Streat Helsinki tuo katuruokakulttuuria kaupunkiin

Katuruokatapahtuma Streat Helsinki valtaa kaupungin kahdeksi päiväksi maaliskuussa. Katuruokaa julistetaan ja juhlistetaan kolmessa tapahtumassa: TALKS-konferenssissa, PARTIES-juhlissa ja EATS-katuruokafestivaalissa.

Streat-kokonaisuus oivaltavine nimineen saattaa kuulostaa kaupunkilaishömpötykseltä ja sitä se vähän onkin. Mutta se on paljon muutakin. Siksi olen erityisen iloinen siitä, että myös maa- ja metsätalousministeriö on mukana katuruokakarnevaalissa yhtenä yhteistyökumppanina.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että aloittaessani tiedottajan työt maa- ja metsätalousministeriössä viime vuonna, en olisi uskonut, että ministeriö lähtisi mukaan katuruokatapahtumaan. Ympäriltäni olen saanut kommentteja, joiden mukaan voin todeta, etten ole ollut ainoa ennakkoluuloinen. Mutta mitä vielä, ministeriö ja katuruoka sopivat hyvin yhteen!

Pohdimme ylitarkastaja Petri Koskelan kanssa, mistä katuruoassa on kyse ja miksi meidän kuuluu olla mukana Streat Helsingissä. Päädyimme kiteyttämään asian näin: katuruokakulttuuri on osa ruokakulttuuriamme. On ilman muuta selvää, että ruokaministeriön kuuluu kannustaa ja olla osana ruokakulttuurin kehittymisessä, monen muun tärkeän tehtävänsä lisäksi.

Snagarijonoista uuteen suuntaan

Haluamme olla myös ministeriötasolla mukana aallossa, jossa ruoka tuodaan kaikkien saataville. Tässä on mahdollisuus kehittää vanhaa snagarikulttuuria uuteen, terveellisempään suuntaan.

Katuruokakulttuuri on näkynyt lähinnä yöllisinä nakkikiskajonoina. Toivottavasti ensi viikon jälkeen osaamme vaatia myös muuta tarjontaa tähän normaaliin katuruokatarjontaan. Parhaimmillaan katuruoka on terveellistä, kotimaista lähiruokaa, nautittuna ulkona hyvässä seurassa.

Streat Helsinki -tapahtumakokonaisuuden taustalla on eri tahoista koottu pieni joukko ahkeria tekijöitä. He ovat tehneet ensi viikon eteen töitä jo viime syksystä lähtien.

Aiemmin katuruokakonferensseja on järjestetty San Franciscossa ja Malmössä, mutta ne ovat olleet suhteellisen pieniä tapahtumia. Eipä nytkään tainnut kukaan heti uskoa, että Streat Helsingistä tulee näin suuri tapahtuma. Perjantain TALKSiin on ilmoittautunut jo yli neljäsataa henkilöä!

Streat on huomattu maailmalla

Tapahtumakokonaisuus on saanut paljon huomiota myös maailmalla. Tapahtuma on nostettu esiin mm. kansainvälisellä Horecatrends-sivuilla, Brittien katuruokasivustolla puhutaan Helsinki Agreementista ja onpa tästä saatu tietoa myös Venäjällä. Tapahtumaan on ilmoittautunut osallistujia aina São Paulosta saakka.

TALKS järjestetään Gastro Helsinki -messujen yhteydessä perjantaina 21.3. Tänään perjantaina 14.3. on viimeinen ilmoittautumismahdollisuus tähän ennennäkemättömään konferenssipäivään, joka muuten on myös ilmainen. Päivän aikana on luvassa huippupuhujia Suomesta ja maailmalta.

Hyvän ruoan, juoman ja ohjelman Streat Helsinki PARTIES -iltabileet järjestetään Kellohallissa perjantaina 21.3.2014 klo 18–02.

Lauantaina 22.3. Helsingin Torikorttelit täyttyvät ruokarekoista, kun neljäkymmentä katuruoan valmistajaa tarjoaa herkkuannoksiaan Streat Helsinki EATSissa. Ruokaa ja monenmoista ohjelmaa on tarjolla kello yhdestätoista aina seitsemään saakka. Torilla nähdään!

www.streathelsinki.fi
www.facebook.com/streathelsinki

Teksti: Saara Pietilä, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Maija Astikainen /Streat Helsinki

Lähiruoka luo työtä ja taloudellista hyvinvointia

Suomessa on noin 4 500 julkista suurkeittiötä, jotka tarjoavat yhteensä 440 miljoonaa ruoka-annosta vuodessa. Kunnat ovat merkittävin julkisten ruokapalvelujen toimija ja huomattava raaka-aineiden ja elintarviketuotteiden ostaja. Julkisiin elintarvikehankintoihin käytetään lähes 350 miljoonaa euroa vuosittain, joten sillä, miten ja mihin tämä raha käytetään, on suuri merkitys.

Kunnat eivät ole vielä tiedostaneet lähiruoan käytön kaikkia hyötyjä. Kuntien ruokapalvelujen käytettävissä olevien kireiden määrärahojen ja hankintalain on todettu estävän lähiruoan hankintaa. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, sillä hyviä esimerkkejä lähiruokaa suosivista kunnista löytyy eri puolilta Suomea.

