme on.

Vain suorat kurkut kelpaavat?

EU:n elintarvikelainsäädäntöön liittyy melkoinen määrä väärinkäsityksiä ja pelkojakin. Yksi sitkeimmistä myyteistä liittyy siihen, että ainoastaan suorat kurkut kelpaavat Euroopan markkinoille.

1990-luvulla säädetyt tuoreita kasviksia koskevat vaatimukset liittyivät kasvisten ulkoiseen laatuun, eivät turvallisuuteen. Tämä niin sanottu käyriä kurkkuja koskeva säädös kumottiin vuonna 2009. EU:n markkinoilla myytävien tuoreiden kasvisten on oltava hyvälaatuisia ja turvallisia, mutta kaiken kokoiset ja muotoiset kasvikset ovat sallittuja. 

Teksti: Anne Haikonen, lainsäädäntöneuvos, maa- ja metsätalousministeriö

Kuvat: MMM kuva-arkisto

Luomu mukana uudessa maaseutuohjelmassa

Maa- ja metsätalousministeriön maaseudun kehittämisyksikön päällikkö Taina Vesanto johtaa yksikköä, joka vastaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Maaseutuohjelma vuosille 2014–2020 sisältää myös luomun tuen.

Maaseutuohjelma 2014–2020 käsiteltiin valtioneuvostossa 24.4.2014, ja nyt ohjelma on Euroopan komission käsiteltävänä. Uusi ohjelma on näillä näkymin käytössä kokonaisuudessaan vuodesta 2015 alkaen. 

Luomu nousee entistä selkeämmin esiin ohjelman kokonaisuudesta.
– Uudella ohjelmakaudella luomu on kokonaan oma toimenpiteensä, jonka määrärahatarpeen arvioinnille hallituksen luomuohjelma on antanut tavoitetasot. Siirtymävuonna 2014 luomu on vielä osa ympäristötukia, mutta vuodesta 2015 alkaen omana toimenpiteenään, Vesanto kertoo.

Maaseutuohjelma mahdollistaa sekä valtakunnalliset että alueelliset kehittämishankkeet. Ohjelman avulla edistetään tuottajien välistä yhteistyötä, minkä ansioista luomutuotteita on paremmin saatavilla. Ohjelmasta löytyy välineitä edistää luomua toiminnan kaikissa vaiheissa.

Maaseudun kehittämisyksikön päällikkö Taina Vesanto

– Maaseutuohjelma tarjoaa 

luomulle useita mahdollisuuksia koulutuksesta ja tilatason neuvonnasta alkutuotannon tukemiseen ja yritystukiin. Kannattaa vierailla Maaseutu.fi-sivustolla. Sieltä löytyy paljon tietoa ohjelmasta ja sen mahdollisuuksista, 

Vesanto kertoo.

Ohjelman tavoitteena luoda kilpailukykyä ja hyvinvointia maaseudulle

Uuden ohjelman käynnistyminen vaatii vielä kovasti työtä niin ministeriössä, ohjelman toimeenpanoa valmistelevassa Maaseutuvirastossa kuin alueilla. Vuoden 2014 loppuun mennessä maaseutuohjelman puitteissa käynnistetään neuvojien valinta, tehdään kansalliseen lainsäädäntöön liittyviä päätöksiä ja nimitetään ohjelman toimintaan liittyviä elimiä, kuten seurantakomitea.

Myös uuden maaseutuverkoston rakentaminen on käynnissä parhaillaan. Koulutus ja viestintä ovat edelleen keskeistä maaseutuverkoston toimintaa.

– Maaseutua tulee kehittää kokonaisvaltaisesti, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elinvoimaiselle maaseudulle saadaan houkuteltua uusia asukkaita, jos siellä on toimivat verkkoyhteydet ja kyläkoulut lapsille, Vesanto painottaa.

Hyvä laatu koukuttaa

Vesanto on vuosien mittaan työskennellyt monien luomuun liittyvien asioiden parissa. Vesannon nykyisessä tehtävässä keskeinen on Maaseudun kehittämisohjelma, josta rahoitetaan luomua.

– Ensimmäisessä luomuseminaarissa olin jo opiskeluaikoina kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen olen ollut luomun kanssa tekemisissä melkein jokaisessa työtehtävässäni. Aluksi luomusektori oli melko pieni, muutamien uranuurtajien varassa oleva ala. Vähitellen siitä on tullut nykyinen, kuluttajavetoinen ja suurempien yksiköiden toimintatapa.

Aiemmin Vesanto on toiminut ministeriössä mm. markkinapolitiikkayksikön päällikkönä. Tällöin rahoitettiin muun muassa luomun menekinedistämistoimia, päätettiin luomun neuvontarahoista ja valmisteltiin hallituksen luomu- ja lähiruokaohjelmia.

– Eri yksiköiden tehtäväkentät ja työvälineet ovat erilaiset, mutta strateginen tavoite luomutuotannon edistämiseksi on sama. Eli samaa tavoitetta kohti mennään, mutta työkalupakki eroaa, Vesanto kuvaa.

Näkyykö luomu myös luomukonkarin kotona? Vesannon mukaan luomukananmunat ovat kuuluneet perheen ruokavalikoimaan jo pitkän aikaa. Lisäksi hän ostaa luomuna hiutaleita ja leipää.

– Sekä luomun että lähiruoan suhteen uskon vahvasti siihen, että hyvä koukuttaa. Kun kerran maistaa hyvää, ei enää huonoon ole paluuta. Tästä tulee myös tavoite tuotannolle. Maun ja laadun pitää olla kohdallaan, silloin löytyy myös asiakaskuntaa, Vesanto tuumii.

Lisätietoja maaseutuohjelmasta www.maaseutu.fi/maaseutu2020

Teksti: Jari Yli-Heikkilä, korkeakouluharjoittelija, MMM
Kuva: Jussi Altonen, viestintäharjoittelija, MMM

Tutustu myös muihin luomun parissa työskenteleviin Luomukasvo-sarjan aiemmista jutuista.  http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luomu/Luomukasvo.html