– Lähiruoan hankkimisen aluetaloudellisten vaikutusten tunteminen voi vaikuttaa lopputulokseen, kun kunnissa päätetään ruokapalveluiden määrärahojen käytöstä, arvioi projektipäällikkö Leena Viitaharju Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Vain 15 prosenttia julkiskeittiöiden raaka-aineista omasta maakunnasta
Ruralia-instituutti on selvittänyt maa- ja metsätalousministeriön lähiruokaohjelman rahoittamassa hankkeessa lähiruoan aluetaloudellisia vaikutuksia ja käyttöä julkisissa ruokapalveluissa. Selvityksen mukaan tällä hetkellä keskimäärin 15 prosenttia julkiskeittiöiden käyttämistä raaka-aineista ostetaan omasta maakunnasta. Tätä osuutta olisi mahdollista kasvattaa lähes jokaisessa maakunnassa.

– Paikallista ruokatuotantoa ja elintarviketeollisuutta kannattaa ylläpitää ja kehittää, koska se lisää oleellisesti maakuntien taloudellista kasvua ja työllisyyttä, Viitaharju painottaa.

Elintarviketeollisuuden vaikutus aluetaloudelle suuri

Hankkeessa tehdyt vaikuttavuuslaskelmat osoittavat, että elintarviketeollisuuden merkitys aluetaloudelle on erittäin suuri.

– Elintarviketeollisuuden työllisyyskerroin koko Suomen tasolla on 2,5, mikä tarkoittaa sitä, että yksi elintarviketeollisuuden työntekijä työllistää kerroinvaikutusten kautta 1,5 muuta henkilöä. Tästä osa kohdistuu muuhun ruokaketjuun, osa muille toimialoille, Viitaharju selvittää.

Elintarviketeollisuuden vaikutus Suomen bruttokansantuotteeseen on noin 7,1 prosenttiyksikköä eli noin 13,2 miljardia euroa. Työllisyyteen vaikutus on yli 95 000 henkilötyövuotta.

– Hankkeen tarkoituksena on tarjota konkreettisia työkaluja päätöksenteon tueksi kuntien elintarvikehankinnoista vastaaville henkilöille. Tieto aluetaloudellisesta vaikuttavuudesta auttaa päättäjiä hahmottamaan lähiruoan merkitystä osana elinkeinoelämän kehittämistä ja työllisyyden edistämistä.

Miten lähiruoan osuutta voidaan kasvattaa julkisissa hankinnoissa?

Viitaharjun mukaan parhaimpaan lopputulokseen päästään, jos kunnissa laaditaan elintarvikkeiden hankintaa koskeva strategia, johon kirjataan, että kaikissa elintarvikehankinnoissa pyritään ensisijaisesti suosimaan paikallisesti tuotettua ja valmistettua ruokaa.

Hankintalaki koetaan yleensä rajoittavana tekijänä, vaikka se ei suoraan määrää ostamaan halvinta mahdollista vaihtoehtoa: valittavan tarjouksen tulee olla taloudellisesti kokonaisedullisin.

– Kun kunnassa halutaan panostaa lähellä tuotetun ruoan käyttämiseen julkisissa ateriapalveluissa, on tarjouspyynnöt laadittava laadullisia kriteereitä käyttäen, Viitaharju neuvoo.

– Jos kuntien elintarvikehankinnoissa panostetaan näiden laadullisten kriteerien käyttämiseen jo hankintoja suunniteltaessa ja tarjouspyyntöjä laadittaessa, voidaan lähellä tuotettujen ja valmistettujen elintarvikkeiden käytöllä vastata paikallisiin makutottumuksiin, säilyttää alueellista ruokakulttuuria ja toteuttaa ruokalistat sesonginmukaisesti.
 
Teksti: Leena Viitaharju (HY/Ruralia) & Saara Pietilä (mmm)
Kuva: mmm:n kuva-arkisto

Lähiksestä apua julkisten keittiöiden lähiruokahankintoihin

Lähis on opas, joka auttaa tekemään hyviä hankintapäätöksiä alueellisten ja paikallisten lähiruokaketjujen hyväksi. Viime joulukuussa valmistunut opas on tarkoitettu julkisen sektorin hankintaprosessiin vaikuttaville ja niihin osallistuville.

Opas tehtiin maa- ja metsätalousministeriön lähiruokaohjelman rahoittamassa Lähiruokaa ammattikeittiöihin -hankkeessa. Oppaassa lähiruokaa käsitellään kestävä kehitys ja ympäristövastuullisuus huomioiden.

– Haasteellista oppaan työstämisessä olivat eri kohderyhmien näkemykset oppaan sisällöstä. Esimerkiksi se, miten lakimies tulkitsee hankintalakia ja tuotteiden kriteereitä ei aina kohdannut ruokapalveluissa toimivien ajatusmaailmaa, kertoo hankepäällikkö Sari Väänänen EkoCentriasta.

Päättäjäinfoissa lähiruoka-asiaa

Lähis-oppaan lisäksi hankkeessa järjestettiin päättäjäinfoja. Kuntaliiton kutsumissa tilaisuuksissa alueiden ruokapalveluiden edustajat, yrittäjät ja hankinta-asiantuntijat kertoivat kuntapäättäjille lähiruoka-asiaa. Kuntaliiton lakimies kertoi hankintalain mukaisista lähiruoan hankintamahdollisuuksista.

Iltapäiväinfoissa nostettiin esille paikallisen ruoan hankintaan liittyviä esteitä. Rakentavia keskusteluja käytiin ruokaketjun toimijoiden kesken: syntyi yhteistyökuvioita ja tukea lähiruoan ottamiseksi kuntastrategioihin.

– Tilaisuudet olivat tärkeitä myös Kuntaliiton osaamisen edistämiseksi. Olen varma, että Kuntaliitossa on opittu kentän ruokapalvelutoimista ja hankintamahdollisuuksista todella paljon – toivottavasti se tulee näkymään uuden hankintalain valmistelussa, Väänänen toivoo.

Yhteistyötä ja hankintafoorumeja

Kiinnostus lähiruoasta on lisääntynyt huimasti kuntien ruokapalveluissa.

– Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa tekemässämme lähiruoan käytön aluetaloudellisten vaikutusten selvityksessä suurin osa sekä ruokapalveluista että yrityksistä oli sitä mieltä, että lähiruoka tulee tulevaisuudessa lisääntymään julkisissa keittiöissä, Väänänen kertoo.

Merkittäväksi rajoitteeksi paikallisten tuotteiden hankinnassa koettiin hankintalaki.  Mikään laki ei kuitenkaan estä lähiruoan hankintaa eikä myöskään hankintayksiköiden ja alueen yrittäjien ennakoivaa vuoropuhelua. Hankinnan valmisteluvaiheessa on mahdollista tehdä merkittävimmät ratkaisut. 

Syksyllä järjestettiin yhdessä Kestävät Hankinnat -hankkeen kanssa hankintafoorumi yhteishankintayksiköiden, kunnallisten liikelaitosten ja hankintarenkaiden sekä ruokapalveluiden elintarvikehankinnoista vastaaville. Työpajassa vaihdettiin kokemuksia erilaisista hankintamenettelyistä sekä työstettiin niitä eteenpäin lähi- ja luomuruoan hankinnan lisäämiseksi.

– Tämä koettiin niin tarpeelliseksi, että se saa jatkoa kevään aikana. Toiminta liittyy hankkeessa tehtävään lähiruokahankintojen neuvontamalliin, joka on vielä työn alla. Neuvontamallista tehdään ruokapalveluille ja hankintayksiköille suunnattu ohjekirjanen, joka käännetään myös ruotsiksi, Väänänen kertoo.

Hankkeessa on aktivoitu erikokoisia ja eri puolilla Suomea toimivia ruokapalveluita lähiruoan käyttäjiksi. Lisää lähiruokaa on saatu niihin julkisiin keittiöihin, joissa hankintaa on valmisteltu ja suunniteltu huolella. Onnistuneita lähiruokahankintoja tehdään myös ruokalistasuunnittelun avulla.

– Ruoan ostamisen pitäisi olla mitä yksinkertaisin asia. Ei tehdä siitä liian vaikeaa – ei lähiruoan ostamisestakaan!

Lähis-opas on saatavissa sähköisenä versiona Kuntaliiton sivuilta osoitteesta www.lahisopas.fi, josta oppaan voi myös tulostaa. Opas valmistui joulukuussa ja sen päivitysvastuu siirtyy hankkeen päätyttyä Kuntaliitolle.

Käy katsomassa videoklippejä Tehdään lähiruokapäätöksiä tänään -seminaarista.

teksti: Sari Väänänen (EkoCentria) & Saara Pietilä (mmm)
kuva: Lähis-oppaan kansi

Hankintaosaamista kestäviin elintarvikehankintoihin

Hankintaosaaminen on avainasemassa lähi- ja luomuruoan käytön lisäämiseen julkisissa ammattikeittiöissä. Maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun rahoittamassa Kestävät Hankinnat -hankkeessa keskitytään siihen, että julkisissa ruokapalveluissa osattaisiin hankkia elintarvikkeita kestävästi.

Kestävistä elintarvikehankinnoista saadaan ammattikeittiöissä tehtyä luonnonmukaista, kasvispohjaista ja sesonginmukaista ruokaa. Kestävistä hankinnoista voidaan puhua myös vastuullisina valintoina.

Hankkeen kahdeksassa muutospilotissa rakennetaan toimintamalleja ja käytänteitä kestävän elintarvikehankinnan onnistumiseksi.

– Pilotit edustavat erilaisia julkisen ammattikeittiön organisaatioita ja hankintayksiköitä. Pilotit kuulevat kokemuksia ja saavat toimintamalleja myös toisiltaan, kertoo hankepäällikkö Hanne Husso EkoCentriasta.

Kestävät elintarvikehankinnat edellyttävät strategista päätöksentekoa

Kuntien strategiset linjaukset määrittelevät sen, mitä elintarvikkeita kuntiin ostetaan. Lähi- ja luomuruoan hankinta julkiseen ammattikeittiöön alkaa kunnan tahtotilasta ja strategisista päätöksistä.
Hankkeen aikana pilotteja on autettu strategiatyössä.  Siinä on huomattu, kuinka tärkeää on tuoda esille lähi- ja luomuruoan käytön tuomat aluetaloudelliset hyödyt, ruokaturvallisuus ja huoltovarmuus.

Esimerkiksi Meri-Lapin alueella ja Pohjois-Karjalassa on tehty vetoomukset paikallisten raaka-aineiden käytön puolesta. Kuntien ja kuntayhtymien strategioihin ja hankintaohjeisiin halutaan kirjaus paikallisten tuottajien raaka-aineiden käytön lisäämisestä alueen ruokapalveluissa. – Vetoomuksissa esitettiin myös, että alueen elintarviketuotantoa on tuettava asetettujen tavoitteiden toteutumisen turvaamiseksi, Husso kertoo.

Ennakoiva vuoropuhelu tärkeä osa hankintaprosessia

Hankinnan tärkein vaihe on sen valmistelu.

– Hankintaosaamisessa ja sen kehittämisessä haastavinta on ollut se, että hankinta ymmärretään usein liian suppeasti. Kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin pelkkä tarjouspyyntö ja siihen vastaaminen, Husso sanoo.

Valmisteluvaiheessa kannattaa käydä ennakoivaa vuoropuhelua tuottajien, ammattikeittiön edustajien, hankintaorganisaation ja kuntapäättäjien kanssa. Yhdessä pohtimalla kannattaa määritellä se, mitä oikeastaan halutaan ostaa, pohtia tuotteiden laadullisia kriteerejä sekä ideoida uusia, ammattikeittiöille sopivia tuotteita.

– Haasteena on löytää taho tai henkilö, joka koordinoisi tätä ennakoivaa vuoropuhelua. Parhaita kokemuksia on alueilta, joilla toimijoiden välistä vuoropuhelua ylläpitää ns. hankinta-asiamies tai koordinaattori, joka tuntee alueensa toimijat ja kutsuu heidät koolle ja huolehtii prosessin etenemisestä, toteaa Husso.

Ennakoivan vuoropuhelun ”hedelmät” eli asian konkretisoituminen onnistuneeksi kestäväksi hankinnaksi vie aikaa, koska asiat tapahtuvat pienin askelin. Haasteena on myös strategisten päätösten jalkautuminen käytäntöön, tuotteiden ja raaka-aineiden riittävyys. Onnistuminen vaatii yhteistyötä.

Esimerkiksi Naantalin pilotissa ruokapalvelut kehittivät yhteistyössä tuottajien kanssa omiin tarpeisiinsa sopivan sesonginmukaisen kalapihvin. Saman pöydän ääressä pohdittiin tuotteen laatuvaatimuksia, raaka-aineita, toimituksia ja pakkausta. Ruokapalveluiden asiakkaille valittiin testattavaksi muutamia vaihtoehtoja, joista valittiin paras tuote.

Yksi lähi- ja luomuruokahankintojen haaste on löytää tarvittava volyymi paikallisia tuotteita. Ennakoivan vuoropuhelun ansiosta Meri-Lapin alueella löydettiin 15 lähituottajaa, jotka olivat kiinnostuneita tarjoamaan tuotteitaan julkiselle sektorille.

Ympäristönäkökulmat merkittävässä asemassa tulevaisuuden hankinnoissa

EU:n ja Suomen kansallisen hankintadirektiivin uudistuessa julkisissa hankinnoissa voidaan huomioida myös ympäristöön perustuvat ja sosiaaliset kriteerit. KeHa-hankkeessa toteutetaan yhteistyössä MTT:n kanssa elinkaarianalyysejä pilotoitavista tuotteista. Tavoitteena on selvittää, kuinka kestävyyden määreitä voitaisiin tulevaisuudessa sisällyttää hankintakriteereihin. Tuloksia saadaan kesällä 2014.

– Ympäristönäkökulmien huomioiminen hankinnoissa on vielä alkutekijöissään Suomessa. Siksi onkin tärkeää, että KeHa-hankkeessa asiaa tuodaan esille piloteissa, toteaa Husso.
KeHan piloteista Espoo Cateringissa toteutettiin keväällä 2013 kilpailutus, jossa kriteerinä oli myös jäljitettävyys. Vinkkejä ympäristökriteerien hyödyntämisestä saatiin Örebrosta Ruotsista, jossa elintarvikehankintoja toteutetaan ilmastoystävällisyyden näkökulmasta. Siellä puhutaan termeistä ”klimatmat” ja ”Smartare Mat”.

KeHassa on tehty yhteistyötä EkoCentrian Portaat Luomuun -ohjelman ja Lähiruokaa ammattikeittiöihin -hankkeen kanssa. Viime vuonna julkaistua Lähis lähiruoan hankintaopasta hyödynnetään mm. valmennustilaisuuksissa. Myös yhteistyössä järjestettävissä hankintafoorumeissa kerätään valtakunnallisia hyviä käytänteitä ja toimintamalleja kaikkien hyödynnettäväksi.
Lisätietoa www.kestavathankinnat.fi ja EkoCentrian Facebookista.

teksti: Hanne Husso (EkoCentria) & Saara Pietilä (mmm)
kuva:  KeHa-hanke

Hyvä kouluruoka – paremmat oppimistulokset!

Ammattikeittiöosaajat ry:n kouluruokadiplomimalli kannustaa ruokailutilanteen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. ”Kouluruokailu on mediaseksikäs aihe, mutta usein eriskummallisella tavalla. Sen sijaan, että meillä on ikään kuin ”kansallinen lupa” valittaa kouluruoasta, voisimme keskittyä sen kehittämiseen rakentavassa hengessä. Keskimäärin suomalainen kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa ja monen lapsen päivän ainut lämmin ateria”, muistuttaa toiminnanjohtaja Marjut Huhtala.

Suomalainen kouluruokailu hakee vertaistaan maailmalla. Päivittäin sadat tuhannet suomalaiset lapset ja nuoret nauttivat maksuttoman kouluaterian.  Useille koululaisille tämä on päivän ainut lämmin ateria. Toimivassa kouluruokailussa noudatetaan paitsi kansallisia ravitsemussuosituksia, myös kestävää ruokakulttuuria ja sujuvia käytöstapoja. Siten hyvin järjestetty kouluruokailu tukee koulun muuta opetus- ja sivistystoimintaa.

Kouluruokailu saa liian paljon asiatonta kritiikkiä. Tämän johdosta kaikki toimenpiteet kouluruokailun imagon nostattamiseksi ovat tarpeellisia.

– Maine kirkastuu, kun ruoka valmistetaan ammattiylpeydellä, kun lapset ja nuoret saadaan ymmärtämään ruokailun merkitys terveytensä ja oppimisen tukijana ja kun kunnalliset päättäjät sitoutuvat antamaan riittävästi resursseja kouluruokailun laadukkaaseen toteuttamiseen.

– Mutta enemmän kuin fraasien hokemista, tarvitsemme todellisia liikahduksia asenteissa ja ymmärrystä kouluruoan valmistusprosessista. Ammattikeittiöiden toimintatavat, valmistustekniikat ja hygienian taso ovat huippuluokkaa ja tiukallakin budjetilla hankitut raaka-aineet laadukkaita, painottaa Huhtala.

Diplomimalli testaa kouluruokailun monta ulottuvuutta

Ammattikeittiöosaajat ry on laatinut vuosien 2012–2013 aikana valtakunnallisen Kouluruokadiplomi-mallin maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun rahoittamana.

Diplomin läpäisevissä kouluissa huolehditaan kasvatuksellisesti, ravitsemuksellisesti ja ekologisesti kestävästä kouluruokailusta. Kouluruokadiplomin saadakseen koulun on täytettävä diplomihakemuksen 45-kohtaisesta kysymyspatteristosta 85 % oikein.

Diplomia ei voi hakea yksin koulun tai kunnan ruokapalvelu, vaan kysymyssarjan avulla sitoutetaan koulujen henkilöstö rehtoria myöten miettimään kouluruokailun hyviä käytänteitä. Parhaimmillaan kouluruokadiplomi synnyttää kouluissa ”joukkohengen” kouluruokailun edelleen kehittämiseksi ja poikii uusia hyviä ruokailukäytänteitä.

– Antoisinta hankkeessa on ollut huomata kuinka sitoutuneesti ja kunnianhimoisesti koulut ovat lähteneet hakemaan diplomia. Diplomin kysymyspatteristoon on suhtauduttu vakavasti ja kouluruokailuun liittyviä kehittämistoimia on jo käynnistetty. Erityisesti rehtorit ovat avainasemassa ruokailutilanteen kehittämisessä: sellainen on kouluruokailutilanne, millainen on rehtorin asenne ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan, kiteyttää Huhtala. 

Kouluruokadiplomi -hankkeelle Vuoden Ravitsemusteko-tunnustus

Kouluruokadiplomi-käytäntö sai Vuoden 2013 Ravitsemusteko -tunnustuksen. Tunnustuksen myönsi Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY) ry Valtakunnallisilla koulutuspäivillään lokakuussa. Tunnustus perusteltiin Kouluruokadiplomin tavoitteella juurruttaa kouluruokailusuositukset koulujen ruokalistoille ja yhtenäistää koulujen hyvät käytänteet ruokailutilanteessa. 

Kouluruokadiplomi.fi-sivusto

Ensimmäiset Kouluruokadiplomit olivat haettavissa helmikuussa 2013 ja tähän mennessä diplomin on ansainnut yli 80 koulua. Kouluruokadiplomia haetaan sivustolta kouluruokadiplomi.fi, josta löytyy kysymysten lisäksi taustatietoa kouluruokailusta.  Kysymyspatteristo on ruotsinnettu, samoin diplomin keskeiset hakuperiaatteet.
– Kouluruokailu on muutakin kuin vatsan täytettä. Parhaimmillaan suomalainen kouluruokailu ehkäisee nuorten ravitsemuksellista epätasa-arvoa ja opettaa noudattamaan monipuolisia ruokailutottumuksia aikuisenakin, iloitsee toiminnanjohtaja Marjut Huhtala. Työ Kouluruokadiplomin kanssa jatkuu edelleen maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana.

Lisätietoja:
Marjut Huhtala, toiminnanjohtaja, Ammattikeittiöosaajat ry, marjut.huhtala@amko.fi

www.amko.fi
www.kouluruokadiplomi.fi

teksti: Marjut Huhtala (Ammattikeittiöosaajat ry) ja Saara Pietilä (mmm)
kuvat: Tomi Setälä ja Ammattikeittiöosaajat ry:n kuvapankki

Eläimen itseisarvo ja luontaiset käyttäytymistarpeet tulossa eläinsuojelulakiesityksen kärkeen

Miten uuteen eläinsuojelulakiin pitäisi kirjata eläimen omistajien velvollisuudet? Pitäisikö esimerkiksi vaatia omistajilta pätevyyden osoittamista? Tarvitaanko ”positiivilistaa” sallituista lemmikkieläimistä? Pitäisikö parsinavetat ja hevospilttuut kieltää? Mitä tarkoittaa se, että eläimellä itseisarvo?

Maa- ja metsätalousministeriössä on menossa yksi viime vuosien suuritöisimpiä lakiuudistuksia, kun Suomen vuodelta 1996 peräisin olevalle eläinsuojelulaille tehdään täysremontti. Uudistus koskettaa eläinten lisäksi laajaa joukkoa ihmisiä, jotka ovat joko ammattinsa tai yksityiselämänsä kautta tekemisissä eläinten kanssa.

Uudistukseen lähdettiin ministeriössä teettämällä useita selvityksiä ja kysymällä näkemyksiä lain uudistustarpeista ammattilaisilta ja kaikelta kansalta kaikkiaan neljässä eri kyselyssä. Valmistelut aloitettiin vuonna 2010.

– Osallistuminen kyselyihimme vuonna 2012 oli todella runsasta. Vastauksia tuli eläintenpitäjiltä, viranomaisilta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta liki pari tuhatta ja ne kaikki käytiin läpi. Lisäksi meillä on jatkuvasti avoinna oleva palautesähköposti, johon on tasaisesti virrannut viestejä, kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola ministeriöstä.

Pullola toteaa, että kyselyistä saatiin hyviä rakennuspuita lainuudistukseen. – Ihmiset olivat laittaneet aikaa vastaamiseen ja kokeneet tärkeäksi, että asiaan saa vaikuttaa, hän toteaa.

Vastaukset eivät ole jääneet bittiavaruuteen näivettymään. Lain valmistelussa mukana oleva lakimies Minna Ruotsalo Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo, että joka kerta, kun materiaalia valmistellaan, käydään läpi kyselyvastaukset ja katsotaan, mitä kustakin asiasta on niissä sanottu.

Eri maiden eläinsuojelulakeja koskeva selvitys ja eläinten yhteiskunnallisen aseman muuttumista koskeva selvitys teetettiin ennen kuin asetettiin lakia valmistelevat työryhmä ja ohjausryhmä. Matkan varrella on käynyt ilmi lisää selvitettäviä asioita. Ministeriö on tilannut asiantuntijoilta muun muassa lisäselvityksen eläinten kytkettynä pitämisestä. Tämä juontuu pohdinnasta, pitäisikö esimerkiksi parsinavetat ja hevospilttuut kieltää. Lisäksi pitää vielä selvittää, miten eläinsuojeluvalvonta voidaan tulevaisuudessa järjestää.

Itseisarvo ja luontaiset käyttäytymistarpeet lähtökohdaksi

Työryhmän ehdotusluonnokseen on kirjattu periaate eläimen itseisarvosta, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle.

– Itseisarvo on eettinen, ei juridinen määritelmä. Se tarkoittaa eläimen arvoa, joka on riippumaton sen rahallisesta arvosta ihmiselle. Ajatus itseisarvosta juontuu EU:n perustamissopimuksesta ja lakiin halutaan kirjata vaatimus kaikkien eläinten hyvästä kohtelusta ja kunnioittamisesta, joka on ihmisen moraalinen velvollisuus, Pullola kertoo.

Nykyisessä eläinsuojelulaissa lähtökohta on tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen aiheuttamisen kielto. Uudessa eläinsuojelulaissa painotus halutaan muuttaa siten, että ensisijaisena tavoitteena on eläimen hyvinvoinnin edistäminen ja eläimen mahdollisuus olennaisten käyttäytymistarpeidensa tyydyttämiseen. Sen määrittely, mitkä ovat kunkin eläinlajin olennaisimpia käyttäytymistarpeita, on parhaillaan eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien selvitettävänä.

Työryhmä haluaa lain lähtökohtiin myös velvollisuuden ehkäistä ennalta eläimen sairastumista tai vammautumista. Pykäläluonnokset ovat olemassa jo lain tarkoituksesta, soveltamisalasta ja yleisistä periaatteista. Lisäksi luonnosvaiheessa on pykälä, joka käsittelee vastuuta eläimen hyvinvoinnista.

Isoja kokonaisuuksia vielä pohdittavana

– Työryhmä on käsitellyt myös eläinten pitopaikkoja, mutta siinä tuli eteen tarve saada puolueeton selvitys eläinten kytkettynä pitämisestä. Sitä tekevät parhaillaan Eläinten hyvinvointikeskus ja MTT, Pullola sanoo.

Julkisessa keskustelussa on esitetty, että eläintenpitäjille pitäisi asettaa pätevyysvaatimukset ja tämän asian käsittely jatkuu työryhmässä. Tulossa on myös selvitys siitä, pitäisikö eläinsuojeluvalvonta valtiollistaa kokonaan. Parhaillaan valmistellaan pykäliä virka-apu- ja pakkokeinosäännöksistä.

Eläinsuojelulain valmistelussa peilataan jatkuvasti muita, uudehkoja eurooppalaisia eläinsuojelulakitekstejä. Sieltä nousee isoja kysymyksiä muun muassa eläinten pitopaikkoja koskeviin vaatimuksiin.

– Norja ja Ruotsi ovat esimerkiksi luopumassa parsinavetoista ja Tanskassa hevosten pito pilttuussa on kielletty, Tiina Pullola kertoo.

Norjan neljä vuotta vanha eläinsuojelulaki ja Ruotsin melko tuore lakiesitys – jämerä tuhannen sivun paketti – sisältävät paljolti samoja asioita, joita Suomessakin nyt pohditaan. Valmistelijat toteavat, että vielä pitää käsitellä isoja ja osin vaikeitakin kokonaisuuksia, muun muassa olennaisista käyttäytymistarpeista, löytöeläinten hoitamisen järjestämisestä sekä eläinjalostuksesta ja -kilpailuista.

Esimerkiksi eläinjalostus on mennyt niin paljon eteenpäin, että siihen pitää kiinnittää lainvalmistelussa erityistä huomiota. Minna Ruotsalo toteaa, että jo aiemmin olisi pitänyt puuttua esimerkiksi koiriin, jotka jalostuksen seurauksena eivät pysty kunnolla hengittämään.

Lainvalmistelijoiden pitää olla kiinni paitsi nykyajassa, myös tulevassa.
– Lakiesitys on kirjoitettava paitsi tähän päivään, myös tulevaisuutta ajatellen, Tiina Pullola toteaa. – Eläinsuojelu on kokenut arvonnousun ja eläimen asema yhteiskunnassa on ihan eri kuin 90-luvulla, kun edellistä lakia tehtiin. Myös tieteellinen tieto eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt.

Pullola sanoo, että erityisesti seura- ja harraste-eläinten asema on muuttunut ja niiden merkitys kasvaa yhteiskunnassa.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt mahdollinen seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinlajien rajoittaminen tulevassa eläinsuojelulaissa. Asia on noussut esiin muun muassa kokonaisuudistuksen valmisteluvaiheessa tehdyissä kyselyissä. Monissa Euroopan maissa on jollain tavalla rajattu seura- tai harrastuseläimenä pidettävien eläinten kirjoa, kun taas Suomessa eläinsuojelulaissa kielletään ainoastaan luonnonvaraisten eläinten lemmikiksi ottaminen. Työryhmässä tai ohjausryhmässä asiaa ei ole kuitenkaan vielä  ehditty käsittelemään.

– Eläinten hyvinvoinnin kannalta huolta ovat aiheuttaneet esimerkiksi yritykset tuoda Suomeen apinoita, kenguruita, villejä kissaeläimiä ja muita kovin eksoottisia eläimiä lemmikeiksi, Pullola toteaa.

Teksti: Kati Leppälahti, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: Maa- ja metsätalousministeriön kuva-arkisto

NÄITÄ VIELÄ SELVITETÄÄN

Lakiesityksen laatimista varten ovat vielä selvitettävänä muun muassa nämä asiat:
- eläinjalostuksen rajat
- lääketieteelliset toimenpiteet, kuten kastraatiot
- eläinkilpailut - onko tarvetta määritellä, mitkä kilpailut ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät
- tunnistusmerkintä ja rekisteröinti: ehdotettu koirien ja kissojen pakollista tunnistusmerkintä ja rekisteröintiä
- pitäisikö listata sallitut lemmikit
- loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen
- valvonta- ja pakkokeinot: esimerkiksi mahdolliset seuraamusmaksut
- eläintenpitäjien pätevyysvaatimuksia ehdotettu

Luomu on kuluttajan valinta

Saksassa luomun kysyntä on paljon suurempaa kuin meillä. Olemme kuitenkin selvästi menossa samaan suuntaan. Meillä tarjontaa pitää lisätä, jotta kuluttajien toiveisiin voidaan vastata.  Saksassa on jo esimerkiksi luomumajoitusvaihtoehtoja sekä luomumarketteja ja -ravintoloita.

Hyvät unet luomuhotellissa

Bio hotels -ketjuun kuuluva Hörger Biohotel Tafernwirtschaft tarjosi maittavat unet helmikuun alkupuolella lähellä Müncheniä. Parinsadan asukkaan kylässä oleva maatila on kasvanut pikkuhiljaa majoituspaikaksi.

Majoitustilat ovat uudessa, pääosin puusta tehdyssä modernissa rakennuksessa. Sisustus on selkeä ja yksinkertainen. Takaovi johtaa suoraan omenatarhaan, jonne on kylvetty aluskasveiksi erilaisia niittykasveja. Puiset huonekalut ovat paikalliselta valmistajalta. Hotellin lämpö tulee biokaasulaitokselta ja sähkö suurimmaksi osaksi aurinkopaneeleista.

Uudisrakennuksen eleetöntä tyylikkyyttä

Kaikki tarpeellinen löytyi

Ruoka tehdään alusta alkaen itse. Kaikki tarjottava ruoka ja juoma on luonnonmukaisesti tuotettua, lukuun ottamatta yhtä paikallista tavanomaista olutta. Eläimet ostetaan elävinä ja teurastetaan omassa teurastamossa, jossa tehdään myös maistuvat makkarat.

Omista omenoista tehdään mehua, pelloilta ja puutarhasta paljon muita ruokatarpeita. Vain kalaa on vaikea saada, vaikka lähistöllä on yksi luomukalankasvattajakin. Raaka-aineet hankitaan lähistöltä, sillä alueen viljelijöitä halutaan tukea.  Kaikista pääruoka-aineista on ruokalistalla kerrottu tuottajan nimi.

Luomuvälipala

Luomumarketketju

Nürnbergissä on yli kahdenkymmenen myymälän Ebl naturkost -luomumarketketju. Alkunsa se on saanut yksittäisestä maatilakaupasta. Ketjulla on myös tukkukauppaa ja tuontia. Kaupalla on hyvät suhteet alueen viljelijöihin, joilta saadaan myyntiin vihanneksia, mehuja, munia ja muita tuoretuotteita.

Hedelmät ja vihannekset ovat tuoreita. Myymälöiden ja niiden yhteydessä olevien kahviloiden leivät ja muut leivonnaiset hankitaan viideltä lähileipomolta. Kaupalla on oma teurastamo, joka valmistaa erilaisia lihatuotteita. Teurastajan kuva ja tiedot teurastamosta ovat lihatiskin vieressä.

Tiedot tuotteiden alkuperästä ovat tärkeitä

Kaupassa viljelijöiden tiedot ovat selvästi näkyvillä. Esimerkiksi kananmunantuottajista kerrotaan tila ja osoite sekä se, kuinka monta kanaa kenelläkin on. Kauppaketju järjestää avointen ovien päiviä, joihin viljelijöitä tulee kanoineen kertomaan tuotannostaan.

Luomumarketissa kerrotaan munien alkuperästä

Tarjolla on paljon luomuerikoistuotteita, kuten alppimaitoa, ei-hybridilajikkeista tehtyä porkkanamehua ja sarvellisten lehmien maitoa. Spelttileipää ja varsinkin emmervehnää myydään paljon. Mehujen ja maidon paras pakkausmateriaali on lasipullo. Luomukaupan asiakkaina on paljon nuoria kasvissyöjiä. Oman alueen tuotteet ovat niin suosittuja, ettei tuotanto vastaa kysyntää. Alueen tuotteet onkin merkitty selvästi.

Oman alueen tuotteilla on kova kysyntä

100 % luomua ravintolassa

Nürnbergissä aloitti kolme ja puoli vuotta sitten ravintola Wittmanns, jossa ruoka ja juoma ovat sataprosenttisesti luomua, shampanjasta alkaen. Asiakkaista viidesosa on kanta-asiakkaista. Ravintola on auki vain illallisaikaan ja tilauksesta. Paikat on syytä varata ennakkoon.

Ravintoloitsijan haasteena on toimeentulo. Hänelle on tärkeää, että tavarantoimittajat saavat oikeudenmukaisen hinnan tuotteistaan. Kaikki raaka-aineet hankitaan sadan kilometrin säteeltä. Tavarantoimitukset suunnitellaan hyvissä ajoin yhdessä viljelijöiden kanssa. Ravintoloitsija hakee silloin tällöin tuotteet viljelijältä, jolloin hän samalla neuvottelee seuraavan vuoden toimituksista. On taito valmistaa ruoka kulloinkin saatavilla olevista raaka-aineista.

Ravintolassa on 43 asiakaspaikkaan ja sen liikevaihto on 200 000 – 250 000 euroa, vaikka sijainti ei ole kovin hyvä. Asiakkaat löytävät kuitenkin erikoisravintolan. Asiakkaat ovat hyvin toimeentulevia ja koulutuettuja, ja he arvostavat elämän laatua. Osalle asiakkaista laatu on tärkeää, osalle ruokajärjestelmän kestävä toimintamalli. Ravintola haluaa tarjota parhaista raaka-aineista parasta ruokaa.

On mahdollista tarjota ruoat ja juomat sataprosenttisena luomuna

Teksti ja kuvat: Leena Seppä, maatalousylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö